lauantai 27. lokakuuta 2012

Asiaa arkiliikunnasta

Seuraavaksi tekstiä asiasta joka voi monelle olla ihan itsestäänselvyys. Itse olen joutunut viime aikoina miettimään paljonkin koiran liikuntaa ja liikkumista. Koskaan aiemmin ei ole tarvinnut perehtyä koiran fysiikkaan, lihashuoltoon tai oikeastaan mihinkään: koira kulkee neljällä jalalla normaalisti eteenpäin ja se on siinä. Minulla on ollut vain ravaajatyyppisiä koiria, joten voi olla että samat säännöt eivät päde kaikkiin, joten olkoot nämä huomioita omista koiristani.

Ledin vaivojen myötä viimeisen vuoden ajan on joutunut tiiraamaan sen liikkumista paljonkin, mutta varsinaisen valaistumisen olen kokenut tänä syksynä eläinlääkärin, fysioterapeutin ja hierojan ansiosta. Koirathan yleensä tykkäävät liikkua, ja jos johonkin koskee niin sitten keksitään vaihtoehtoinen tapa mennä eteenpäin.
Koiran vahvimmat lihakset ja suurimmat nivelet sijaitsevat takaosassa. Sieltä eteenpäin työntävä voima siirtyy selän välityksellä etujalkoihin, jotka rytmittävät juoksemista. Pää ja kaula sekä häntä tasapainottavat eläimen liikkeitä. Koiran seistessä yli puolet painosta on etujalkojen kannateltavana. - Susanna Vartiainen, fysioterapeutti
Käynnissä jokaisen jalan tulisi laskeutua maahan vuorotellen, mutta Ledillä sitä ei näe oikeastaan koskaan, koska irti se juosta jolkottelee ja hihnassa kävelee epäpuhtaasti saman puolen jalkoja nostellen. Vedessä se kuitenkin liikkuu puhtaammin myös hitaassa vauhdissa.


Taisin aiemmin kirjoitellakin siitä, että ravi on koiran normaali tapa liikkua eteenpäin. Siinä ristikkäisten jalkojen liike aktivoi selkälihaksia ja venyttää niitä jokaisella askeleella, ja koiran tulisi polkea takajalalla mielellään etujalan jälkeen. Olen ollut ja olen nyt entistä vahvemmin sitä mieltä, että jos koira peitsaa niin se EI vain "ole sellainen", vaan siinä on jotain vikaa jonka vuoksi se ei ravaa. Tämän vahvisti myös fysioterapeutti, ei pitäisi olla koiran rodusta kiinni, ellei sitten ole jalostettu niin huonosti liikkuvaksi että se ei todella ole mahdollista.

Laukkaaminen on monelle koiralle helppoa, sillä kun koira pääsee sopivaan vauhtiin vie sen oma massa sitä eteenpäin. Ledillähän oli vaihe jolloin se siirtyi käynnistä suoraan laukkaan, joka kieli siitä että sen kyynärä oli niin kipeä ettei se halunnut varata sille painoa, kuten ravatessa joutuisi.


Vesijuoksumatolla näin miten koira käynnissä käyttää koko takajalan liikerataa, ja jäin miettimään kuinka paljon ulkoilutan koiria minkäkinlaisessa maastossa: montaako prosenttia maksimaalisista liikeradoista niiden tarvitsee arkiliikunnassa käyttää? Millaisissa maastoissa ulkoilutan niitä? Fyssarihan kehotti vahvistamaan takapään lihaksia ylämäkitreenillä, ja "pakottaa" koiraa käyttämään koko liikerataa kävelyttämällä koiraa risujen ja muiden esteiden yli, jolloin se joutuu nostamaan jalkaa korkealle ja venyttämään askelta. Jos ulkoilee paljon teillä, niin paljonko luulet että koira joutuu jalkojaan nostelemaan?


Metsäpolut ovat jo vähän parempia, niillä voi olla juuria ja voivat johtaa mäkiseenkin maastoon. Vaan jos valitset helpoimmat polut ja koirakaan ei niiltä poistu, ovatko ne juurikaan parempia kuin tiet, vaikka ehkä ajatteletkin sen olevan hyvää liikuntaa? Mielenvirkistystä takuulla, mutta ei kovin tehokasta liikuntaa.


Sen sijaan paras maasto koiran (ja toki omankin kunnon kannalta) olisi ihan tavallinen pehmeä metsänpohja jossa on varvikkoa, risuja, kaatuneita puita ja vaihtelevia pinnanmuotoja. Pehmeys on paitsi armollinen nivelille, hieman raskaampi alusta lihaksille.


Koira joutuu käyttämään lihaksistoaan monipuolisesti, eikä pysty esimerkiksi peitsaamaan mikäli aikoo pysyä tasapainossa epätasaisella pohjalla.


Koetin ottaa videota Ledin liikkeistä, mutta se osoittautui melko vaikeaksi kun piti koettaa itsekin pysytellä pystyssä. Sitten jos minä pysähdyin niin koirakaan ei liikkunut :) jotain sain sentään nauhalle, tuosta näkyy edes jotenkin se miten tehokkaasti Ledi käyttää takajalkojaan epätasaisessa maastossa, ja heti polulle tai tielle tullessaan se nostaa jalkojaan vain sen verran että kynnet ei ihan riivi maata vasten (kuten silloin, kun selkälihakset oli jumissa). Energiatehokasta toki, mutta ei kovin hyödyllistä liikkuvuuden ja lihaskunnon säilyttämisen kannalta.



Summa summarum: jos koira peitsaa, selvitä syy. Anna koiran juoksennella vapaana metsässä, mutta älä kuitenkaan anna rällätä aivottomasti. Poistu välillä poluilta. Tarkkaile liikkeiden muuttumista. Käytä edes joskus fysioterapeutilla: maksoi

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ruunaalla

Viikonloppuna teimme pienen vaelluksen Ruunaalle. Epäröin Ledin ottamista mukaan vielä viime metreillä, mutta totesimme että sovitamme päivämatkat koiran jaksamisen mukaan, ja jos se näyttää väsyvän tai liikkuminen muuttuu huonommaksi, niin palaamme lyhintä reittiä kotiin. Onneksi pelko oli kuitenkin turha. Keli oli koko reissun nollan alapuolella, vain viimeisenä päivänä aurinko paistoi niin että aurinkoisissa kohdissa kuura suli ja tarkeni ilman hanskoja. Koirillakin oli takit mukana taukoja ja yötä varten. Iisi pääsi myös kantamaan omat ruokansa, Ledillekin hankitaan oma reppu kunhan se on täysissä voimissaan ja sille uskaltaa kuormaa laittaa.
Team Pönöttäjät valmiina seikkailuun
Iisiä vähän pelotti riippusilta, joka hieman notkui jokaisella askeleella. Pienellä rohkaisulla se kuitenkin kipitti yli samassa porukassa.

Aina Valppaat
Varjelin Ledin selkälihaksia parhaani mukaan laittamalla sille takin päälle jokaisella tauolla, ettei ne vaan jumiutuisi. Maasto oli pääosin helppokuinkuista (kuljimme polkuja pitkin), mutta lämpeneehän ne siinäkin. Valitettavasti takki vaan tosiaan on liian iso, jonka syystä se sotkeutuu pissaan jos koira ei ole kiinni ja merkkailee ympäriinsä. Siksi välillä oli melkoista rumppaamista laittaa koiralle takki, ottaa pois, laittaa päälle, ottaa taas pois..
Joku saattaa kyseenalaistaa miksi meillä koirat ovat kuvissa irti. Ilokseni kumpikaan koirista ei osoittanut halua poistua polulta hajujen perään, tai ainakin sanallisella huomautuksella lakkasi nuuskimasta ilmaa metsään päin ja jatkoi kiltisti matkaa. Ne eivät siis aiheuttaneet haittaa muille eläimille tai ihmisille - ne harvat ihmiset jotka tulivat vastaan, näimme jo kaukaa ja otimme koirat kohteliaisuussyistä hihnaan, vaikka ne muutenkin kulkivat jonossa välissämme. Ennen reissua ostin vaellusflexin Ledille, se taitaa tosin olla tarkoitettu 5 kg koiralle mutta on kevyt ja vaivaton hihna tuollaisessa reissussa. Lediä pidin irti kuitenkin enimmäkseen siitä syystä, että se saisi ravata vapaasti - flexissä vauhti olisi ollut liian hidas, ja se olisi joutunut peitsaamaan tai kävellä lönkyttämään koko ajan, ja todennäköisesti olisi mennyt taas jumiin.
Leiriruokinnassa
Vastarannalta kuului ääniä
Koirat pääsivät myös veneeseen. En muista onko kumpikaan ollut aiemmin veneessä? Ihan kiltistihän nuo nousivat kyytiin ja rauhottuivatkin nauttimaan ohi lipuvista maisemista. Vesistön ylitykset olivat lyhyitä, mutta koska keli oli kaunis teimme pienen maisemakierroksenkin. Järvi alkoi vaan olla paikoin jäätynyt ja rajoitti soutamista hieman.
"Missä ne minun pelastusliivit on", kysyy Ledi
Kerran leirissä ollessamme Ledi katosi hetkeksi. Pienen huhuilin jälkeen se juoksi rannasta ja arvasin että jotainhan se on ollut syömässä kun tuolla lailla katosi. Hengityksen haju paljasti että kyse on kalasta, ja pelkäsin että jossain on kalan roippeita jemmattuna. Pelkoni osoittautui onneksi vääräksi - Ledi oli ollut nikertämässä kokonaista lohta! Kaiken lisäksi lohi tuoksui vielä aivan tuoreelle, joten suolet pois ja kala paistumaan ja voilá, siinä oli koirille iltaruoka. Raa'an kalan nikertäminen muistuttikin että koirille pitää antaa matokuuri tässä lähiaikoina.
Kalamies Ledin saalis jo hieman maisteltuna
Toisena yönä pakkanen oli kiristynyt Lieksassa miinus kahdeksaan. Ihmettelinkin kun teltasta ropisi aamulla lumen kaltaista valkeaa höttöä, mutta ilmeisesti vain kosteus oli tiivistynyt teltan sisäpintaan. Nukuimme kaikki kuin tukit, tai no Iisille piti pari kertaa herätä laittamaan lisäpeittoa päälle. Sille pitäisi ostaa paksumpi takki näille syys/talvireissuille. Muita ei palellut ja pakkaslukematkin huomattiin vasta jälkeenpäin kotona.
Meillähän on kolmen hengen teltta siksi, että sinne mahtuu hyvin kaksi aikuista ja koirat omalle retkipatjalleen. Ohut solumuovinen retkipatja on kevyt kantaa (koira voi kantaa oman patjansa) ja eristää hyvin kylmästä maasta. Teltan pohjakin säästyy kun koiran kynnet ei kuluta sitä. Kesäaikaan olisi toki suotavaa, että koirat nukkuisivat niille varatussa isossa eteisessä..
Nuotion lämmössä alkaa ramaisemaan.
Ledi liikkui koko reissun hyvin, ravasi hyvällä askeleella molempina päivinä. Jälkimmäisen päivän lopulla se hieman rikkoi peitsille, mutta oltiinkin jo melkein takaisin autolla. Nyt sitten jatketaan jumppaa ja käydään hierojalla että ei varmasti ala tulla uusia jumeja. On se tuo vaeltaminen mukava harrastus, koiratkin tuntuvat nauttivan kun saavat olla ulkona koko päivän. Sattui siellä hauska kohtaaminen metsästyskoiran kanssa: pitkästä matkasta kuului pikkukoiran ilmoitusräksytys että se on kuullut meidät. Kun jatkettiin matkaa, ilmestyi mäen takaa suomenpystykorva tutkapanta kaulassaan! Se ei tehnyt elettäkään tullakseen luo tai väistääkseen, niin laskin Ledin sitten tutustumaan kun ei omistajaakaan näkynyt missään, ja meidän siitä koirasta piti ohitse päästä. Lediä ei kyllä juuri kiinnostanut, ja jatkettiin matkaa pystykorvan juostessa edellämme ja haukkuen meitä jatkuvasti. Pian vastaan tulikin metsästäjä  itse ase selässään (suojelualueella??) ja yritti ottaa koiransa kiinni, mutta siinä vaiheessa oltiin jo ohitettu kyseinen parivaljakko. Ihmettelin Ledin välinpitämättömyyttä: vaikka se kuuli koiran haukun, ei se näyttänyt eleelläkään huomanneensa sitä vaan jatkoi kepin kanssa leikkimistä. Se tervehti koiran nopeasti, mutta ei jäykistellyt tai kiinnostunut muutenkaan siitä. Kai se koirankin mieli lepää metsän hiljaisuudessa. Kaupunkielämä kun on aika stressaavaa.
Täällä sielu lepää.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Pikku kotiapulainen

Ledillä on monia hyödyllisiä ja sitten vähemmänkin hyödyllisiä taitoja. Alla pari esimerkkiä.

Ensimmäistä kertaa kahvinkeitossa


Ensimmäistä kertaa pyykillä, vielä vaatii pientä hienosäätöä!


Kaikkea aktiviteettia sitä pitää toipilaalle koettaa keksiä. Hassu pikku apulainen :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Vesiterapia

Tänään siis käytiin ensimmäistä kertaa vesiterapiassa. Menetelmästä voi lukea lisää ACE:n omilta sivuilta.

Ensin hieroja katsoi liikkeet pihalla, ilokseni Ledi ravasi nyt puhtaasti edestakaisin ja oikeaan kierrokseen, vasempaan kierrokseen rikkoi peitsille. Sen jälkeen mentiin terapiahuoneeseen. Käytännössä koira laitetaan akvaarioon jonka pohjalla on juoksumatto, jonka nopeutta ja kaltevuutta voi säätää samoin kuin veden määrää. Veden korkeus säädetään yleensä koiran polveen saakka. Ideana Ledin kohdalla on se, että se joutuu laittamaan takapäänsä töihin ja käyttämään lihaksia oikein. Takapäätreeni vahvistuu kallistamalla mattoa hieman, että koira joutuu kävelemään vedessä "ylämäkeen".

Hieroja katsoi liikkeistä että Ledi astuu vasemmalla takajalalla syvemmälle mahan alle, mutta muuten ei outoa vinksotusta tai muutakaan ollut. Melkoista tasapainon hakemista ja horjahtelua oli aluksi vedessä, mutta Ledi ei kovin kummissaan jaksanut olla tästäkään vaan lampsi menemään. Huomasi kyllä että on melko raskasta ja hieman huolettikin miten se jaksaa, kun on pidemmän aikaa ollut joko vähäisellä liikunnalla tai kokonaan urheilukiellossa.

Vauhtia ja kaltevuutta muunneltiin niin, että saatiin 15 minuuttiin mahtumaan lämmittelytreeni, reippaampi pätkä ja loppuverryttely. Lopuksi Ledi vielä hierottiin, oikealta puolelta selästä (olisiko ollut rinta-ja lannerangan yhtymäkohdassa?) löytyi pieni jumi joka sitten suli pois. Vasemman takajalan lihakset olivat hieman kireämmät kuin oikean, mutta mitään suurempaa ei onneksi löytynyt hieronnassakaan. Hieroja kehui miten on rauhallinen koira kaksivuotiaaksi urokseksi ja Ledi nautiskeli olostaan. Välillä sitä vähän epäilytti, ilmeisesti vähän kipeämpiä kohtia hieroessa. Selkä ei kuitenkaan tuntunut kuumalta, että siellä enää tulehdusta olisi. Alla video Ledin loiskimisista.


Ps. kyllä meinaa välillä usko loppua miten mahdottoman vaikeaa voi olla ylämäen ravaaminen puhtaasti. Saattaapi olla että omistajankin kunto kasvaa, kun samaa mäkeä veivataan ylös alas että joskus päästäisiin huipulle saakka samassa askellajissa..

maanantai 15. lokakuuta 2012

Uutta Kuopiossa!

Fysioterapeutti vihjaisi että Kuopioon olisi tullut ensimmäinen vesijuoksumatto. Selvitin huhun todenperäisyyttä ja sainkin nopeasti vastauksen Koirakoulu ACE:lta, että heillä sellainen tosiaan on ja sain linkin ajanvaraukseen, uutista ei ole vielä julkaistu heidän sivuillaan. Nyt on torstaille varattu aika vesiterapiaan ja hierontaan, joten siitä sitten lisää loppuviikosta!

Ilokseni Ledi on liikkunut jo paljon paremmin ensimmäisen fysioterapiakerran jälkeen. Jännä että vajaan tunnin käsittelyllä voikin olla niin suuri vaikutus, mutta ilmeisesti ne lihasjumit todella alkavat nyt sulaa. Urheilukielto on ilmeisesti aiheuttanut Ledille jo ulostusvaivoja, eilen kun sai olla ulkona useamman tunnin ja hölkytellä välillä vaihtelevassa metsämaastossa (huom. ei siis juossut metsässä montaa tuntia, vaan olimme ulkona viettämässä päivää), toimi vatsa aamulla jo normaalimmin. Ihan hyvä, koska olin jo varaamassa eläinlääkäriaikaa kun koira on useamman päivän ajan tikistänyt vähän väliä mutta ei ole saanut ulos kuin pientä löysää luirua. Toivottavasti korjaantuu nyt kun voime jumppaamisen lisäksi hiljalleen alkaa lisäämään liikunnan määrää. Epäilin myös tuliko vahingossa ostettua eri ruokaa kuin viimeksi, koska vatsavaivojen alkaminen ajoittui melko hyvin uuden ruokasäkin ostamisen ajankohtaan?

Sunnuntaina myös Iisi kunnostautui hirvikoirana, hienosti jäljitti vasaa vaikka sitä selvästi vähän hirvittikin (puujalka, har har). Ei kylläkään nähty yhtään hirveä mutta jäljet olivat tuoreet, eikä se Iisikään onneksi lähtenyt muutamaa metriä kauemmas ja jäljestettiin ehkä 100 metriä metsässä pellon reunaan saakka. Se seisoi välillä kuin lintukoira ilmaisten suuntaa josta hirven haju tuli. Ledi puolestaan jäljitti metsäkanalintuja, ja ehtipä ajaa lentoonkin jokusen. Reissu meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin vastaava vuosi sitten, nyt oli jo tullut malttia ettei kiskonut hihnassa koko aikaa ja kykeni vastaanottamaan käskyjäkin. Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä muutaman päivän vaellukselle, mutta Ledi ei taida sinne päästä mukaan ettei rasitu liikaa. Ehkä kysyn eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Mutta vesijuoksusta + hieronnasta lisää torstain jälkeen.

 

perjantai 12. lokakuuta 2012

Blogini on rikki

Ei Ledini tällä kertaa, vaan blogin ulkoasun päivitys rikkoi koko systeemin. Joko Artisteerilla tai Bloggerilla on nyt ongelmaa enkä saa asetettua uutta ulkoasua, tai edes palautettua vanhaa. Katsellaan milloin korjautuu.

Fysioterapia

Eilen torstaina oli Ledin ensimmäinen fysioterapia.  Ennen potilashistorian kuulemista fysioterapeutti katsoi ensin liikkeet käynnissä ja ravissa, ja huomautti heti että takapään käyttö on tehotonta. Koira pötkäytettiin tatamille ja pienen tunnustelun jälkeen fyssari otti esiin pienen pattereilla toimivan laitteen josta lähti johto ja kaksi sauvaa, ja alkoi työntää koiraan sähkövirtaa. Kuulostaa pahemmalta kuin onkaan, en muista ko. laitteen nimeä mutta googlettelin tässä ja tämä sen tarkoitus oikeasti on:


Sähkövirta kulkee napojen välillä sykkivänä virtana, rentouttaen lihasta ilman sormin tapahtuvaa painetta. Erittäin jumittuneiden lihasten hoito on helpompaa sähköisesti kuin manuaalisesti.

Huomasin itsekin miten koiran takapään lihakset alkoivat rentoutua parisenkymmentä minuuttia hoidon aloitttamisen jälkeen. Hän irroitteli lihaksia myös käsin, mutta hieronnasta kuitenkaan ollut kyse. Oikean kyynärän kanssa kun oli aiemmin ongelmia niin nyt on ollut ristikkäisen jalan, eli vasemman takajalan kanssa. Nyt se polvi jopa rutisi. Fyssari selitti että kun selkä on ollut kipeä, on koira koettanut vähentää selän kuormaa liikkumalla polvet pihdissä, joka on rasittanut niitä väärin. Koira myös peitsaa sen vuoksi, että normaalisti liikkuessa selän lihakset venyvät ja nyt se tuntuu epämiellyttävältä.

Kuinka sitten tästä eteenpäin? Koiran takapään lihaksia pitää alkaa hiljalleen vahvistamaan, kunhan eläinlääkärin määräämä urheilukielto päättyy niin liikutusta voi lisätä asteittain. Ylämäkitreeniä, "kavaletteja" eli vaikka risujen yli kävelyä, että koira joutuu nostamaan takajalkoja esteiden yli ja oikeat liikeradat jumppautuvat. Ravatakin saa, mutta peitsaaminen pitää lopettaa heti ja korjata koira ravaamaan oikein. Kunhan lunta tulee, niin lumessa olisi hyvä kävellä ja ravata niin kauan kun sitä on 10-20 cm, sen jälkeen siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kunnes lunta tulee, oli fysioterapeutti kuullut että Kuopioon olisi tulossa/tullut vesijuoksumatto koirille. Laitoin siitä menemään jo kyselyä että pitääkö asia paikkansa, voisi Lediä käydä sielläkin kuntouttamassa. 2-3 viikon kuluttua käydään uudestaan näyttämässä tilannetta fysioterapeutille ja jatketaan sen mukaan.

Alaselkä tuntui myös aavistuksen lämpimältä, johon olin itsekin kiinnittänyt huomiota. Mikäli lämpö ei nyt viikonlopun aikana katoa, voi olla että pitää vielä syödä toinen tulehduskipulääkekuuri. Ja kaikki tämä vaan siitä, että koiralla on pitkä selkä, toistaiseksi ei juuri massaa tukemassa sitä ja enemmän vauhtia kuin järkeä. Lohduttavaa kuitenkin on se, että polven rutinakin voi kadota kokonaan kun ylimääräinen rasitus saadaan siltä pois, onhan ne molemmat kuitenkin todettu terveeksi vasta kolme viikkoa sitten. Käytännössä olemme nyt ulkoilleet tuossa lähimetsässä jossa on pehmeä sammapohja, varvikkoa ja kaatuneita puita, joten jalat ovat joutuneet vähän töihin. Fysioterapia näyttää kuitenkin tuoneen jo nyt pientä tulosta, koska tänään Ledi on liikkunut jo vähän vaivattomammin kuin ennen terapiaa. Näin sitä itsekin oppii uusia asioita koiran rakenteesta ja lihashuollosta. Ei oppi ojaan kaada, sen tietää Ledikin.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Toipumisia

Täällä ollaan vietetty hiljaiaseloa. Olen koettanut saada hierottua Ledin selkälihaksia auki edes joka toinen ilta, ja ollaan ulkoiltu hiljakseen sammalmetsässä pieniä lenkkejä. Käytännössä ei olla siis tehty mitään. Iisinkään kanssa ei ole kiinnostanut treenata.

Ledin kanssa käytiin sentään Savonlinnassa yhtenä viikonloppuna, täyteen ahdetussa ruuhkabussissakin Ledi matkusti mukisematta. Myös vauva kiinnosti taas paljon, mutta nyt oli jo paljon enemmän malttia mukana ja tyytyi makoilemaan leikkimaton vieressä ja vaivihkaa nuuskuttelemaan pienokaista. Paikallaolotreenejä ollaan jatkettu satunnaisesti ruokakupin kanssa. Ledi vaan alkaa kuolaamaan aika rankasti, ja alle pitääkin laittaa lehti jos meinaa pitää yli 5 minuutin paikallaoloja.
Fyssari on ensi viikolla, joten sitten viimeistään lisää uutisia. Niin ja kävi se Ledi saunassakin, eipä tuo kovin ihmeissään ollut vaan makoili ylälauteilla kuin paraskin isäntä.