Jälkiluento

Käytiin eilen Maaningan suunnalla PK-jälkiluennolla, jonka KPSH oli järjestänyt. Sieltä sai aika mukavasti vinkkejä jälkiopetuksen aloittamiseen, treenien vaikeuttamiseen asteittain ja ongelmatilanteiden selvittämiseen. Toki kotiin palattua oli vielä samana iltana pakko tehdä parit jäljet molemmille.

Ensimmäisen jäljen tein luvattoman huonosti tohkeissani ja ripottelin ruokaa sinne tänne, tuulen sentään muistin tarkistaa että puhalsi takaa. Se oli Ledin ensimmäinen jälki mutta en nyt itseäni hirveästi ruoski siitä että sen möhlin, kun loppu siitä muutamasta metristä meni kuitenkin kivasti, vaikka luennolla kovasti painotettiinkin että ensimmäisen jäljen tulee olla tarkkaan suunniteltu ja kokemuksen täytyy olla 100 % onnistunut kaikin puolin, että koiralle jää siitä hyvä fiilis. Toisaalta eihän se itse tiedä mitä teki väärin niin tuskin se kovin masentuikaan.

Tehtiin sitten pidemmät jäljet hiljaiselle nurmikentälle puron laitaan, kummallekin oma mutta Tuikulle vähän pidempi. Ledi jäljesti nyt tarkasti kuono maassa eikä seilannut edestakaisin vaan eteni rauhallisesti ja määrätietoisesti koko 10 metrin matkan. Tuikku oli hieman ihmeissään koska se ei ollut koskaan ennen ajanut kenenkään toisen tekemää jälkeä, eikä osannut arvostaa myöskään jäljeltä löytyvää kuivaruokaa kun on tottunut makkaraan tai muuhun herkkuun (ei, kaikki herkut eivät ole olleet voimakkaasti tuoksuvia). Silläkin loppu meni paremmin kun jälki ei ollut kuulemma enää niin laahattua vaan ihan normaaleja askelia.

Ensimmäisellä jäljellä kävi muuten perinteiset - tein sen kävelytiestä muutaman metrin sivuun ja jätin vanhenemaan muutamaksi minuutiksi ja pissatin pennun sillä välin, niin jo jonkun koira fleksissä siellä jäljellä tai ainakin sinne päin oli vetämässä intopinkeänä. Ei siis tarvitse sinne enää niitä tehdä jos ei ole aikaa vieressä kytätä ettei sinne kukaan mene.

Maassa kuulemma on näin keväisin maahometta, mutta pitää katsoa josko jossain sitä sitten ei olisi (näkyy kuulemma valkeana kökkönä?) tai koettaa löytää kuivempaa paikkaa. Tuikulle voisi myös pyöräyttää esineruudun metsään pitkästä aikaa, pentuakin olen opettanut jo poimimaan ihmiseltä tuoksuvia esineitä maasta. Kevät ja syksy on jostain syystä aikaa jolloin tekee eniten mieli treenata koirien kanssa.

Ihana kevät!

Otsikko sisältää sarkasmiakin, sillä kurakelit ei liene kenestäkään mukavia. Sen sijaan on mukavaa, että voi ulkoilla tuntikaupalla ilman että tulee kylmä! Välillä melkein toivoo että olisi työtön jotta voisi olla enemmänkin pihalla puuhailemassa koirien kanssa. Parempi ehkä kuitenkin näin ;)

Koirien kanssa puuhastelu on edelleen aika pitkälti keittiötottelevaisuuden ja lenkkeilyn varassa. Agihallille on pääsy vielä huhtikuun ajan joten voisi asettaa sen osalta Tuikulle tavoitteet ja käydä loppukuun treenaamassa. Enemmän kuitenkin nyt polttelee olla ulkona, joten halu ohjattuihin tottiksiin nostaa taas kummasti päätään.

Tänään käytiin pitkällä remmilenkillä ihan vaan siitä ilosta että tiet on sulat ja enimmäkseen kuivatkin jo, normaalit lenkkireitit tosin on vielä kinoksen alla eikä metsään ole asiaa ennen toukokuun puoliväliä. Hienostihan tuo pentukin kulki hihnassa, vaikka harvemmin narussa joutuu olemaankaan. Tuikkua sen sijaan ilmeisesti joko harmittaa kulkea reipasta tahtia eikä saa jäädä nuuskimaan, tai sitten sitä ällöttää kulkea Ledin seurassa koska jäi laamailemana jälkeen ja oli lähes perästävedettävää mallia. Irti ollessa tätä ei esiinny, joten ei siinä mitään fyysistä vikaa ole. Hihnalenkkeily nyt vaan on tympeää sekä koirista että omistajista. No, Lediä ei haitannut, se on aina hyväntuulinen.

Poikettiin matkalla myös agihallille että näkee pentukin vähän muita hoodeja, siellä olikin rataharkat menossa ja meteli oli välillä korvia huumaava terrierien haukkuessa kiihtyneenä. Pentu seurasi vilinää silmät ymmyrkäisinä mutta ei sitten jaksanut sen enempää stressata kun ei meistä kukaan muukaan tehnyt asiasta numeroa. Ensi viikonloppuna onkin yläkerran Musti & Mirrin avajaiset jonne ajattelin ottaa pennun mukaan (todennäköisesti kyllä molemmat) ihmettelemään ihmis- ja koiravilinää. Ledi varmaan nukahtaa puolen tunnin jälkeen kun on niin jännää.

Siistittiin myös vähän takapihaa, meno yltyi niin hurjaksi että pitänee laittaa varoituskyltti "Täällä haravaoin minä!"

Myöhemmin iltapäivällä laskin koirat takapihalle pissalle kun kohta Tuikku hyppi ovea vasten ilmoittaen että hänellä on jotain asiaa. Pentuhan se oli keksinyt sulan maan riemut ja alkanut kaivaa kuoppaa takapihalle, josta Tuikku onneksi tottelevaisena pihapoliisina tuli heti ilmoittamaan. Ledi on kyllä niin kova poika kätkemään aarteita etten usko olevan viimeinen kerta.. onneksi ei ole kukkapenkkejä tai edes kunnon nurmikkoa että tarvitsisi erityisemmin surkutella!

Tuikku oli tässä männä viikkoina hoidossa Savonlinnassa joten sain aikaa puuhastella pennun kanssa ihan kahdestaan, ja se joutui opettelemaan myös yksinolon ihan yksinään. Hyvin meni molemmat, olkoonkin että asunto otti kyllä osumaa pennun kyllästyttyä pitkiin yksinoloihin. Onneksi ei mitään kovin kallista mennyt rikki.

Kai se pitää joku autonromu ostaa jos ei kunnollista löydy, kun haittaa kummasti harrastuksia kun ei pääse niihin kulkemaan. Haku alkaisi nyt keväällä taas ja kiinnostaisi käydä SPL Kuopion alaosaston kentällä katsomassa miten siellä tottista opetetaan. Jos ei onnistu niin pitää katsella joku porukka lähempää.

Tässä video tämän aamun laiskoista keittiötreeneistä (kunnes JOKU) pudottaa kameran.




Tuikku ei oikein ollut vireessä, ulkona on vähän eri lailla tekemisen meininki. Kyllä meillä yleensä on tapana totella ensimmäisestä kehotuksesta..



Tehtiin Ledin kanssa myös lelulla..