Huippukoira Ledi

Olin viikon reissussa sukuloimassa ja kyläilemässä Ledin kanssa ja jätkähän pisti ihan parastaan kaikkialla, monttu auki ihmettelin monta kertaa että miten se nyt noin käyttäytyy. Siis rauhallisesti, kohteliaasti ja hyvin!

Tiistaiaamuna ajelin siskoni luo ja tovin Tuikun kanssa jamiteltuaan pihalla annoin varoituksen "lasken Ledin sisälle", oletuksena että se pyyhkäisee hurrikaanin lailla ovesta sisään rutaten matot, pudottaen koriste-esineet ja kaataen puolet huonekaluista, vauvan syliin hyppäämisestä puhumattakaan. Vaan vielä mitä, se lönkytteli sisälle, nuuski rauhassa uuden paikan ja asettui makaamaan.

Vauvasta se oli kiinnostunut, mutta malttoi olla tunkematta iholle vaikka hakeutuikin lähelle makailemaan tai kulkiessaan koetti nuuskia tai lipaista sukkaa. Itkuhälytintä se päivysti eteisessä ja kommentoi jos sieltä kuului outoja ääniä.

Lapsenvahtina olo on rankkaa kokemattomalle

Enimmäkseen Ledi kuitenkin nautti ulkona olemisesta omalla pihalla ja siellä se enimmäkseen viihtyikin päivät metsurihommissa.

Ajelin loppuviikosta kaverin luo ja Ledikin pyydettiin sisälle, niin se esitti taas kovin kohteliasta ja rauhallista seura/sylikoiraa kaverini perheelle, ja pääsi poseeraamaan useamman kerran valokuviin sekä huomion keskipisteeksi olohuoneessa. Mainittakoon kuitenkin että siellä Ledi teki jotain mitä ei ole tehnyt vuoteen, nimittäin kusaisi huonekalulle. Tekoa lievensi se tieto että sinne on kuulemma perheen omatkin koirat kuseskelleet, joten heitä ei paljon hetkauttanut moinen vahinko. Nyt meni kuitenkin taas hetkeksi luotto asian suhteen!

Superkerjäävät koirat Tuikku & Ledi

Kävin Ledin kanssa myös parissa muussa sille ennalta vieraassa paikassa ja vieraampien ihmisten luona, ja kaikkialla se käyttäytyi esimerkillisen rauhallisesti, ystävällisesti ja hyvin. Olen erittäin yllättynyt mutta mahdottoman tyytyväinen!

Laitan ensi viikolla postauksen muista tämän viikon puuhailuista Tuikun ja Ledi kanssa sekä enemmän kuvia erityisesti Tuikkusesta. Uuden vuoden aaton vietämme kaupungissa, joten saa nähdä miten paukkuaralla Iisillä tämä vuodenvaihde menee.

Ps. unohdin ottaa Tuikusta kuvia tonttulakki päässä, joten joudutte tyytymään vähän tavallisempiin koirakuviin :)

Pps. Ledin uusi panta julkistetaan toivottavasti tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla, riippuen koska se tulee postissa. En tosin täällä tainnut äänestystä pitääkään kumman pannan tilaan.

Rauhallista joulua!

Rauhallista joulua kaikille lukijoille, olkoon joulunne ruuan ja leikintäyteinen!

Toivottaapi Hanna, Ledi ja Iisi

Tuikusta joulukuvia jälkikäteen : )

Vauhdin hurmaa

Nyt kun on koekäytössä astetta parempi kamera, se ei suinkaan tarkoita että sillä saisi parempia kuvia jos sitä ei osaa käyttää. Tänään kuitenkin rapsakassa -25C kelissä käytiin testailemassa kannattaako sellaista omaksi ostaa, ja ihan kivastihan tuo sai koirien liikkeitä taltioitua. Tässä jokunen koeräpsy Canon EOS 600D:lla.

Iisin lämmin hymy 

"Jaa mee toivotam, JAA MEE TOIVOOOOTAAM...!!"

Kevyt kuin sudenkorento!

Ei oikean kameran jälkeen kyllä houkuta enää kännykkäkameralla räpsiä. Pitäisi vaan osata päättää hankkiiko Canonin vai Nikonin?

Tiluksien Vahti-Tuikku

Sain kuvakuulumisia Tuikusta! Oman talon ja tiluksien vahtimisessa on kuulemma riittänyt hommaa. Tuikulla on nyt pidetty takkia ettei niska ainakaan kylmän takia menisi jumiin. Heijastinliivi puolestaan ehkäisee lähellä pyöriviä metsästäjiä ampumasta koiraa rusakkona, jos pupu kirmaisi pihan poikki ja koira lähtisi perään.

Onhan sillä heijastinliivillä myös hoikentava vaikutus? Tuikku selvästi nauttii sen pitämisestä. Ei se tosin menoa haittaa, Tuikku nyt ei koskaan ole ollut varsinaisesti linssilude.

"Että olikos sitä nakkia mukana?"

Tajusin tässä jokunen päivä sitten koiria ajatellessani että niillä on jokin olemus jonka pystyy aistimaan, tai niiden kanssa on joku yhteys joka tuntuu tietynlaiselta. Tuikkuakin kun ajattelee niin tulee sellainen tunne jostain lähes käsinkosketeltavasta, tiedän tasan tarkkaan minkälainen se tuntemus on Tuikun kohdalla mutta en osaa kuvailla. Tai ehkä se on koiran persoona josta itselle tulee mielikuva. Tuikun kohdalla se on jotain sellaista joka hypähtää sormista jos tekee liian äkkinäisen liikkeen, on kuin oma kuudes aisti joka havaitsee kaiken. Se on myös hiljaisen myötätuntoinen niinä hetkinä jolloin itsellä on paha olla ja pelkällä läsnäolollaan (sekä mahdollisesti pienellä lipaisulla kädestä) lohduttaa. Ledin kohdalla tunne on taas ihan erilainen, mutta siitä vaikka seuraavalla kerralla lisää.

Jouluna pääsenkin pallottelemaan muikkusta taas ihan enemmälti. Voin kuvitella että se nautiskelee omasta pihasta (kesällä varmaankin enemmän) mutta kohtapa näen ihan itse kun lähdetään Ledin kanssa kylään!

Laskevan auringon lumessakahlaaja

Ledi 2v!

Koko kuukauden odotin Ledin 2v. synttäreitä ja sitten unohdin ne! Millainen äitihahmo oikein olenkaan. Synttärikuvan sentään otin vahingossa. Onnea myös sisarille Mosku, Mutka, Malla, Myrsky, Kina ja Mörkö!

Ps. Ledin takapään koordinaatio paranee joka viikko, siitä kuvamateriaalia vaikkapa tammikuun puolella!

Talvinen Kainuu

Kävimme viikonloppuna ihmettelemässä maisemia "pohjoisessa". Siellähän oli vähemmän lunta kuin meillä kotona!

Poseeraamista pitänee vähän vielä harjoitella ;)

Iisi hierojalla

Torstaina pääsi Iisikin hierottavaksi ensimmäistä kertaa. Hieroja kyllä sanoikin että selästä löytyi ne seitsemän vuoden kuona-ainekertymät myhkyröinä. Iisikin huomasi kun ne löytyivät ja oli useamman kerran sitä mieltä että hieronta jo riittäisi ja sätkytteli itseään pystyasentoon, mutta malttoi kuitenkin aina rentoutua uudelleen pehmitettäväksi.

"AUTS!"

Selkälihakset olivat kauttaaltaan vähän pökkelöt mutta Iisillä(kin) kipeimmät kohdat löytyivät alaselästä, eli mihin rintakehä päättyy ja lanneranka alkaa. Reisilihaksista puolestaan paljastui että vasemman puolen lihakset ovat heikommat ja niitä olisi hyvä vahvistaa, että koira käyttää kehoaan tasapuolisesti. Saatiin kaksi harjoitusta joita voi tehdä lihasten vahvistamiseksi vaikka telkkaria katsoessa.

"OUTS!"

Harjoitus 1:
Etujalat korokkeelle, esim. pesuvadin päälle, ja takajalkojen nostelua vuorotellen ilmaan vain sen verran että jalka on ilmassa. Tällöin maassa olevan jalan lihakset joutuvat säilyttämään tasapainon. Oikealle jalalle 10 nostoa, vasemmalle 5.

Nyt tuntuu jo mukavalta.

Harjotus 2:
Koira seisoo luistamattomalla alustalla ja sitä työnnetään käsillä kevyesti sivulta sekä lavasta että takaosasta yhtäaikaa. Koira joutuu työntämään vastaan säilyttääkseen tasapainonsa. 10 toistoa kummallekin puolelle.

Selän kuona-ainekertymät lähtivät kuitenkin sulamaan aika hyvin, vähän sinne kuulemma vielä jäi mutta saattavat sulaa itsestään pois nyt kun on alkuun jo saatu.

Hieman huolestunut pentukoira

Sitten oli Ledin vuoro, tällä kertaa Ledillä oli vain vesijuoksumatolle aika. Ledi oli ihan riemuissaan kun pääsi taas kivaan paikkaan! Vettä oli tällä kertaa enemmän kuin ennen, mutta kävely aloitettiin silti siitä mihin viimeksi jäätiin, eli nopeus 2,6 km/h. Vaikka nopeus nostettiin 2,8 ja jopa 3,0 km/h ei Ledi rikkonut peitsille suuremmasta veden vastuksesta huolimatta! Se on selvästi alkanut hahmottaa takapäätään ja lihakset ovat vahvistuneet, kerta se jaksaa liikkua oikein. Olen toki huomannut että se lumessakin jaksaa liikkua paremmin ja korjaa peitsin itse pois. Huippua!

Täähän olikin tuttu juttu!

Luustokuvien tulokset

Nyt on kyllä hyvää sanottavaa Kennelliiton toiminnasta!

Sain eilen sähköpostiini viestejä seuraavalla aikataululla:

12:38 Lonkka- ja/tai kyynärnivelkuvat on kirjattu saapuneeksi
16:06 Lonkka- ja/tai kyynärnivelkuvista on kirjattu lausunto

Koska en ole Kennelliiton jäsen, jäin viestin mukaisesti odottamaan paperilaskua ajatellen että ovat siellä unohtaneet, että lupasivat lähettää maksutiedot minulle poikkeuksellisesti sähköpostitse. Tuloksiahan ei saa tietoonsa ennen kuin lasku on maksettu. Vaan vielä mitä, tänään tuli jo uutta viestiä:

13.03 Lausuntolasku (sekä tieto että lähetettyäni kuitin maksusta saan tulokset)
15.56 Dysplasialausunto

Ledin luustokuvien tulokset ovat siis seuraavanlaiset:

Lisätietona: Selkäkuvia ei arvostella; spondyloosilausuntoa varten koiran on oltava täytänyt 24 kuukautta.

Tuosta selkäkuvien lausumisesta eivät kyllä klinikalla sanoneet mitään, en ainakaan ole rekisteröinyt että niitä ei virallisena saa ennen kahden vuoden ikää. No, eläinlääkäri onneksi itse sanoi että selkä on terve, joten ei tarvitse murehtia asiaa sen enempää. Jos koiraa joskus myöhemmällä iällä tarvitsee rauhoittaa niin varmaan otetaan uusintakuvat ainakin selästä ja kyynäristä.

Lonkat eivät yllätä, toki toivoin että edes toinen olisi ollut B mutta liekö parempi että ovat yhtä kehnot. Pelkäsin kuitenkin että siellä olisi C/D mutta onneksi näin. Kyynärissä toki harmittaa että tuli tuollainen tulos, elokuussa eläinlääkäri sanoi kuvista että oikea on huonompi kuin vasen eikä vasenkaan ole puhdas, joten tulos on aika ilmeinen. Salaa kuitenkin toivoin että huonompikin olisi pysynyt ykkösenä.

Onhan Iisilläkin lonkat C/C eikä ne sitä ole vaivanneet pätkääkään, mutta onhan se myös 15 kiloa kevyempikin. Eihän tässä auta kuin pyrkiä vahvistamaan ympäröiviä lihaksia ja seurata tilannetta, ei ole ollenkaan mahdotonta että esimerkiksi vuoden päästä 3-vuotiaana jo kuvataan uudelleen. Jos koira pysyy oireettomana siihen saakka niin sitten vasta nelivuotiaana.

Ketteryyttä ja kelkkailua

Ilokseni Ledi tuntuu liikkuvan nykyään enimmäkseen puhtaaksi. Toki se saattaa välillä lähteä liikkeelle peitsillä, mutta korjaa sen yleensä itse. Metsässä on nyt aivan ihanteellinen pohja koiran liikuttamiseen, pohja itsessään vielä joustaa mutta vesi alla on jäätynyt, sekä sammalen päälle on satanut muutama sentti lunta. Vielä saisi tulla lunta vähän lisääkin että saadaan raskaampi alusta, mutta sillä välin kiipeillään mäkiä ylös takapään vahvistamiseksi. Iltalenkillä eteemme tuli kaatunut puu joka oli korkeudeltaan hieman reiteni puolivälin alapuolella (selkeästi ilmaistu!). Ledi katsoi tarkkaavaisena vieressä kun puhdistin lumet pois sen päältä ja harppasin ylitse. Hämmästykseni oli suuri kun se paikoiltaan loikkasi rungon päälle ja siitä alas. Minun iso, jäykkä ja kömpelö koiraniko alkaa olla ketterä?? Pyysin sitä toistamaan asian vielä pari kertaa ja se hyppäsi joka kerta ihan tasapainoisesti kapean rungon päälle ja siitä alas. Ihme homma! Minä kun ajattelin että se pujahtaisi ali, mutta yllättipäs mokoma.

"Isoja lokkeja täällä"

Lauantaina kokeilimme ensimmäistä kertaa myös portaiden peruuttamista ylös, harmi ettei meillä itsellä ole tässä lähellä sopivia portaita siihen. Tai no, kaupan pihassa toki voisi käydä harjoittelemassa betoniportailla mutta siellä on sitä muutakin häiriötä ehkä vähän liikaa äkkiseltään. Rappukäytävän portaat kun ovat liian liukkaat ja avoimet, jalka saattaa livetä läpi jos huonosti sattuu.

Unohdin aiemmin mainita itsenäisyyspäivän kelkkailuista. Alkulämmittelyjen jälkeen valjastin koirat kelkan eteen ensimmäistä kertaa ja lähdettiin potkuttelemaan. Koirat innostuivat sen verran että kiilasivat toisiaan ja kelkka törmäsi siihen ainoaan kiveen koko reitillä joka vielä pilkotti lumen alta. Olin varautunut ennalta sen verran että pidin koirien hihnaa kädessäni, joten saatoin laskea sen irti heti kun koirat tempaisivat sivuun. Itse kyllä lensin mukkelis makkelis ja kelkka vastakkaiseen suuntaan. Siitä viisastuneena jatkoin matkaa vain Ledin kanssa, Iisi ei muutenkaan suostunut vetämään kun se vilkuili taakse jäävää kepoa koko ajan ja huolestui ettei se pysy mukana.

"Jaa että joutsenia?"

Ledin kanssa potkuteltiin sitten hetki, en saanut sitä juurikaan vetämään ravilla vaan se halusi vetää laukassa. Kokeilin vain sen verran että näin haluaako se vetää, suotta ostan sille kalliita vetovaljaita jos se ei syty hommalle. Kokeilun perusteella voin ostaa! Pidän kuitenkin mielessä fyssarin varoitukset siitä että koiran saa helposti jumiin jos se vetää väärällä tekniikalla. Voimistamme siis takapäätä muilla keinoin ja vetohommia kokeillaan vain vähän kerrallaan. Iisinkin kanssa pitäisi kokeilla kahdestaan, kun se kuulemma on joskus ennen on kokeillut canicrossia ja siinä oli vetänyt ihan hyvin.

Torstaina Iisillä onkin hieronta jolloin selviää onko siinä jumeja. Ledillä on vesiterapia niin nähdään onko sen takapää voimistunut ja astuuko se yhä symmetrisesti alleen. Ja niiden luustokuvienkin kohtalo varmaan selviää viikon loppuun mennessä, vihdoin!

P-Karjala ja kuvien kuulumiset

Soittelin perjantaina klinikalle kuten oli puhetta. Kuvankehityspalvelu Agfa oli kertonut että kuvat olisi mahdollisesti nyt lähetetty Kennelliittoon, mutta ensi viikolla se vasta selviää. Nyt sitten odotellaan taas ensi viikon loppuun jolloin voin soitella Kennelliittoon ja kysellä ovatko ne saapuneet. Klinikalta kyllä sanoivat että jos kuvat eivät ole vieläkään sinne saapuneet niin soittavat sitten jälleen kerran Agfalle ja sanovat pahasti. Antoivat sieltä myös sähköpostiosoitteen johon voi halutessaan reklamoida, koska osalle koiranomistajista on tullut rahallista menetystä vastaavan viiveeen kanssa. Ledillä nyt ei ole tärppinarttua odottamassa kuvien lausuntoa niin sikäli meille nyt ei muuta haittaa ole ollut kuin soittelimisen vaiva ja oman mielenrauhan kärsiminen.

Viikonloppu oltiinkin Joensuussa ja päivät menivät pitkälti ulkoillessa Pielisjoen rannalla sekä myös koirapuistossa piipahdimme. Ledin ohitukset ja sosiaalinen käytös ovat kehittyneet taas huimasti kun olemme alkaneet käydä puistossa. Turhanpäiväinen mölinä ja pörhentely on vähentynyt vaikkei koiraa käskyttäisikään käyttäytymään kunnolla.

Pielisen Pönöttäjät Ry

Tuikku oli käynyt hierottavana toisen kerran ja oli ollut jo paljon parempi edelliseen verrattuna, eikä sitä ihan hetkeen kuulemma tarvitse hieroa. Luksusta on myös se, että Tuikku pääsi muuttamaan omakotitaloon ja sillä on nyt oma piha temmellyskenttänä. Pitääkin pyytää kuvia uusista huudeista kunhan saavat asetuttua taloksi kunnolla. Ensimmäisenä yönä Tuikku olikin jo tehnyt täyshälytyksen ja tuijotellut metsään päin, nähtäväksi jää ovatko uudet naapurit hirviä vai pienempiä metsän eläjiä!

Heppailua

Koska olemme molemmat vähän kipeitä, ratkaistiin hevosen ja koirien liikutus kerralla ja lähdettiin yhteiselle lenkille. Minä tosin jouduin kipittämään perässä mutta jonkunhan se on uhrauduttava. Aluksi tosin suunnittelin että oltaisi laitettu hevoselle vetovermeet päälle ja olisin tullut suksilla perässä, mutta lumen vähyyden ja koirien energisyyden vuoksi oli ehkä terveellisin vaihtoehto jättää sen toteuttaminen myöhempään.

Koirilla oli vauhti päällä ja ne villitsevät aina toinen toistaan. Nyt jostain syystä kummallakin koiralla oli hirmuinen vimma päästä nuuskimaan hevosen hännän alusta, jota hevosenkaan ei tarvitsisi sietää mutta onneksi sieti, kun en riittävän vikkelästi ehtinyt koiria kieltääkään. Iisillä oli erityisen rasittava tapa tulla vauhdilla luokse ja kiertää hevosen taakse, joka ei ole turvallista paitsi koiran kannalta, myöskään ratsastajan jos hevonen sitä säikähtää.

Huomauttaisin kuitenkin että videon hevonen on tottunut koiriin ja on yksi rauhallisimmista ja tervejärkisimmistä hevosista joita tunnen, joten en missään nimessä suosittele laskemaan koiria irti minkä tahansa hevosen seurassa, etenkään tutustuttamatta niitä hyvin toisiinsa etukäteen!



Käveltiin vain puolisen tuntia ja koirat eivät rauhoittuneet sinä aikana ollenkaan. Ledi oli koko ajan hakemassa keppiä (siitä toistuvat irti-käskyt) ja Iisi menossa nenineen hevosen reittä ylös kohti kakkamaattia. Lopussa koirat onneksi suostuivat jolkottelemaan edellä niin hevonen sai vähän omaa tilaa. Mahan alta koirien ei kuitenkaan tarvitsisi koskaan pujahtaa, mutta ehkä elämä joskus opettaa.

Kyllähän koiraa pieksää pitää

Koirapuistossa vanhempi herra totesi että kylläpä tottelee hyvin nuo koirat, ja viittasi Lediin ja Iisiin jotka olin juuri komentanut pois jaloista häsläämästä. Totesin hänelle (kuten monelle muullekin) että ei tämän kokoisia koiria voisi pitääkään jos ne eivät tottelisi, johon mies nyökytteli että kyllä kyllä, hänelläkin oli nuorempana berninpaimenkoira jota piti aina aika ajoin koulutusremmillä tai kepillä roimia että ei yrittänyt päälle käydä, ja että tottahan näillekin koirille on paikkansa jo pitänyt näyttää? Sanoin että painimaan olen joutunut pari kertaa mutta pieksää ei ole tarvinnut yhtäkään koiraa. Oli jotenkin pettyneen olonen kun ei ollut mitään mehevää juttua jaettavaksi, kun hänen naapurinsakin aina kertoi miten metrisellä halolla osoitti silloiselle koiralle sen paikan. Ensimmäistä kertaa toivoin että Ledi olisi kussut jonkun kintuille.

Iisin "Ehkä hieman kakkaa maistelin" -ilme ja todisteet parrassa.

"En minä vaan mitään kakkaa siellä nähnyt saati syönyt" -ilme kesältä.

Mulle on jäänyt vähän epäselväksi että syökö Iisi vain ihmispaskaa vai joko se on alkanut muidenkin lajien kikkareita vetämään. Matokuuri alkoi tänään.