Varusteurheilua ja koirapuistoa

Pidemmän aikaa on ollut tarkoitus ostaa koirille uudet ledivalot kaulapantoihin edellisten hajottua viime talvena. Nyt sitten koiranruokaostosten yhteydessä ostin sen suuremmin perehtymättä B'seen valot molemmille, koska halusin jonkin pienen ja vilkkumattoman valon.

Harmi vaan etten jaksanut perehtyä sen enempää, valon laittaminen päälle on mahdotonta hanskat kädessä ja kyllähän tuosta lähtee aika muovinen äänikin kun se kolkkaa pannan metallilenkkiä vasten. Ekan kerran kun laitoin valot päälle ja laskin koirat metsään, olin ihan hölmönä että eihän niitä valoja näy ollenkaan. Ei kai kun tapana on laskea koirat irti ottamalla pannat pois kaulasta, joten piti kutsua koirat takaisin ja pujottaa pannat kauloihin. Samalla mietin koko ostoksen järkevyyttä, kun koirat yleensä aina juoksevat ilman varusteita. No, onpahan olemassa jos joskus vaikka tarvitsee.

Ledin uusi pantakin on pitänyt esitellä jo jonkin aikaa. Ei se kyllä ole ollut käytössäkään kun ei olla päiväsaikaan päästy ulos, jotta sillä olisi voinut brassailla. Hyvinhän tuo nykyinenkin panta asiansa ajaa, kun koira ei vedä hihnassa että se kuristaisi. Vaikka se on nykyisellään aika pahasti nuhraantunut niin kukapa sitä pimeässä huomaa.

Tänään kävin pitkästä aikaa Ledin kanssa kahdestaan lenkillä ja muistui taas mieleen miten mukavaa se on kun saa viettää aikaa koiransa kanssa kahdestaan. Ledi käyttäytyi esimerkillisesti kaikkialla, jopa koirapuistokoulutus ilmeisesti alkaa tuottaa tulosta, kun se ei yhtään koiraa säikäyttänyt ryntäämällä päin tai mölyämällä, vaan leikki nätisti. Yhdelle koiralle se haukahti aidan taakse, mutta uskoi ensimmäistä kieltoa. Hienotaitava! Viikonloppuna lähdetäänkin taas moikkaamaan Tuikkua maaseudulle.

Sisäseuruuta

Koska ulkona on kylmää ja pimeää ja paljon muitakin tekosyitä löytyy, niin kokeiltiin löytää uuden kameran asetuksia nyt ensiksi sisällä. Eihän noita äkkiseltään ihan löytynyt, mutta harjoitus tekee mestarin ja kasa muita latteuksia. Otin sitten Ledin kanssa parit sivulle tulot ja seuruut olohuoneessa, ja kuvistakin näkyy se karu totuus että vinohan se meinaa olla, ja seuratessa (onneksi vain alussa) poikittaa eteen.

1. yritys

Kyllähän se tulee sivulle - vai eteen? Vaikka se tulisi suoraan sivulle, kun sanon "Seuraa" niin se edistää jo poikittamaan eteen, vaikka olisin paikoillani. Pitää alkaa taas hihnan kanssa muistuttamaan että edistäminen ei ole suotavaa.

Kahden ensimmäisen askeleen jälkeen seuraaminen onneksi suoristuu.

2. yritys

Nappisuoritus!

..mutta heti "Seuraa"-käskyn jälkeen ollaankin jo edellä.

3. yritys

Hieno!

Seuraaminen oli jo parempi alusta lähtien, tosin riippuu ihan siitä kuinka vikkelästi itse lähtee liikkeelle. Haluaisin pyrkiä siihen että kehotan seuraamaan, odotan pari sekuntia ja sitten vasta lähden. Sain jo vuosi sitten treeneissä palautetta että ei pitäisi sanoa käskysanaa vasta silloin kun on jo menossa, saati että ensimmäisen seuruuaskeleen tarvitsisi olla jättiläisen harppaus. Olen koettanut skarpata asian suhteen.

4. yritys

Tiivis sivulletulo!

Ehkä jopa hieman liiankin tiivis jos koira nojaa jalkoihin ja kaatuu väistettäessä..

5. Sivu - Maahan - Sivu!

Seuruupätkien jälkeen Ledi ei ymmärtänyt ollenkaan että nyt pitäisi mennä maahan. Päässä löi tyhjää. Jokusen toiston jälkeen alkoi kuitenkin raksuttaa.

Käsimerkki roikkuu sitkeästi mukana, valitettavasti.

Ledi on vasta viimeisen kuukauden aikana hoksannut että maahanmenosta voi myös nousta takaisin istumaan! Tai sitten sillä tosiaan on aiemmin ollut niin ikäviä jumeja, että maasta ylös punnertaminen on tehnyt kipeää. Nyt ei tunnu olevan ongelmaa muun kuin sen suhteen, etten tiedä pitäisikö se pyytää ylös sivulle tulo sanalla, vaiko käyttää Istu-käskyä. Liekö sillä väliä jos vaan käyttäisi yhtä sanaa johdonmukaisesti.

Koirathan olivat tässä eräänä päivänä ruokailleet oma-alotteisesti työpäivän aikana. Kotona odotti kaksi melkoista syöttösikaa joilla oli kova jano. Itsepä olin unohtanut kaapin oven raolleen, enkä ollut tajunnut että joku oli poistanut kannenkin ruokalaation päältä. Eipä tuosta mitään harmia koitunut, en kehdannut oksettaa koiria kun en tiennyt olivatko ne juuri syöneet vai jo 8 tuntia sitten.

Jatkamme treenailuja laiskanlaisesti, josko sitä huhtikuussa alkaisi olla vähän virkeämpi.

Nimien tarinat

Minua pyydettiin toisaalla kertomaan koirien nimien taustoja, ja väitin että olen sen kyllä joskus blogissani kertonut. Ilmeisesti en ole, tai ainakaan en enää mistään löydä sellaista postausta. Kerrattakoon asia siis täällä vielä.

Tuikku

Tuikulle mietin ennakkoon luontoaiheista, nättiä ja väriin sopivaa nimeä, mutta Liekki, Hehku, Ruska ym. oli jo käytössä monella lappalaiskoiralla eivätkä kaikki olisi edes olleet käytännöllisiä nimiä koiralle. Halusin nimen jolle ei tulisi kaimaa vastaan ihan joka toisen koiran kohdalla. Tiuku oli jo koekäytössä, mutta kaikki sanoivat että se on kissan nimi. Äidin mielestä nimeksi olisi pitänyt laittaa Nekku värin vuoksi, mutta eikö se sitten ole kissan nimi jos Karvisessakin sen niminen katti on? Monet lappalaiskoiraihmisistä suosivat myös saamenkielisiä nimiä, mutta ne tuntuivat vierailta kun en kieltä tunne (ikävää olisi jos valitsemani nimi olisin tarkoittanut puron sijasta pökälettä). Listasin niitä ylöskin sitä mukaa kun niitä tuli mieleen, mutta koska siitä on kohta jo 7 vuotta aikaa en enää muista vaihtoehtoja. Tiukusta muotoutui kuitenkin jotenkin Tuikku, olihan se pentuna paitsi elämäni valopilkku, se myös simahti käsittämättömästi täydestä vauhdista umpiuneen kuin joku olisi puhaltanut kynttilän sammuksiin. Siitä siis nimeksi Tuikku.

Ledi

Tuikun nimi herätti ihmetystä, hilpeyttä ja piruilua. "Seuraava koira on varmaan sitten Havi, Xenon tai Ledi?". Etsin harmaalle saksanpaimenkoiralleni nimeä lempikirjoistani, mutta sieltä ei löytynyt sopivaa koiran nimeä. Koska Ledi oli M-pentueesta ja iso mutta rauhallinen pentu, nimivaihtoehtoina oli myös Maltti ja Mahti. Molemmissa kuitenkin on keskellä "hiljainen tavu", Ma(lt)ti, Ma(h)ti, joten hylkäsin ne epäkäytännöllisinä. Mielestäni monet saksanpaimenkoiraurokset näyttävät ihan Keijoilta, Reinoilta ja Maunoilta, mutta en Maunoksikaan halunnut nimetä koska siitä tuli aina vain Hunksien tanssija-Mauno mieleen. Reino-nimisen ihmisen taas tunnen ja Keijon myös, joten nekään eivät tuntuneet lopuksi soveliailta. Halo olisi ollut kätevä nimi, olisi metsässä voinut rauhassa huudella "Haloooooo" eikä kukaan olisi arvannut että koira on hukassa (muuten ehkä hulluna vain pitäisivät). Halokin vaan oli jo tutulla koiralla nimenä. Jotenkin sitten alkoi kiehtoa ajatus parivaljakosta Tuikku ja Ledi, siinähän saisi piruilijatkin nenilleen! Ledi oli myös oikein kätevä sana lausua eikä nimikaimojakaan ole tähän päivään mennessä tullut vastaan. 

Aluksi hävetti huudella Tuikkua ja Lediä mutta koska vieraidenkin reaktio oli myönteinen ("Tuikku ja Ledi, sepä hauska pari!") niin nimi vakiintui nopeasti ja tuntui oikealta.

Mauno ja Tiuku, ei huonot nimet nekään

Jaa että Iisin nimen tarina? Se on nimetty ilmeisesti ensimmäisessä kodissaan Easyksi. Ehkä se pentuna oli helppo koira? 

Viikonloppuna olisi perinteiset Jalostuspäivät Kuopiossa. Lauantaina olisi tarjolla seuraavanlaisia ilmaisia luentoja, mutta en todennäköisesti ole kuitenkaan menossa koska lauantaille on jo sovittu muuta.

klo 9.15-11.15 Pääluento, auditorioAiheena: Koiran jalostus ja pennutusLuennoitsija: Juha Kares

klo 11.15-11.45Luento, auditorioAiheena: Koiran lihashuolto ja hierontaLuennoitsija: Pirjo Heikkinen, Pondera

klo 13.00-15.00Rotukohtainen luento, luentosali 1Workshop lappalaiskoirien ulkomuodosta ja luonteesta (alustajana Tapio Kakko)
Katsotaan rotujen harrastajien ja kasvattajien näkökulmasta, missä mennään, miten tähän on tultu ja mikä on tulevaisuus. Mietitään yhdessä, mitä tulisi huomioida ulkomuodon osalta niin kasvatuksessa kuin ulkomuotoarvosteluissa. Etsitään ratkaisuja ja vaikutusmahdollisuuksia olennaisimpiin asioihin, sekä viedään terveiset rotujärjestölle sekä tuomareille. 

Siellä on myös koirahierontapiste, 30 minuuttia / 10 euroa, ei paha rasti. Ilmoittautua tosin pitää etukäteen.

Sunnuntaina on jalostuspäivien näyttely, sinne mietin jos lähtisin Ledin kanssa turistiksi. Sitä voisi nyt ihan tosissaan alkaa viemään koiratapahtumiin. Yhdessä mätsärissä käytiin joskus sen ollessa pentu, eikä siinä ollut mitään ongelmaa.

Namipalkkauksen vaikeus

Koska Ledin ei ole hyvä sinkoilla tai spurttailla ympäriinsä, olen nyt koettanut palkata sitä ruualla treenatessa, ettei se nitkahda jostakin paikasta hypätessään tai syöksyessään palkan perään (kyllä, näinkin on käynyt). Ei kai lämpimässä sisähallissa olisikaan mitään ongelmaa, mutta kun menee kentän puutteessa jäälle treenaamaan niin hanskat olisi hyvä olla käsissä. Jos käsissä on hanskat pitäisi namien olla kokonaisen lihapullan kokoisia, että ne saisi poimittua nopeasti sormiin. Jos taas namit on lihapullan kokoisia, pitäisi taskun olla repun kokoinen että hanskainen käsi ja lihapulla mahtuvat molemmat sisään ja ulos. Ilman hanskaa kun käsi tuppaa tuulessa jäätymään, etenkin kun se väistämättä on nopeasti myös kuolassa.

Tänne sitä nakkia! Namit ovat aina myöhässä.

Ajattelin ottaa jäällä muutamat seuraamispätkät, mutta miksi mun on niin vaikea pidentää seuraamispätkää? Pelkään ilmeisesti että kontakti katkeaa että kymmenenkin askelta tuntuu pitkältä ajalta. Siitä on aika pitkä matka BH-kokeen 130 askeleen yhtäjaksoiseen seuraamiseen (+ ne muut seuraamiset siihen päälle). Nyt kuitenkin koetin rohkaista mieleni ja tein pari yli kymmenen askeleen seuraamista, ja kyllähän se kontakti meinasi pudota ja koira ihmetteli että mitäs tässä nyt tapahtuu kun ei palkkaa kuulukaan. Nopsaan se sen korjasi mutta huomasinpahan itse että ei se auta kuin pidentää sitä matkaa, ei se muuten siihen totu. Kai sitä vaan on pelännyt tympäännyttävänsä koiran multiseuruuttamisilla (toim. huom. 20 askeltakaan nyt ei kovin multia kyllä olisi).

En vaan saa sitä toimimaan nameilla yhtä hyvin kuin lelulla. Alkuun sain kierroksia nostatettua haukuttamalla sitä hetken, sen verran että se alkoi "karkailla" kohti rantaa risukkoa repimään. Tehtiin seuraamiset ja lähdettiin kotia kohti. Kotimatkalla tehtiin vielä parit seuruut keppipalkalla ja olihan siinä vähän eri meininki, tosin sitäkin pitäisi tehdä enemmän niin että keppi/patukkapalkka on piilossa, ettei se opi sitä tuijottamaan ja lakkaa tekemästä jos sitä ei näy.

Täältä tulee Iisi!

Kuulin tuossa myös että Iisin silmät on tutkittu pariinkin otteeseen, viimeksi 2007 eikä niistä ole löytynyt mitään huomauttamista. Koska Kuopion joukkotarkki on verrattain hinnakas niin en vie koiria vielä tähän tarkkiin, kerta Iisilläkään ei pitäisi mitään sen kummempaa olla. Vanhuusiän kaihia jos on niin sitten sitä on, ei se ainakaan erityisemmin ole oireillut mitään sen suuntaista. Portaita se on alkanut aristelemaan, mutta ilmeisesti vain siksi että sen tassukarvat ovat kasvaneet niin pitkiksi että se liukastelee rapuissa. Pitänee katsoa voisiko niitä saksia. Ai niin! Saksin Iisin parran viikonloppuna lyhyemmäksi. Nyt se ei enää ole niin lumiturpa, mutta mielelläni vetäisin sen ihan sängelle. Snautseriväki saa ihan vapaasti tulla lynkkaamaan.

Parrattomat

Koetin viikonloppuna myös potkukelkkailla Iisin kanssa, mutta eihän se tosiaan vetänyt. Se on edellisessä kodissa opetettu liian hyvin juoksemaan pyörän ja kelkan rinnalla. En taida kehdata edes koettaa opettaa sitä.

Mietin jos varaisi hallilta tottiskentälle ajan ja kävisi Ledin kanssa joskus sielläkin hakemassa vähän häiriötä ja olisihan se tietysti mukavaa treenata lämpimässä tilassa. Alustavasti jo lupauduinkin kimppatreeneihin helmikuussa, tosin mahdollisesti se menee ihan vaan seisoskeluksi ja totutteluksi kun en sen kanssa ole ennen käynyt treeneissä jossa on paljon koiria yhtäaikaa. Herranen aika, koira on 2v ja ihan metsäläinen! Tuikun kanssa oltiin kierretty jo monenlaista koiratapatumaa. Voisi kai tässä johonkin mätsäriinkin mennä turistiksi totuttelemaan. 9.2. näyttäisikin olevan seuraava Kuopiossa, sinne siis! Pelottaa vaan että sieltä tulee joku tauti taas koiriin. Toukokuussa onkin sitten tiedossa kasvattajan järjestämä kevätleiri, jonka teemana todennäköisesti tulee olemaan BH-koe.

Löysin muuten viikonloppuna kyläpaikasta kuonokopan. En nyt tiedä näyttääkö tuo sen vaarallisemmalta koppa päässään? Pitänee joskus koettaa ottaa kuva se koppa päässä & haukkumassa niin saa realistisen kuvan saksanpaimenkoirista, koska ne kaikkihan ovat ihan vihaisia hulluja. Koppa tosin jäi sinne kaapin päälle pölyttymään.

Naapuri prkl

Istuskelin viikolla keittiön pöydän ääressä jutustelemassa ja vasta jonkin ajan kuluttua havahduin että nyt muuten koira haukkuu jossain, ja on haukkunut jo pidemmän aikaa. Kuulosti ihan isohkolta koiralta ja kovasti samalta kuin naapurin minulle soittama nauha, kun hän tuli sanomaan että meidän koira on haukkunut yksin ollessaan. Kipaisin kolmanteen kerrokseen ja kysyin tältä naapurilta että tuo koirako se maanantainakin haukkui (hänellä on tipsuja, joten niistä ei niin isoa ääntä lähde)? Naapuri oli ihan hölmönä että eikö se olekaan meidän koira, koska kumpikaan meistä ei ole nähnyt että keskikerroksen asukkailla olisi koiraa, ja luulisi että sen joskus näkisi kun koiria kuitenkin pitäisi käyttää pihalla useamman kerran päivässä. Hyvää tässä on siis se, että louskuttava koira ei ole meidän. Huonoa on se, että muut naapurit kuitenkin luulevat että se on meidän koira. Jos haukkua vielä ensi viikolla kuuluu niin pitää jättää naapurille lappu jos he eivät vaikka tiedä mitä koira yksin ollessaan puuhaa, tosin voihan myös olla että se oli heillä vain hoidossa.

Pääsin sovittamaan Zero DC:n valjaita Ledille mutta koon pitäisi ilmeisesti olla XXL tai XXXL, joita ei ollut mahdollista nyt sovittaa. Jäin myös miettimään pitäisikö tilata pitkän mallinen Faster vai lyhyt Short, jota mainostetaan hyvänä koirille joilla on alaselän ongelmia. Ledille se voisi olla hyvä ettei alaselkään kohdistuisi rasitusta, mutta valjaat eivät näyttäneet niin hyviltä kuin Fasterit. Kicksparkissakin vetopiste tosin tulee melko ylös ainakin niin kauan kun pidän hihnan kädessä joten se taas puoltaisi Shortia. Voi myös olla että noissa kaula-aukko on liian ahdas että kumpikaan malli ei istu, vaan pitää tilata sitten ihan huskyvaljaat. XL-koko oli Iisille sopiva, mutta istuvuus ei ollut 100 % kuten toivoisin. Pitänee kiertää vielä huskyvaljaitakin kokeilemassa eläinkaupassa, ihan vertailun vuoksi.

Vertailun vuoksi myös pari kuvaa Ledistä, se näyttää ainakin omaan silmään kovin erilaiselta eri asennoissa.

Keskenkasvuinen kuikelo koipeliini:

Tasapainoisemman näköinen nuori koira: tässä asennossa paksu niska vähentää kuikelon vaikutelmaa. Myös enemmän alla oleva takajalka häivyttää nousevaa mahalinjaa.

Vastaavia esimerkkejä myös kesältä 2011:

Leveä ja kapea koira

Sikaniska

Hörökorvainen pentuniska

Kuka haukkuu?

Yläkerran naapuri kertoi tänään että maanantaina kun hän poikkeuksellisesti oli ollut päivän kotona, meidän asunnosta oli kuulunut koiran haukuntaa koko iltapäivän. Hän oli ystävällisesti myös nauhoittanut sitä (ilman sarkasmia, hän on todella mukava ja koiraihminen itsekin) jotta voisin kuulostella minkälaista ääntä ne pitävät, tai kumpi. Hänen mielestään koira oli kuulostanut Lediltä mutta nauhalta minusta kuulosti enemmän Iisiltä. Voihan olla että se kännykän kautta toistettuna kuulostaa erilaiselta.

Nauhalla koira haukahtelee harvakseltaan lähinnä tylsistyneen kuuloisena, ja jää kuuntelemaan vastaisiko joku jostain. Ei hätääntynyttä haukkua tai ulvontaa, haukahtelua vaan. Nyt harmittaa ja rankasti koska sitä on voinut jatkua pidemmän aikaa eikä kukaan muista naapureista ole sanonut mitään.

Pitää järjestää tietokone nauhoittamaan mitä täällä oikein puuhataan ja kuka täällä mekkaloi. Vähäinen aktiviteetti varmaankin lisää todennäköisyyttä että tympääntyy, joten sitä lisäämällä ja ostamalla isoja luita kaluttavaksi tilanne toivottavasti korjaantuu. Voihan olla että tuo todella oli poikkeuksellinen päivä, mutta epäilen hieman että yhtäkkiä olisi käynyt haukkumaan.

Hyvää tässä toki on se, että koira oli aloittanut vasta puolilta päivin eikä aamulla meidän lähdettyä töihin, joten ei tässä ainakaan eroahdistusta olla yhtäkkiä keksitty. Huokaus silti.

Pimeäajoa

Kävin Ledin kanssa keskiyön kelkkailulla, ainakaan näin yöaikaan ei hirveästi luulisi hiihtäjiä olevan ladulla. Tähän väliin voisin manata sitä miksi talvisin pururadat ja kaikki muut kuin kadut täytyy olla latuna, mutta en taida enää jaksaa valittaa asiasta. Ensin tehtiin puolen tunnin lämmittelylenkki ilman kelkkaa, ja sen jälkeen se veti kelkkaa tasaisella pieniä pätkiä. Latupohja oli erinomainen, juuri sopivan kova mutta ei jäinen. Pururatahan menee melkein tuosta ikkunan alta niin sille lähteminen on helppoa, ja käytännössä lähimmät reitit ovat myös jalankulkijoiden käytössä koska muita reittejä ei talviaikaankaan ole tietyille osuuksille.

Ledi oli ihan intopinkeänä kun huomasi saavansa valjaat päälleen. Se nyt tosin innostuu myös manttelista tai kaulapannasta joten se ei kerro juuri mitään, mutta innollahan tuo lähti vetämään. Pyysin kuitenkin että se vetäisi laukan sijasta melko rauhallisella ravilla, ja se vetikin kaikki kolme pätkää oikein mukavasti. Välillä annoin sen huilia irti ettei mene maku koko hommasta, kun vasta aloitellaan eikä ole vielä niitä parhaita mahdollisia valjaitakaan, niin en halua että on missään vaiheessa koiralle epämiellyttävää. Vetomatkat olivat siis ehkä 100-200 m kerrallaan joten kilometritolkulla en sitä juoksuttanut. Harmittaa vaan kun se jo lämmittelyssä irti juostessaan rikkoi harmittavan paljon peitsille tai laukalle. Vetäessään liikkui kuitenkin hyvin ravissa, joka vähän oli koko vetohomman ideakin tälle päivälle. Ei niinkään taakan veto, vaan puhdas ravi kun en itse jaksa juosta riittävän lujaa riittävän kauan että koira liikkuisi hyvin.

Viime päivinä koirien ulkoiluttamiset ovat olleet enimmäkseen kepon hoidolla joten en tiedä onko Ledi liukastellut, riehunut tai törmäillyt, tai missä vaiheessa se on taas alkanut mennä pökkelöksi. Äärimmäisen turhauttavaa käyttää koiraa fyssarilla ja hierojalla ja katsoa miten se liikkuu pari päivää hyvin ja kohta on taas pökkö. Pitänee nyt vaan ottaa vaikka viikon ajaksi Ledi erikoistarkkailuun että hoidan itse sen kaikki ulkoilutukset niin näen miten se minäkin päivänä liikkuu. Ei olisi pahitteeksi sitä hieroa itsekin, ainakaan tämän päiväisen ulkoilun perusteella. Sitten jos saisi ne valjaat tilattua ja haettua ne nivelvalmisteet postista ja sitä ja tätä ja tuota taas.. mihin minun jaksamiseni on kadonnut?

Huomenna otan Ledin mahdollisesti mielen virkistykseksi mukaan tallille, mutta maastolenkki jätetään tällä kertaa väliin.

Takapäätreeniä, taso 2

Ledin takapääharjoitukset ovat mukavasti auttaneet sitä hahmottamaan takajalkojaan ja koko takaosaa. Sohvatyynyharjoituksessakin olemme edistyneet jo kahden sohvatyynyn päälle astumiseen! Kovempi haaste tulee myöhemmin olemaan pienemmän korokkeen päälle osuminen. Korkeus ei ole haaste jos koroke on noin iso että siihen voi tuurillaankin osua! Nyt kun ei oltu tätä taas toviin tehty niin kriteerinä naksautukselle riitti edes toisella takajalalla sohvatyynyjen päälle astuminen, mielellään toki molemmat tajalat saisi nousta. Jännä miten Ledi tekee tuon aina samasta suunnasta: haroo oikealla takajalalla ja etsii missä tyynyt ovat. Koskaan se ei etsi niitä vasemmalla jalalla, joten pitänee muuttaa harjoitusta jotenkin niin että sen on pakko käyttää enemmän myös vasenta takajalkaa.



Minulta kysyttiin kerran että mitä sanon Ledille kun pyydän tuota temppua siltä, niin hoksasin että ei tuolle ole mitään sanaa. Naksuttimella naksuttelun idea meillä on että koira saa käyttää omia hoksottimiaan ja alkaa tarjota eri toimintoja, joista poimin itselleni mieluisan ja alan naksauttelemaan siitä. Ledi yleensä alkaa nopeasti etsimään eri kohteita joita poimia suuhun tai läimiä tassulla, joten sen kanssa naksuttelu on melko helppoa.

Iisi sen sijaan tarjoaa ensimmäiseksi maahanmenoa ja silmiin napittamista. Iisin kanssa ei kyllä ole niin paljoa naksuteltukaan, Ledin kanssa olen tehnyt sitä harvakseltaan pennusta saakka. Iisillekin kun aluksi antaa riittävästi vihjeitä (koskettaa tai osoittaa kohdetta) niin se alkaa tekemään ainakin jotain. Vähän hitaammalla se tosin vielä käy, mutta on sitä aivotyötä siinä miettimisessäkin! Iisin kriteerinä oli polkea millä tahansa tassulla sohvatyynyn (1 kpl) päälle. Rouva linssiludehan tosin keksi että josko tarkoitus olikin osoittaa kuonolla kameraa ja kaatoi koko höskän.


Iisin on lähes mahdotonta kääntää selkäänsä ruualle. Niinpä se nytkin keksi jossain vaiheessa että hän voi polkea tyynylle takajalalla ja pitää katseen ruuassa! Aluksi se käytti vain etutassujaan, mutta ihan nokkela keksintö tuokin ja vaikeampihan niillä takajaloilla on osua. Sitten joskus kun tuota naksuttelua vielä käyttäisi johonkin oikeasti hyödylliseenkin.. ;)

Ledi hierojalla

Ledi kävi "kontrollissa" koirahierojalla, kuten puhe on ollut että kerran kuussa siellä käytäisiin näyttäytymässä ettei viime syksyn kaltaisia jumeja pääse enää syntymään. Lisäksi kun ennen joulua sain sen jumiin liian raskaalla ratsastuslenkillä, olin hieman huolissani sainko hierottua itse kaikki jumit auki.

Ledi on jo pitkään tunnistanut paikan ja hyörii innoissaan huoneen ympäri ja tervehtii hierojan kuin paremmankin tutun. Kerroin että viime kuussa se oli taas jumissa niin aluksi katsottiin liikkeet, jonka jälkeen siirryttiin tatamille. Hän huomautti että selässä näkyy pieni kohouma joka korostuu etenkin liikkuessa, samaa olen itsekin katsonut jo pidemmän aikaa.

Selkäranka on kuitenkin kuvattu ja todettu terveeksi, ja hierojakaan löytänyt jumeja tai joustamattomuutta nikamista. Mistä lie sitten johtuu että vääntää sen noin. Vasemmalla puolella ei ollut suurempaa huomauttamista muutenkaan, lanne- ja rintarangan liitoskohdassa jälleen pientä nappulaa jotka suli pois. Lapojen seutu oli hieman kireä kuten myös sisäreisi.

Oikealla puolella tuntui pitkän selkälihaksen ala- ja yläpäissä pientä paksuuntumista, ja siitä olisi hoitamattomana voinut kehkeytyä suurempikin jumi. Kaikki kuulemma suli hyvin pois hieronnan aikana. Niskasta ja rinnasta ei löytynyt huomautettavaa. Etujalkojen venyttelyn aikana Ledi oma-alotteisesti venytti myös toista jalkaa :) se kyllä nauttii hieronnasta vaikka välillä vähän kipeää voi tehdäkin.

Vasemman takajalan räätälinlihaksesta löytyi jotain uutta ja outoa. Kyseisen lihaksen tehtävänä on Wikipedian mukaan palauttaa takajalka suoraksi ponnistusvaiheessa. Hieroja sanoi että lihas tuntuu olevan ikään kuin kahdessa osassa, vaikka sen pitäisi olla yhtenäinen. Hän mietti että ei siinä kohti imusolmukettakaan pitäisi olla että siltä voisi tuntua. Ennen tuota ei ole ilmeisesti ollut, eikä nytkään oikealla puolen ollut vastaavaa. Kipeä se ei kuitenkaan ollut, Ledi viis veisasi sen kohdan hieromisesta.

Räätälinlihas

Ensi kerralla katsotaan onko se muuttunut mihinkään suuntaan, voihan olla että sekin katoaa itsestään. Koska koira on kunnossa, voidaan huoletta treenailla kunhan palkkaus vaan on rauhallinen. Hieroja kertoi että nyt kun on liukkaampaa niin hän ei omiakaan koiriaan laske ovesta ulos juoksemaan kilpaa ettei lihakset revähdä, kun hiljaisemmassakin vauhdissa pitää tehdä töitä että kestää pystyssä.

Aloin muuten tagailemaan näitä kirjoituksia vähän aihepiirin mukaan. Oikean reunan valikosta löytyy jo jotain hakusanoja :)

Korvat, missä lienet?

Nyt on alkanut mennä oudoksi tuo Ledin touhu! Ei se ennen ole karkaillut käskyn alta niin röyhkeästi kuten esimerkiksi eilen. Oltiin menossa koirapuistoon kun se karkasi portille. Otettiin muutaman kerran uusiksi ja päästiin sisälle. Siellä se ei meinannut hiljetä ollenkaan ja kerran jätti tulematta luokse. Nytkö se murkkuikä alkaa? (olen tosin tainnut viimeisen vuoden kysellä aina välillä tätä samaa). Ihmeellistä korvattomuutta ja ihan uutta röyhkeyttä Lediltä, joka aina on ollut niin tottelevainen. Tehtiin lenkin ohessa jokunen seuraamisharjoitus, pitäisi vaan uskaltaa viedä niitä pidemmälle eikä pitää vain muutaman askeleen mittaisena. Aika pitkä matka on vielä BH-kokeen seuraamisosuuteen! Palkkana oli nyt vain nameja, lelulla en uskaltanut palkata kun en tiedä onko se nyt kipeä jostain vai ei. Sisällä liikkuu kuin mikäkin jäykkä vanhus mutta ulkona liikkui ihan puhtaasti. Torstaina on hieronta niin kaipa siellä jotain uutta selviää. Turhauttavaa sekin kun ei tiedä onko koira terve vai ei, niin siltä ei voi vaatia nopeutta tai tarkkuutta suorituksiin jos se tekeekin kipeää. Ehkä vaan pidän Ledin pullakoirana ja jos huvittaa treenata niin teen sen Iisin kanssa. Harmittaa ja ärsyttää.

Käytöstapojen päivitystä

Torstaina koirapuistossa Lediltä katosi ensimmäistä kertaa korvat. Se ihastui leikattuun poikakoiraan niin kovin ettei se muuta tehnyt kuin nuuski sen takamusta ja juoksi sen perässä, mikä oli melko ikävää koska kyseinen koira pelkäsi itseään tuplasti suurempaa turrikkaa. Jopa Ehdoton Luoksetulokäsky oli tehoton kun yritin kutsua sitä pois takaa-ajosta, ja se on tähän asti aina toiminut. Lähdettiin sitten lopulta pois kun vaihtoehtoina oli antaa sen jatkaa lipsutteluleikkejään tai pitää käskyn alla. Eipä ole noin pahasti mennyt kehenkään ihastumaankaan aiemmin, varsinkaan urokseen.

Toinen, varmaan jo pidempään jatkunut rasittava tapa on Iisin taklaaminen kun Iisi on juoksemassa ohi. Ledi sanoo RÄYHÄYH ja ajaa kylkeen. En oikeastaan tiedä miksen ole siihen aiemmin puuttunut, joillekin asioille vaan on sokea kunnes jotain tapahtuu että näkee asiat uudessa valossa, kuten nyt Ledin selkäongelmat ja Iisin hieronta. Ei varmaan tee hyvää koko ajan vanhenevalle koiralle. Sokeudesta kertoi sekin kun pari vuotta sitten havahduin että Tuikun ei todellakaan tarvitse haukkua puistoon mennessä EIKÄ puistossa sisällä, ainakaan ihan jatkuvasti niin kummasti sitä koiraa vaan sai hiljaiseksi kun johdonmukaisesti toimi niin että haukkumisella ei saavuta mitään, ja oikeasta käytöksestä palkitaan.

Tavallinen asetelma: kaksi koiraa leikkii ja yksi porokoira räykyttää vieressä.
(Kuvan haukkuja tosin ei ole Tuikku)

Nyt siis alan entistä tarkemmin puuttua noihin Ledin pomotuksiin, tai mitä onkaan mutta rasittavaa joka tapauksessa. Iltalenkillä vahvistin Ledille Ehdotonta Luoksetulokutsua ja Iisiä piti komentaa ihan napakasti että se ei saa tulla repimään samaa lelua, jäi sitten louskuttamaan selän taakse mutta ei koettanut enää tulla mukaan. Vähän myöhemmin leikin sitten myös Iisin kanssa niin Ledihän juoksu suoraan Iisin lapaan ja päästi saman RÄYHÄYHin, josta sille tuli kyllä nopeasti lähdöt minun toimesta ja jatkettiin Iisin kanssa leikkiä. Ledi malttoikin sitten seurata vierestä ja vieläpä ihan hiljaa. Hyvä me!

Osa härinöistä on leikkiä, mutta toisinaan "hauskuus" on vain yksipuolista.

Toisaalta tykkään käydä Ledin kanssa kahdestaan lenkillä kun voidaan rauhassa treenailla kaikkea pientä siinä sivussa ilman että toinen (enimmäkseen ihminen, joskus myös koira) hermostuu odottelemaan. Tällaisissa tilanteissa taas huomaa että olisi hyvä käydä välillä yksin myös molempien kanssa niin säilyy tatsi kumpaankin. Iisi on poikaystävän niin sen (koiran) kanssa ei tule koskaan käytyä erikseen lenkillä, pari kertaa olen käynyt tottistelemassa spesiaalisti sen kanssa lähikentällä.

Useimmiten Ledin härinät Iisille johtuvat siitä että se haluaa estää Iisiä saavuttamasta jotain.

Ledi on vähän tuollainen hämmentynyt murkku joka ei tiedä miten sen tulisi milloinkin käyttäytyä, mutta kun sille sen kertoo niin sitten se yleensä myös muuttaa käytöksensä hyvin nopeasti sen mukaiseksi. Siinä mielessä kiitollinen opettaa tavoille.

Viikonloppuna lupasin tottistella koirien kanssa niin kaipa siitäkin on jotain materiaalia tuotettava. Sitä odotellessa - kyllä ne oikeasti ihan hyviä kavereita ovat keskenään :)

Täältä tulee Tuikku!

Tuikun kanssa oli mukavaa puuhastella pitkästä aikaa joulun välipäivinä. Vähän sillä on unohtunut esimerkiksi sivulle tuleminen ja korvissa tuntuu muutenkin olevan vaikkua, mutta alkoi ne vanhat temput löytymään hiljalleen kun sai koiraan vähän virtaa ja motivaatiota tehdä hommia. Ensiksi etsittiin sitä motivaatiota keppileikeistä.

Vauhtia kun tuli niin alkoi sujumaan myös maahanmenot, istumiset, seuraamiset ja paikallaolot ja tietysti myös vauhdikas luoksetulo sekä esineiden nouto (lähinnä lapasten). Toki aluksi piti koettaa saada myös kierrokset sen verran kohdilleen että koiralla olisi intoa tehdä mutta että se ei haukkua paukuttaisi koko aikaa niskojaan nakellen, koska silloin Tuikulle on ihan turha sanoa mitään kun se ei kykene hurmoksessaan vastaanottamaan käskyjä. Eniten lenkkitreeniä oli kuitenkin sotkemassa eräs nimeltämainitsematon saksalainen joka yritti kiilata väliin.

Tuikku on kyllä ainakin minun silmääni kaunis koira. Onhan se toki niissä harvoissa käydyissä näyttelyissä saanut tuomareiltakin kiitosta kauniista päästään, mutta itse en kyllä varmaan koskaan kyllästy ihastelemaan sen piirteitä.

Rakenteeltaan se ei ole priimaa takakorkeutensa vuoksi, joka notkistaa myös selkää. Näyttelyasentoa ei olla koskaan treenattu, mutta alla olevista kuvistakin näkee miten iso ero voi pienellä asennon muuttamisella olla kokonaisvaikutelman (tai tässä tapauksessa selkälinjan) kannalta.

Takajalat tukevasti alla = takapuoli korkealla ja selkä notkolla

Takapää hiissattu alemmas jalkojen asettelulla sekä niska taipuneena alas = suorempi selkälinja

Takakulmauksia sillä ei suuremmin ole, mutta eipähän ainakaan ole laahaava sakemanniperse! Pidän myös suuresti sen väristä, mutta (paremmallakin) kameralla oli välillä haasteita saada sen väri näkymään vaaleaa taustaa vasten, etenkin kun kuvaajalla ei ole taitoa löytää oikeita asetuksia jotka eivät tekisi koirasta vain tummaa möykkyä. Tuikun turkki kun on erisävyisten ruskeiden sekoitus valaistuksesta ja vuodenajasta riippuen, kesällä vaaleampi ja talvella tummempi. Myös sen silmien väri vaihtuu valon mukaan. Nämäkin tämän postauksen kuvat on kaikki samana päivänä ja suunnilleen samoihin kellonaikoihin otettuja!

En sano etten koskaan enää ottaisi porokoiraa, mutta kyllä se ainakin oman pihan syrjäisemmältä kylältä vaatii ennen kuin edes harkitsen. Tuikkukin on kokenut reissukoira ja käyttäytyy hyvin kaikkialla, mutta ei se kaupunkielämästä nauti eikä pysty elämään mielensä mukaan. Toista se on maalla jossa on oma tupa ja oma lupa. Meidän pieni mutta rakas Vahti-Tuikku.

Ps. Ledi on taas ollut jumissa, eilen hieroin sitä 40 minuuttia ennen kuin sain molemmat puolet pehmeiksi. Jostain syystä vasen puoli oli niin pahasti jumissa että siihen meni puoli tuntia kun oikean puolen sai pehmitettyä kymmenessä minuutissa. Ensi viikolla on varattu aika oikealle hierojalle, pitää tässä välissä koettaa itsekin sulatella jumeja parhaan taitonsa mukaan.

Tutkimushintoja

Sain Kuopion eläinlääkärikeskukselta vastauksen, seuraava silmien joukkotarkastus olisi 26.1. ja hinnat seuraavanlaiset: virallinen silmätarkastus 60 €, toinen koira 50 €.

Pidin hintaa korkeana muiden kaupunkien joukkotarkkihintoihin verrattuna, joten soittelin tässä kahvitauolla Kuopion yksityisen eläinlääkäriaseman (Puijonlaaksossa) normaalia hintaa, joka on 65 €, virallinen sydäntutkimus puolestaan 30 €. Eipä sinällään halvemmaksi tulisi ajella kauemmaskaan, kun siihen menisi omaa työaikaa ja polttoaineet vielä päälle. Kuopiossa kun muualla ei tietääkseni noita virallisia tarkastuksia tehdä.

Tuikun silmät peilattiin terveiksi viimeksi 2010.

KEKin silmätarkastukseen voi ilmoittautua heidän ajanvarausnumeroonsa soittamalla. En ole vielä ilmoittanut meidän koiria, mutta jos ilmoitan niin pitää kysäistä mahdollisuutta sen sydämenkin kuunteluun. Onhan sitä eläinlääkäri kuulostellut pari kertaa eikä siellä ole mitään outoa kuulunut, joten ei sillä ehkä niin väliä ole.

Lukijatutkimus 2

Hellurei ja hellät tunteet. Laitoin tuossa pari päivää sitten Youtubessa olevaan Ledin videoon linkin tänne blogiini, ja sattumaa tai ei niin samana päivänä oli tullut parisenkymmentä "ylimääräistä" vierailua blogiin vaikka ko. videota ei oltu vielä katsottu niin monesti. Siitä tuli sitten mieleen että liekö siellä joku ohjelma nuuskii linkkejä ja kerää niitä jonnekin, niin otin sitten pois. Siitä tuli tietenkin mieleen että paljonkohan blogin lukijoista on lopulta oikeita ihmisiä ja paljonko noita botteja? Jos tunnistat itsesi ihmiseksi, ruksaisitko tästä postauksesta tuon "Tykkäsin!" -kohdan niin saan vähän osviittaa. Voit toki myös seurata blogia julkisesti liittymällä Lukijaksi tuolta oikeasta reunasta (alinna). Sieltä löytyy nyt myös kävijälaskuri. Alla tämän aamun tilasto, yleensä jokainen postaus on tuonut paikalle 10-30 vierailua. Käsittääkseni tätä blogia lukee lähinnä minut ja koirat oikeassa elämässä tuntevat tai muuten netin kautta koiriini tutustuneet. Kaikki olette yhtälailla tervetulleita, mukavaa ettei tarvitse vain omaksi iloksi kirjoitella : )

Olen arponut myös ostaisinko Ledille vetovaljaat. Houkuttelisi tilata Zero DC:n valjaat koska näyttävät koiran kannalta niin mukaville (kuvassa), toisaalta jos Ledin selkä ei pysy kunnossa niin ei sillä tänä talvena voi vedättääkään ja rahat menee hukkaan, jos sille vuoden aikana tulee massaa sen verran että valjaat alkaisikin tuntua ahtailta. Toisekseen pitäisi päästä sovittamaan, enkä tiedä missä noita Kuopiossa olisi. Pitää varmaan koettaa tuppautua toisten hiihto/vetotreeneihin sovittamaan jos päädyn siihen että ne tälle talvelle vielä hankin.

Tykkäsitkö, ihminen? :)

Huomenna onkin tulossa vuorostaan paljon kuvia ja mietteitä Tuikusta.