Puusilmä omistaja

Olen tässä jo useampana päivänä ihmetellyt Tuikun tapaa jähmettyä paikoilleen ulkosalla ja sen kääntyilyä takapäätään kohti ikään kuin sillä olisi kipuja, saattoi myös napsia ilmaa tai takapäätään hampaillaan. Tähän viittasi myös se, että se saattoi luimistellen kulkea kyyryssä pieniä matkoja kipua pakoon. Enimmän aikaa se kuitenkaan ei osoittanut mitään merkkejä kivusta.

Tänään takametsässä jälleen ulkoillessamme sitten myös Ledi alkoi jahdata häntäänsä hätäisenä ja kun sain sen lopulta kiinni, näin että sillä sätkii hännässä jotakin. Fak mii, ampiainen? Sitten ne iskivät minuunkin kiinni, pieniä, äänettömiä, pirun kipeää tekeviä maa-ampiaisia?! Lähdettiin siitä sitten jatkamaan matkaa niin ne helkutan pörriäisethän tuli vaan perässä. Pistettiin juoksuksi, Tuikku tosin katsoi viisaammaksi syöksyä kanervikkoon matalaksi ja jäädä sinne makaamaan, mutta sain sen suostuteltua kuitenkin perään. Juostiin sitten järveen viilentelemään pistoja. Mokomat tuholaiset vielä oikein kaivautuivat koiran turkkiin ja tuikkivat sieltä, montako kertaa lie Tuikkuakin pistäneet viimeisen viikon aikana enkä älynnyt, kun en nähnyt.

Nyt kun tapahtuneesta on jo puolisen tuntia on itselläni reidessä kipeä ja useamman sentin levyinen paukama, koirat eivät onneksi näytä naamaan saaneen osumaa. Pitänee pysytellä visummin poluilla jatkossa.  Tuikku parka.

ps. Ledillä näytti olleen maha sekaisin työpäivän aikana. Laskemisen voi siis aloittaa alusta.

pps. Kuulin että Ledin emä on kuollut. Harmittaa.

4.

Neljäs päivä putkeen vailla tuhoja tai sisäsiisteysongelmia, jihuu! Olen kyllä kiinnittänyt huomiota ruoka- ja ulkoiluaikoihin ja rajoittanut hupijuomista, sekä koettanut päästä lähtemään töistä aiemmin mikäli vain mahdollista. Toivon kovasti että yhtä hyvin menee koko viikko.

Tänään naksuttelin koirille hyödyllisiä temppuja, kuten Tuikun menemään tiskipöydän alle ja Ledin tulemaan jalkojeni väliin istumaan. Olipahan vähän aivojumppaa molemmille. Palvattu naudanpolvi on muuten koko ajan jomman kumman hampaissa, pienempi luu on joko syöty tai kätketty kun ei ole näkynyt. Harmi että noita oli vain yksi enää jäljellä. Se yksikin kyllä sattuu kun Ledi pudottaa sen varpaille tai naamalle, jos sattuu varomattomasti makoilemaan lattialla.

Huomionhakuinen pentukoira.

Se ihana susikoira

Vastapainoksi kirjoitukselleni Se hullu saksanpaimenkoira kirjoitettakoon nyt uusi merkintä siitä (ikään kuin Ledistä ei olisi mainittu tässä blogissa tarpeeksi). Tänään Ledi tapasi maailman rohkeimman sheltin. Se oli noin tassun kokoinen 13-viikkoinen rääpäle, joka kuitenkin aika reippaasti tuli koiriani tervehtimään kun tervepäinen omistaja aikansa meitä katsottuaan kysyi haluaisiko minun koirani tulla tervehtimään hänen pentuaan. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, kun Ledi oli taas niitä ihmetellyt ja haukkunut. Tästä syystä ihmetykseni oli suuri että omistaja moista uskalsi ehdottaa. Hän, kuten kaikki muutkin, oli puolestaan ihmeissään kun kerroin että minullakin tämä isompikokoinen on vasta pentu vaikka se on niin jumalattoman iso. Ledihän oli oikein hienosti ja varovasti nuuskutteli pikkurääpäleen ja pikkurääpäle nuuski minun koirat. Harvoin näkee noin rohkeaa aikuistakaan shelttiä!

Ledi on niittänyt kiltin "susikoiran" mainetta myös muutaman muun pikkukoiran ja pikkupennun kanssa, ihmetyttää ihan miten varovasti se osaa olla niiden kanssa. Ihmispennustakin se sai bussissa kokemusta, kun taaperoikäinen muksu silitteli koiria ja sitten yhtäkkiä kävi niiden päälle makaamaan hieroen naamaansa niiden turkkiin. Se nyt oli jo vähän liikaa kummallekin, mutta kovin hienovaraisesti luikertelivat tilanteesta pois. Kyllä tuosta Lemminkäisestäkin vielä hieno koira tulee! Tuikkuhan jo toki on täydellinen ;)


ps. tämäkin päivä selvittiin ilman irtaimisto- tai pissavahinkoja! Töihin lähtö tosin myöhästyi joitain minuutteja, kun kotiin piti palata kolmesti kun kuulin Ledin hyppivän makuuhuoneen ovea auki.. kolmannella kerralla sain sen kiellettyä ja se jäikin sisälle hiljaa, mutta aukihan se ovi oli kun myöhemmin tulin kotiin.. mitään ei kuitenkaan oltu tuhottu eikä sängyssä nukuttu. Ehkä siinä vain on kissamaisia piirteitä: ovet pitää vaan periaatteesta olla auki ettei niiden takana voi säilyttää salaisuuksia!

pps. kaivelin TOKO1 -kurssin opuksen naftaliinista. Josko sen ohjelmaa alkaisi veivaamaan tuossa läheisellä kentällä molempien kanssa, Tuikulle muistinvirkistykseksi ja Ledille ihan uutena. Sivullehan se osaa tulla, mutta muuta se ei osaakaan, paitsi näyttää somalta.

Rauhallinen viikonloppu

Ihme juttu, koirat olivat viikonloput kuin mitkäkin herrantertut. Oikeastaan ne olivat vain omia itsejään pitkästä aikaa. Ei turhaa häsläystä, ei tavaroiden syömistä, sisälle pissaamista tai tyhjän haukkumista. Ehkä niitä sitten vaan stressaa vieraassa asunnossa oleilu keskenään työpäivien ajan? Toisaalta itsekin olen ollut nyt energisempi kun on saanut nukkua riittävästi ja koirien ei ole tarvinnut olla pitkiä pätkiä sisällä keskenään. Silti olin enemmän kuin ihmeissäni miten lunkisti ne ottivat vieraat vastaan, ihmeen vähällä häsläämisellä päästiin.

Tänään vietettiin viimeistä kesäpäivää rannalla auringonpaisteessa, koirat sai polskia ja kaivella rantahiekkaa kun itse tyydyin kahlailemaan ja makoilemaan auringossa. Ledi keksi että se pystyy seisomaan järvessä takajaloillaan kaulaansa myöten vedessä keppiä odottamassa, enpä ollut sitäkään ennen nähnyt. Siitä lähdettiin sitten vielä kyläkierrokselle tutustumaan uuden naapuruston koiriin jotka omistajineen ovat olleet lähes kaikki ihmeen mukavia! Täällä on näköjään tapana sanoa "nenäpäivää" mutta ei sentään kysymättä lupaa ensin. Sehän vaan passaa, Ledikin kun aikansa saa katsoa erilaisia turreja niin ei se enää seuraavalla kerralla jaksa niitä noteerata. Yläkerran naapurikin ehdotti että voitaisiin pitää treenejä tuossa viereisellä kentällä joku ilta, kun heidänkään koiralleen ei olisi yhtään pahitteeksi moinen.

Toiveissa olisi syksyllä päästä vihdoin sinne SPL Kuopion alaosaston kentällekin ainakin käymään.. kunhan se auto nyt kotiutuu tänne vähän pysyvämmin. Ostin myös uuden pinon palvattuja naudanpolvia, josko Ledi mieluummin niitä jyrsisi yksin ollessaan kuin omia tai vieraiden kenkiä.

Näyttelyvaliot

Joensuussa tuossa aiemmin kesällä pyysin äitiäni kuvaamaan Ledin liikkeitä että pääsisin itsekin niitä tutkailemaan tietokoneen ruudulta. Huomasin että vallan hengästyy saksanpaimenkoiraa esittäessä, jos oikeasti pitäisi juosta niin lujaa että koiran liikkeet pääsevät oikeuksiinsa!

 Eilen iski epätoivo kotiin tultuani ja mietin mikähän on tuoreiden saksanpaimenkoiran omistajien kriisinumero. No, rahalla saa uutta irtaimistoa ja siivoaminen nyt muutenkin on päivittäistä. Ja toisekseen itsessähän se vika on jos ei ole järkevää aktiviteettia järjestänyt tarpeeksi.. ihmetyttää vaan tuo sisälle kuseminen, aamulla yllätin itse teosta vaikkei varmasti hätäkään taas ollut. Onko pennustani tulossa hämmentynyt teini?

Koiran esittämiseen liittyen vielä, koiran pitäisi mitä ilmeisemmin juosta omistajan edessä ja seisoa vähemmän neliömäisesti.. taitaa jäädä kehät meiltä kiertämättä.

Kuva-arvoitus

Mitä tässä kuvasarjassa tapahtuu? Onko 5-vuotias poronarttu todellakin alkanut mielistelemään seitsemän kuukauden ikäistä sakemannikakaraa??

Ei sentäs, Ledi nappasi tieltä suuhunsa sulahtaneen suklaapatukan kääreineen ja onnistui levittelemään sen puoleen naamaansa. Tuikku vainosi seuraavan puolen tunnin ajan Lediä nuollen joka ikisen suklaapisaran sen naamasta, ja sekös vaivaannutti kakaraa. Pöljät.

ps. Ledille ei ole sattunut toistaiseksi vahinkoja sisälle, kun rajasin sen työpäiviksi ja yöksi pienempään tilaan (eteiseen). Tästä kiitokseksi se tosin oli syönyt tänään Tuikun pannan ja siinä killuvan ledivalon. Pääseepähän taas pannan ostoon, kun pinkki heijastinpanta meni ainakin toistaiseksi Iisille.

Avustajakoirat

Tuikkuhan on jo vanha konkari tavaroiden kantamisessa. Parhaimmillaan se poimii omatoimisesti pudottamani esineen ja kantaa sitä suussaan kunnes huomaan kaivata sitä. Se haluaa myös kantaa oman osuutensa ostoksista kotiin, suurin saavutus on lähes sen itsensä korkuinen sipsipussi jonka se kantoi kotiin maata viistäen. Yleensä se kuitenkin kantaa vain karkkipusseja tai suklaalevyjä.

Kävellessäni tässä kerran Ledin kanssa osui reitillemme tyhjä kaljapullo, vaan laiskana ihmisenä en jaksanut sitä itse alkaa kantaa niin annoin sen koiralle kannettavaksi. Ledihän muutenkin tykkää ottaa esineitä suuhunsa, joten se ei nähnyt siinä mitään kummallista vaan kantoi pullon kiltisti kotiin pudottamatta kertaakaan.

Seuraavan kerran olin sitten jo takaisin Kuopiossa ja hain kirjapaketin postista. Nyt oli kädet täynnä kaikenlaista niin annoin pahvipakkauksen Ledille, vaikka tämä oli jo jonkun verran painavempi. Kyllähän isoon kitaan tavaraa mahtuu ja niin se kantoi senkin kotipihaan saakka.

Eilen kävin ohikulkiessani kaupassa ja Ledi sai kannettavakseen pizzalaatikon ja Tuikku karkkipussin (tässä vaiheessa ruokavalioni vaikuttaa varmaan todella terveelliseltä). Lapset yleensä kiinnittävät enemmän huomiota tavaroita kantaviin koiriin, aikuiset ei näytä edes huomaavan. Toistaiseksi ei ole tullut yhtä oikeata avustajakoiraa lukuun ottamatta vastaan ainoatakaan koiraa joka olisi kanniskellut keppiä kummoisempaa - no, äidin koira keksi tämän tempun Tuikulta, joten se kyllä kantaa ostokset ja omat lelunsa vaikka kuinka kauas. Olen joko laiska tai hemmetin fiksu, mutta lisä"kädet" ovat tulleet jo monesti tarpeeseen. Ledille pitää vielä opettaa myös kauppakassin kantaminen, sillä Tuikku ei moiseen suostu. Ilmeisesti heiluva ja niljakas hedelmäpussi vaan tuntuu inhalta suussa, joten mitäpä sitä pakottamaan. Koirat kantavat ostoksiaan niin ylpeänä etteivät ehdi noteerata edes räyhääviä pikkukoiria.

Paluu lapsuuteen

Myönnettävä se on että pentuni on asunnonvaihdon yhteydessä unohtanut sisäsiisteyden. Ei kait se auta kuin aloittaa opettaminen alusta ja laajentaa elintilaa vähitellen. Se oli kyllä muutoinkin asialistalla mikäli joskus sohvan halusi hankkia, kun puuhakkaan pennun hampaat yltää yllättävän moneen paikkaan ja saa jo melko mittavia tuhoja aikaiseksi. Tuikku sen sijaan on jo kokenut konkari eikä hämmenny ympäristönvaihdoksesta.

Soveltavaa matematiikkaa suurta koiraa harkitsevalle

Eilen laskeskelimme pinta-alaa jonka koiranpentu voi roiskia ykköshädän yllättäessä. Tänään pääseme eilisen mielikuvaharjoittelun avustuksella jo soveltavaan matematiikkaan. Laskutehtävä on seuraavanlainen:

Olohuoneen pinta-ala on 4 x 6 m. Koiria on kaksi, molemmat ovat syöneet kuivanappulaa sekä naudan mahaa edellisenä päivänä n. 6 dl ja maha oli löysällä jo aamulla. Koirat ovat yksin asunnossa 9 tuntia. Vesikuppi on juotu tyhjäksi. Montako prosenttia huoneen pinta-alasta on lopulta ripulissa, kun koirat roiskivat n. 50 cm korkeudelta yhteensä neljästi päivän aikana? Arvioi myös omistajan epätoivo hänen huomatessaan että siivousvälineet ovat yhä edellisessä asunnossa.

Ei tarvinne sanoa enempää.

Lirinää olohuoneessa

Tultuani eilen kotiin kävelin olohuoneen poikki ja huomasin ohimennen että matto tuntuu kostealta jalan alla. Se ei mitenkään harvinaista ole, mutta myöhemmin mietin että en kyllä käyttänyt koiria uimassa aamulla eikä vesikuppiakaan oltu kaadettu. Nuuskin mattoa ja se haisi vain tunkkaiselle, joten kannoin sen vessaan kuivumaan.

Tänään illalla koirat hönttäsivät omiaan (ks. alempi postaus) ja Ledikin jotain yyhkytti kun nörttäsin tässä koneella. Kohta sitten olohuoneesta kuului lirinää ja menin kurkkaamaan, niin Ledi tulee ovelle vastaan ja matolla on omaa kieltään kertova pieni lammikko. Ennemminkin hämmästyneenä kannan maton vessaan ja suihkuttelen suurimmat nesteet siitä pois ja asetan senkin suihkuun kuivumaan (paljon muuta sinne ei enää mahdukaan).

Piti ihan käydä miettimään mistä lähtien Ledi on ollut sisäsiisti, se kun tuntuu olleen sitä jo kauan. Olisiko huhtikuussa viimeksi ollut sanomalehtiä lattialla, tai sitten on aika kullannut muistot. Siitä tulikin mieleen, jokaisen isokokoista uroskoiraa suunnitteleva voi tehdä itselleen pentusimulaattorin seuraavasti:

1) ota kannuun puoli litraa vettä
2) etsi paljasta lattiaa (kasa tärkeitä papereita tai lempivaatteesi käy myös)
3) liruta koko kannun sisältö hiljalleen noin puolen metrin korkeudesta lattialle.

Onnea! Nyt tiedät kuinka laajalle pentukoira voi virtsaansa roiskuttaa. Se voi yllättäen roiskua seinille jopa yli koiran oman korkeuden! Siivottavaa on siis esim. koko yhden keittiön pinta-alan verran. Voi yksiöni keittiöparkaa, sen pinnoilla on ollut niin paljon koirien eritteitä että iltapäivälehtien kauhistelemat "Vuokralainen tuhosi vuokra-asunnon, katso järkyttävät kuvat" -materiaalikin näytti pliisulta surullisen kuuluisaan pakastimensulatuspäivään verrattuna. Silloin koirien mahat meni sekaisin, olivat onnistuneet lukitsemaan itsensä keittiöön, pentu pissaa, molemmat ripuloi ja ilmeisesti myös oksentavat pelkästä ulosteen hajusta. Klorittipuunauksen jälkeenkään ei toviin tehnyt mieli tehdä ruokaa tai syödä siellä.

Luulen kuitenkin että tuo Ledin sisälle pissaaminen johtuu uudesta asunnosta, tai sitten se on jotain nuorten poikien keksintöä että hei, opettelen nostamaan jalkaa ja pissaan sitten sisällekin. Ei sillä nimittäin ollut edes pissahätä, vaikka luulin että vahinko olisi tullut suu auki uimisesta. Nyt sitten asunnon ainoat matot odottavat pyykkäystä ja Ledi pääsee harjoittelemaan mattojen käyttöä helpommin pestävillä tekstiileillä. Ei meillä kyllä yksiössäkään ollut jatkuvasti mattoja lattialla lähinnä siksi kun Ledi puri niihin reikiä..

Hyvää tässä on toki se, että en ehtinyt ostaa tänne suunnittelemiani isoja hienoja mattoja. Näillä näkymin niitä ei ole pariin kuukauteen tulossakaan, mutta olenkin sanonut että asunto on tuparikunnossa ehkä jouluna. Hienoa sohvaakaan on turha ostaa kun Ledi ei ole sellaiseenkaan vielä tottunut. Opetellaan halvemmalla jossa koiravahingot ei harmita niin paljon.

ps. Leikittiin Iisin kanssa kauneushoitolaa. Nyt ei ole enää rasvaista risupartaa, vaan aika nätti ja silkkinen snautseriparta :)

pps. Siirsin siskonpetini tyhjään makuuhuoneeseen, kun kyllästyin hiekkaisiin ja kosteisiin lakanoihin sekä viereen änkeäviin karvamoppeihin jotka joko tuijottavat tai läähättävät naaman edessä, sekä heräävät puuhakkaina aamulla siinä viiden pintaan ja hierovat kuolaista lelua naamaan, tai pudottelevat mielenosoituksellisesti metallisia ruokakuppeja kaikuvalle lattialle. Pitäköön bileensä, minä nautin vihdoiin omasta rauhasta ja puhtaista lakanoista!

Apinatarhasta päivää

Joku voisi kertoa noille koirille että vaikka uudessa asunnossa onkin neliöitä tuplaten, ei sisällä silti tarvitse käyttäytyä kuin aivoton. Lähipäivinä kaikuvassa asunnossa onkin kajahdellut turhan usein epätoivoinen "Onko aina pakko perseillä??!" "Pois siitä!" "Nyt RIITTÄÄ!" kun isot koirat pistää painiksi, tai sitten kun eivät riehu niin jäljittävät minua rasittavasti joka paikkaan. Ja ei, lenkityksen määrällä ei ole merkitystä paviaanimaiseen käytökseen. Aivotyötä ne kai vaatii, mutta kun oma jaksaminen ei taas tässä kuussa näytä riittävän työtilanteen vuoksi niin saavat tyytyä fyysiseen rasitukseen. Nyt ollaankin tehty kolmen tunnin lenkkejä kun ollaan tutkittu uutta ympäristöä. Uimassa saa polskia puolisen tuntia päivittäin ja koirapuistokin löydettiin eilen, se tosin oli tyhjä silloin. Ympäristö täällä on muuten mukavan siisti, ei ole koirankakkaa joka nurkalla tai muutakaan roskaa.

Työn alla on postiluukun ja ovikellon rämppääminen, ettei aloitteleva vahtikoira Ledi oppisi haukkumaan rappukäytävän äänille. Tänään reaktiot olivatkin jo huomattavasti pienempiä kuin alkuviikosta.

Pitää ensi kerran ottaa videokuvaa kun Ledi ui ja haukkuu mennessään kun on niin tohkeissaan kepin noutamisesta. Ei mitenkään toivottavaa, mutta enpä ole moista ennen nähnytkään. Eikä se edes uppoa, vaikka vettä joka louskauksella suuhun meneekin. Pöljä.

Sorsakoiralle räpylät

Muutettiin uusiin lenkkimaastoihin ja ekana iltana muuton päätteeksi käytettiin koirat iltalenkillä. Mentiin läheisen lammen rantaan ja ajattelin että tottahan ne sorsat nyt lähtee koirien tieltä pois. Virhe.

Tuikku lähti sorsien perään uimaan, mutta ajattelin että ei se niitä pitkälle viitsi jahdata. Virhe.

Tiesin ettei se ajoon päästessään huuteluista välitä, mutta siinä vaiheessa kun se oli uinut lammen keskelle niin että sitä oli jo vaikea erottaa lumpeiden seasta, kävi pelottamaan ettei se jaksa uida takaisin niin pitkää matkaa. Eihän siinä auttanut kuin riipaista alusvaatteisilleen ja painua rehevän kasvuston sekaan koiran perään. Kyllähän se sitten kääntyi pois kun pääsin tarpeeksi lähelle, siinä vaiheessa se oli jo aika väsynyt ja olisi hupsu vielä kääntynyt uimaan koko pitkän matkan lähtöpisteeseen, mutta opastin sen kuitenkin lähimpään rantaan uimalla vieressä ja rohkaisemassa jaksamaan. Takaisin muiden luo päästyämme se oli kovin tyytyväisen näköinen itseensä, mokoma porsas.

Asian kruunaa se, että pelastusoperaatiota seurasi kävelytieltä pariskunta, jonka mies kuvasi mitä ilmeisemmin tapahtuman videolle. Youtubessa nähdään.

ps. Tuikulle on kysyntää koirattomien ihmisten keskuudessa, kun se halutaan aina lainaan lenkkikaveriksi ja seuraneidiksi. Mikäs siinä, Tuikku nauttii ainoana koirana olosta ja kaikesta saamastaan huomiosta, rapsutuksista ja herkuista. Olisikohan vuokrakoiratoiminta kannattavaa bisnestä? Tänä aamuna viimeksi mietin että kunpa joskus ei tarvitsisi ulkoiluttaa koiria vaan saisi nukkua puoli tuntia pidempään ;) mukavahan tuo oli silti käyttää koirat uimassa ja kastella siinä sivussa itsensäkin ja lähteä märillä housuilla ja kengillä töihin.

pps. Ostin eilen koirille ledivalot pantoihin. Heijastinliivit on vielä tilaamatta, mutta jo kohta näytään syksyn pimeissä!