Luopumistyötä

Huomaan sen taas alkaneen kun eläinlääkäriaika on varattu. Pelkään että tutkimuksissa löytyy sellainen vika, että eläinlääkäri suosittelee ettei koiraa enää herätetä nukutuksesta. Pelkohan on hyvin todennäköisesti turha, mutta tottakai sekin vaihtoehto pyörii mielessä. Kun nivelrikko todettiin 7 kuukauden ikäisellä pennulla, lupasin jo silloin itselleni että jos Ledi ei pärjää kotikoiranakaan ilman jatkuvaa kipulääkitystä niin lasken sen pois, koska ei sellainen ole koiran arvoista elämää. Helpommin sanottu kuin tehty tosin, mutta olen pelännyt sen kanssa pahinta jo kahdesti ja itkenyt monet itkut sekä ennen että jälkeen eläinlääkärikäyntien.

Toki toivon että vika vihdoin löytyisi ja oireiden sijaan päästäisiin korjaamaan itse syy, voittaisihan sekin joka tapauksessa epätietoisuuden vaikka uutiset olisivatkin huonoja. Jos täällä Savonlinnassa ei vikaa löydy niin sitten käydään vielä Kuopiossa tutkimuksissa, sen ja osteopaatin jälkeen olen aika neuvoton mitä tehdä jos syy ei selviä eikä oireet katoa.

Olen huomannut miettiväni tulevaa ja aloittanut varovaisen varasuunnitelman tekemisen - kasvattajien ja tulevien pentueiden selaamisen, kontaktien kartoittamisen. Etten jäisi yksin.

Parasta toivoen ja pahinta peläten, päivä kerrallaan.

Hiljaiseloa

Meillä on aika hiljaista. Omistaja toipuu leikkauksesta ja koira ei ole parempaan päin, ei kestä edes pidempiä kävelylenkkejä ilman että kipeytyy. Käytiin tänään kaupungilla kiertelemässä eläinkaupassa ja parissa muussakin liikkeessä, hienosti metsäläinen käyttäytyi eikä edes merkannut mihinkään, kuten edellisen eläinkauppareissun perusteella pelkäsin. Ihmiset lällyttelivät ja kehuivat kovasti sekä koiraa että hienoa pantaa. Eläinkaupan vaaka näytti Ledille 41 kg! Jostain on siis tullut viisi kiloa lisäpainoa ihan huomaamatta, hyvä me! Hoikka poikahan se edelleen on, mutta liekö raakaruokinnasta sitten ollut apua.

Käydään tiistaina eläinlääkärissä ihmettelemässä että mistä koiraa lähdetään nyt tutkimaan, jotta selviäisi voiko sen kuntouttaa vai onko ennuste vaan huonompaan suuntaan. Löytyisi nyt se vika joka tämän kaiken aiheuttaa niin olisi hoitokin helpompaa!

Parin viikon päästä on sitten myös se osteopaattikäynti, jännä kuulla myös hänen näkemyksensä. Harmittaa ja huolettaa, kunhan ei joutuisi olemaan kipeä ilman että huomaan?

Paljon hyvää!

Kaikenlaista sitä on tässä ehtinyt tapahtua. Maanantaina tulin töistä ja asunto oli täynnä ripulia ja oksennusta. Koira näytti olevan jo ok joten kiirehdin pikaisen siivouksen jälkeen sen kanssa fysioterapiaan.

Tällä kertaa käytettiin taas mikrovirtaa koska se sopii paremmin laajojen lihasjumien rentouttamiseen. Tällä kertaa oikea takajalka vänkäsi taivuttelussa vastaan, ja sen ristikkäinen etujalka eli vasen sai maininnan mutten enää muista miksi. Hyvää tässä on että ei aina samat kohdat vaivaa eli jaloissa tuskin on mikään vialla ainakaan pahasti. Myöskään ranteet eivät rahisseet, vaikka Ledi niitä on nuollut ja kalunnut aina välillä.

Oksentelu sitten kuitenkin jatkui koko illan kun päästiin kotiin, jopa niin rankasti että vesikään ei kestänyt sisällä. Kun oksentelu lakkasi niin keitin riisiä ja heitin sekaan yhden rasvapullan tekemään liemestä vähän energiapitoisempaa, ja nesteytin sitä työntämällä ruutalla lientä suuhun vähän kerrassaan. Sain illan aikana vajaat pari desiä menemään ennen kuin oli pakko alkaa nukkumaan, ja päivän Nutrolinit lusikasta. Koira oli niin nuutunut jo että harkitsin kyllä päivystykseen lähtöä, nutta onneksi nesteet pysyivät sisällä. Pötköteltiin siskonpedissä lattialla että heräisin heti jos koiran tila muuttuisi.

Ledillä oli koko illan sen toppamantteli päällä, koska kaikki matot olivat kakkaisina evakossa parvekkeella (pesula, täältä tullaan taas!) ja en halunnut että lihakset jumiutuu heti fyssarin jälkeen viileällä lattialla makaamisesta. Eipä tuo näyttänyt yhtään kuumissaan olevan, vaikka normaalioloissa varmasti olisi tuskastunut. Kerran se vielä pyysi yöllä ulos ripulille, mutta oli jo silloin vähän virkeämpi. Yöllä se monta kertaa nousi ylös vain kiivetäkseen uudelleen patjalleni ja painautuakseen ihan kylkeen kiinni, pieni höpöläinen. Se myös joi yöllä itse, joka oli hyvä merkki.

Aamulla otus alkoi olla jo oma itsensä, mutta kävin lounastauolla kuitenkin katsomassa sitä. Se oli oikein puuhakas ja virkeä! En sitten tiedä mistä noin raju reaktio johtui, mielestäni se ei ollut ulkona syönyt mitään eikä ruoassakaan nyt mitään niin outoa ollut - huono erä wokkivihanneksia, tai pahaksi mennyt naudanliha sitten?

Seuraavina päivinä fyssarin jälkeen huomasi että koira liikkui taas paljon joustammin ja ketterämmin. Ledi oli ennen fyssaria käyttäytynyt vähän huonosti, haukkunut toisille koirille ja jopa joillekin ihmisille(!) eikä tottelevaisuuskaan huimannut päätä. Liekö sitten tosiaan ollut niin jumissa että on aiheuttanut jo kipua, kun nuokin ongelmat jäi fysioterapeutille? Nyt on taas niin iloinen ja tottelevainen koira että! Toisia koiriakin se vaan katselee eikä nosta edes karvojaan.

Oikeaa takajalkaa pitäisi muistaa jumpata edestakaisin muutaman kerran aina ennen uloslähtöä, jotta se saisi alkuverryttelyn siinä ja vertyminen jatkuisi liikkeessä ulkona. Josko se sillä ei pääsisi pökkelöitymään.

Uudet nivelvalmisteetkin tuli postissa, tänään annoin ensimmäisen annoksen. Alkaa noita purkkejakin kertymään! Olin kyllä vähän pettynyt kun Supplexia oli iso purkki, mutta jauhetta vain 1/3 sisällöstä..

Ledin 250 euron arvoinen nykyinen purnukkavalikoima

Nähtäväksi jää miten vaikuttaa, pidetään peukkuja! Osteopaatti on siis 12.2. jos oikein muistan, varmaan sen jälkeen koira on kunnossa jos on, kun nivelvalmisteetkin siihen mennessä ovat alkaneet toivottavasti vaikuttaa. Loppuun vielä kuva arpinaamasta, supikoira jätti puumerkkinsä naamaan mutta kuten eräs tuttavani sanoi, ei kolo komiassa haittaa..

Pahoittelen muuten jos tekstissä on kirjoitusvirheitä - iPadilla saa jotenkuten kirjoiteltua Bloggeriin, mutta välillä se vähän takkuaa. Kuvien lisääminen on ihan mahdotonta, joten tämäkin postaus tuli nyt vähän jälkikäteen kun pääsin pöytäkoneen ääreen!

Kupinhautausvideo

Tällaista myös iltaruoalla, vaikka tarjolla ei ollut pelkästään Oscarin naudanlihaa, vaan joku nautapohjainen riistaherkku. Videolla ei sitten tapahdu muuta kuin kupin peittämistä vaikka se pitkä onkin, ihmeen vimmalla se kyllä jaksoikin tehdä.

Ruuan peittämistä ja ulvomista

Perinteisesti kissat ovat niitä jotka nirsoilevat ja monen mielestä mielenosoituksellisesti peittävät kelpaamattoman ruokakupin kuopimalla etutassullaan lattiaa kuin asioidessaan hiekkalaatikolla. Koirat sen sijaan vain hautaavat herkullisia luita myöhempää käyttöä varten.

Noin siis yleistäen, koska onhan nirsoja koiriakin ja ahneita kissoja. Ledi on ollut kova poika kätkemään luita pennusta saakka, enkä oikein edes ymmärtänyt että miksi se tekee niin. Syömisen sijaan se samantien kätki luun esimerkiksi lumipenkkaan, ja näytti sitten reppanalta kun Tuikku söi omaa luutaan. Joskus se on myös piilottanut puruluita sisällä mm. sohvan ja maton alle. Kumpikaan noista ei ole sen suurta herkkua, jostain syystä se ei pidä naudan luista ja puruluut eivät varmaan maistu kun on saanut oikeitakin luita. Mutta jostain syystä se ei myöskään pahemmin välitä naudanlihasta.

Tänään annoin ruuaksi toisen puolikkaan Oscar-naudanlihapötköstä, kun puolet siitä meni eilen illalla. Lisäksi siihen toki kasviksia ja muuta oheistavaraa. Arvelinkin ettei ruoka ole sitä suurinta herkkua, enkä enää juuri ostakaan nautaa kun se saattaa jopa jäädä syömättä. Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa näin Ledin peittävän ruokakippoaan, se yritti kuonollaan tuuppimalla saada kuppia peitettyä ja lopulta saikin alla olevan kumimaton käännettyä kupin päälle. Sitten se söi kupista vähän ja peitti uudelleen. Tätä tapahtui jonkin aikaa, ja sen jälkeen se lähti paikalta.

Mahdollisia selityksiä:

• koira ei ollut kovin nälkäinen ja ajatteli jemmata ruuan myöhemmäksi, koska se ei myöskään ollut kovin herkullista että viitsisi ahtaa
• ei kovin todennäköistä, koska ennenkin on vaan jättänyt ruuan syömättä peittelemättä sitä
• naudanliha on alkanut tehdä totaalisen stopin, ja etenkin yön yli sulanut pakaste tökkii
• satunnainen mielenhäiriö

En äkkiseltään netistä etsimällä löytänyt mitään järkevää selitystä tuolle, mutta eiköhän tuokin ratkea sillä että lakkaa vaan syöttämästä nautaa. Naudan maha menee kyllä ihan moitteetta, mutta luut ja liha ei.

Ledi löysi myös uuden äänialan tuossa viime vuoden puolella, nimittäin ulvonnan. Melkein kolme vuotta siinä menikin! Aluksi se alkoi päästää sen kaltaisia ääniä ollessaan hämmentynyt kuullessaan tuttujen ihmisten puhetta ja omia ääniään nauhalta, kun katsoin joitain omia videoita. Se muorusi ensin ja sitten saattoi päätyä ulvomaan pienesti.

Nyt se saattaa lähteä ulvomaan kun minä tai ystäväni laulaa, vieraiden lauluun se ei ole reagoinut jos vaikka nauhalta soittaa. Minusta tämä on oikein suloinen ja hauska piirre, koska olen koettanut saada Lediä ulvomaan jo pidemmän aikaa (tämä tosin saattaa lukeutua niihin asioihin joita EI kannata opettaa koiralleen..). Kämppiksestäni, joka siis opintojensa vuoksi joutuu harjoittelemaan paljon biisejä myös kotona, piirre ei ehkä ole ihan niin viehättävä kun saksalainen alkaa jolisemaan laulun päälle :D

Terveyspuoli on mietityttänyt kovasti, aika usein olen miettinyt onko koiralla leposärkyä koska se vaihtaa makuupaikkaa useasti, nuolee ja kaluaa jalkojaan / nyt uutena myös lonkan seutua ja joinain päivinä myös örisee normaalia enemmän. Kipulääkkeellä se on sitten mielestäni asettunut. Huomenna meillä on taas fyssari, hän voisi katsoa koiran taas läpi ja sitten varmaan lähdetään eläinlääkäriin ja kuvataan koiralta ranteet, kyynärät, olat, selkä ja lonkat nyt ainakin. Miksei polvetkin. Olisi kiva löytää syy lihasten jumiutumiselle ja mahdolliselle kivulle, vaikkei se tietysti tietämällä paranekaan.

Toisaalta kun ne uudet nivelmömmöt nyt tulisi postissa, niin voisi syötellä niitä pari viikkoa ja katsoa helpottaako. Sillä ei sikäli ole merkitystä onko jossain nivelessä nivelrikko pahentunut, jos se lisäravinteilla lakkaisi oireilemasta. Jos ei, niin kävisi sitten kuvissa. Onneksi koiran valoisa luonne ei ole kadonnut mihinkään.

Uusia nivelvalmisteita kokeiluun

Voihan rähmä. Ledillä se ei nyt tuo oikea takajalka kestä kunnossa. Parin viikon päästä on taas fyssarille aika niin saa lihasjumeja auki, mutta nyt on alkanut mietityttää että kipuileeko sen nivelet ja sen takia se menee jumiin kun liikkuu väärin.

Huomasin toisessa blogissa kirjoituksen sellaisista nivelvalmisteista joista en ollut vielä kuullutkaan. Jalkojen nuoleminen ja onnahtelu kuulosti sen verran tutulta että ajattelin kokeilla josko noista tuotteista olisi meillekin apua, ja laitoin Supplex-jauheen ja Mobileaze equine Devil's Claw-litkun tilaukseen - tosin liekö tuo hevosten litrakoko ehtii vanheta ennen kuin se on käytetty koiran annoksina. Alan olla jo vähän epätoivoinen niin käydään nyt kaikki valmisteet läpi, kun Arthroflexeistä ja Nutrolineista ei mainittavaa apua tunnu olevan. Tokihan voitaisiin käydä hakemassa pitkästä aikaa Cartrophen-pistoskuuri, ja samalla voisi ottaa uudet röntgenkuvat että onko niveliin tullut millaisia muutoksia vuodessa. Jostain syystä eläinlääkärille vaan ei ole saanut nettiajanvarauksen kautta tilattua aikoja, joten pitänee soitella viimeistään fyssarin jälkeen että mitä he ovat mieltä siellä.

Eilen käytiin ulkoilemassa pari tuntia ja sen jälkeen koira oli taas selvästi huonompi. Ärsyttää kun paikoin pitää olla niin liukasta, ettei koiraa oikein voi ulkoiluttaa kuin katuja pitkin ettei se joudu luistelemaan. Se ei nimittäin ainakaan paranna yhtään lihasjumeja tai rikkonaisia niveliä. Voi kunpa tästä vielä noustaisiin.

Ps. Jos joku meinaa tilata tuolta samasta nettikaupasta jotain, niin postikulut saa pois koodilla SUPPLEX ainakin tuota jauhetta tilatessa.

Raakaruokintakokeilua

Olen jo pitkään haaveillut barffauksen aloittamisesta, mutta asia on vaan venynyt ja venynyt kun asiaan pitäisi kuitenkin perehtyä ennen kuin alkaa syöttelemään omiaan, ettei koiralle pääse syntymään puutostiloja. Noh, koska en näköjään viimeisen seitsemän vuoden aikana ole saanut aikaiseksi perehtyä koiran ruokintaan ja sen tarvitsemiin ravintoaineisiin, ajattelin kokeilla ns. perse edellä puuhun -toimintatapaa. Eli aloin vaan syöttämään.

Aiemmat kokeilut ovat päättyneet vähän kehnosti, nyt on hyvä olla jälkiviisas että kuivaruokaa syöneen koiran maha ei varmaankaan äkkiseltään kestä raakaa naudanluuta kovin hyvin, ja ribuli on enemmän kuin todennäköistä. Koska nämä satunnaiset kokeilut kasvattivat pesulalaskua huomattavasti, jätin kokeilun senkin vuoksi myöhemmäksi.

Luulen että se oli Tuikun keväinen dietti jonka ansiosta löysin raakapakastemixit, kuten Musch ja Maukas. Mixipötköissä oli kaikenlaista jo valmiina ja kuulemma jos syöttelisi kaikkia vuorotellen niin koiran pitäisi saada kaikki ravintoaineet joita se tarvitsee. Jotta vatsa toimisi, jotkut koirista kuulemma tarvitsevat enemmän kasvista sekaan jottei maha mene liian kovaksi. Sain myös hyvän vinkin aloittaa broilerimikseistä, koska vaalea liha on kuulemma helpommin sulavaa ja sopii koirille usein paremmin alkuun kuin nauta.

Aloitin siis kanamixien syöttämisellä, mutta parissa päivässä huomasin että koiran on vaikeaa kakata, joten kasvista piti lisätä. Harmi vaan että Ledi kieltäytyi täysin syömästä ruokaa johon on laitettu kasvispötköä sekaan. Vihreä mönjä haisee aika pitkälti muussatulle tuorekurkulle, joten se ilmeisesti ei ainakaan Ledin makuhermoja helli. Yhden annoksen se alkuun suostui syömään osaksi, mutta sen jälkeen se jättää ruuan ennemmin syömättä kuin syö yhtään kyseistä kasvismömmöä, vaikka valtaosa ruuasta olisi mitä herkkua tahansa. Pitää ehkä kokeilla jotain toista merkkiä. Ihmisille tarkoitetut pakastevihannekset sen sijaan menee alas ihan sellaisenaan!

Iloisen värinen ruoka-annos

Koska koiran oli välillä vaikeaa kakata, saattoi käydä niin ettei aamulla ulos tullut mitään, mutta myöhemmin päivällä kun koira innostui kotiintulosta ja hyppelehti ympäri olohuonetta, kovat kakkakikkareet ikään kuin lipsahtivatkin yllättäen lattialle. Ne saattoivat myös tulla aivan varoittamatta (Ledi ei ole vieläkään oikein hyvä ymmärtämään koska sitä kakattaa...) esimerkiksi keskelle pihaa. No, kasvista ja/tai riisiä lisäämällä maha normalisoitui ja kakkayllärit jäivät pois. Ostin kuitenkin varmuudeksi hevoskuurin maitohappobakteereja tulevaisuuden ruokintamuutosten varalle.

Kahmin pakastealtaasta myöhemmin mukaan myös poron luita arvellen että ne olisivat maukkaampia kuin nauta, johon koirilla ei ole ollut juuri kiinnostusta aiemminkaan. Vielä mitä, Ledi jätti luut mätänemään kuppiin. Jos ei myöhemminkään kelpaa niin heitän ne hittoon viemästä tilaa pakastimesta.

Jotain kovaa koiran olisi kuitenkin hyvä syödä että hampaat pysyvät kunnossa, ja pakastealtaasta tarttui mukaan myös pitkulainen naudan rusto, joka meni kyllä alas hyvällä ruokahalulla. Halusin kuitenkin syöttää jotain kovaa purtavaa useamman kerran viikkoon, niin keksin että broilerin siivethän voisi sopia siihen tarkoitukseen hyvin, kunhan ensin opetan Ledin pureskelemaan niitä riittävästi. Ajatuksena hyvä, mutta pakastealtaasta sain sitten vain Möykyn.

Jäinen möykky toisiinsa liimautuneita broilerin siipiä. Todella kätevää syöttää vaikka joka päivä. Noh, pakasteitahan ei saisi sulattaa ja pakastaa uudelleen, mutta en keksinyt mitä muutakaan möykylle tehdä kuin sulatella sitä kuumalla vedellä sen verran että sain aina siiven tai pari revittyä irti möykystä omaan kasaansa, josta sitten pussittaisin ne pareittain ja laittaisin uudestaan pakkaseen.

Pakkaseen päätyi myös sekalainen seurakunta Maukas- ja Musch-pötköjä, en huomannut hinnoissa juurikaan eroa. Samoin siellä on sekalainen seurakunta erilaisia liha- ja mahapullia joita voi heitellä ruokiin sekaan. Ihmettelen kyllä miten joku väittää että raakaruokinta ei tulisi juurikaan kalliimmaksi kuin kuivaruuan syöttäminen. Ehkä jos ostaa kaikki lihat tukkuerissä ja saa niistä alennusta, tai jos on tottunut syöttämään kuivaruokaa joka maksaa 100 euroa säkki? Meikäläisellä on ainakin palanut rahaa melkoisesti jo lihoihin, kun en ole jaksanut suunnitella ostoksia sen kummemmin etukäteen enkä ole valjastanut toista pakastinta käyttöön että tilaisin suurempia eriä ennakkoon.

Ravintolisinä Ledi syö Nutrolinia (jukolise, litran pullo yli 60 euroa?) sekä Arthroflexin hevosversiota, koska tutulta oli jäänyt avattu pullo kesken. Ostin sitten pois, koska se pääsääntöisesti kuitenkin on samaa tavaraa kuin koirille tarkoitettu liuos.

Nyt sitten vaan katsotaan mihin kuntoon koiran saan tällä asiantuntemattomalla ruokinnallani. Tunnustettakoon että nyt lomien aikaan ostin myös pienen säkin Robur Maintenancea koska se on sulanut niin hyvin, mutta siitä kuitenkin saa kuitua ja varmaan niitä vitamiineja ja kivennäisiä joita ehkä ei muusta ruuasta saa. Mene ja tiedä, syöttelen sitä aina välillä lisukkeena mutta en kuitenkaan koskaan samaan aikaan kun luita, että luilla on aikaa sulaa vatsassa tehokkaasti. Raakaruokinta myös työllistää vähän enemmän reissuun lähtiessä, kun pitää pakata pakasteet mukaan ja varoitella jo vastaanottajaakin että pakastimesta olisi suotavaa löytyä parikymmentä litraa tyhjää tilaa viikon vierailuamme varten. Ledi nimittäin syö lihaa ainakin sen kilon päivässä tällä hetkellä, pitää katsoa saako se sillä massaa vai pitääkö lisätä rasvaisen lihan syöttämistä lisäksi. Se kun on aika ruipelo.

Pitää myös alkaa suunnittelemaan tuota ruokintaa vähän paremmin ja tilata tosiaan niitä isompia eriä kerralla, ja pitää kirjaa kuluista jotta saa laskettua kuukausiarvion. Sitten vasta pystyy vähän vertailemaan kuiva- ja raakaruokinnan hintaeroja. Voisi kuvitella että koirasta on mukavampaa saada ruokaansa vaihtelua, mutta Ledi kyllä söi kuivaruokaa ihan halukkaasti ja samalla lailla se vetää noita raakaruokiakin, paitsi jos kasvikset eivät satu miellyttämään.

Hurjaa oli muuten syötellä niitä kanansiipiä ensimmäisiä kertoja Ledille, puristin siiven nyrkkiini niin että siitä oli esillä purtavaksi vain vähän kerrallaan. Mietin siinä leukojen jauhaessa että nyt jos minulta sormi lipsahtaa tuonne hampaiden väliin niin se on kyllä samantien ihan tuhannen kappaleina ja koiran vatsassa, eikä siinä autaisi enää mikään. Hirmuinen puruvoima tuolla koiralla kyllä on. Sormet säästyi ja nyt Ledi saa syödä siipensä ihan ilman apua, nyt olen joka päivä antanut yhden tai kaksi. Nähtäväksi jää sekin millainen vaikutus niillä on hampaisiin, alkaako ne valkenemaan siitä ihan itsestään. Liian kauan syöttelin kuivaruoan turvotettuna tajuamatta tarjota luita purtavaksi. Tuikun kanssa asuin opiskelijakämpässä joka oli muutenkin vähän sieltä tännepäin, joten lattialla pyörivät luut ja tahraiset matot eivät haitanneet, mutta nyt ei ole tässä uudessä asunnossa tullut luita syöteltyä. Valjastankin pesuhuoneen luunsyöntipaikaksi jatkossa, niin ei tule sotkua ja koira saa riittävästi purtavaa keppiensä lisäksi.

Seuraan tilannetta ja kerron projektin etenemisestä! Jos jollakin on vinkkejä miten tästä selviää halvemmalla, niin niitä otetaan ilomielin vastaan.

Supikoira Ledi

Uudenvuoden tinat tuli valettua ja raketteja katseltua. Ledi ei välittänyt raketeista kummemmin, aika vaimeana ne kyllä kuuluikin niin kauan kun kotosalla itse olin koiran kanssa. Valamassani tinassa näkyi iso koira tai susi, supikoiraakin ehdotettiin. Enpä silti arvannut mikä vuoden ensimmäisenä päivänä odottaisi.

Lähdin käyttämään Lediä tarpeillaan samassa pusikossa kuin aina ennenkin kylässä ollessamme, polku joka vie omakotitalojen välistä ylös harjulle jossa ei ole mitään eikä koskaan ketään. Laitoin Ledin pannan valon päälle koska alkoi olla pimeää ja laskin sen irti etsimään kakkapaikkaa, mutta kun menin itse viisi metriä perässä mäen ylös ei vilkkuvaloa näkynytkään missään. Huhuilin että minkä puskan taakse se nyt meni, mutta sitten tajusin että ei PERKELE se on lähtenyt joko naapurin kissan perään tai löytänyt jäniksen, joita toisinaan siinä lähistöllä pomppii. Ledi oli aiempina päivinä osoittanut kiinnostusta kapeaa pusikkoista sivupolkua kohtaan joka eroaa isommalta polulta, ja arvelin että nyt se on saanut jonkun tuoreen hajun ja on nyt lähtenyt tarkistamaan sen. Huikkaan Ehdottoman Luoksetulokäskyn vaikka tiedän että se on turha siinä vaiheessa kun koira jo ajaa. Oli hiirenhiljaista. Huudan uudelleen mutta ei tapahdu eikä kuulu mitään.

Katsokaas ero on siinä, että kun Tuikku ajaa jänistä, haukkuu se koko ajan ajohaukkua niin kauan kun se näkee jäniksen, joten voi olla ketutuksesta huolimatta melko turvallisin mielin kun tietää missä koira on, ainakin suunnan. Pelko iskee siinä vaiheessa kun tulee ihan hiljaista. Ja Ledi lähtee ajamaan täysin äänettömästi eikä se pidä minkäänlaista ääntä missään vaiheessa ajoa, olkoonkin että se onneksi vain sprinttaa korkeintaan parisataa metriä jäniksen tai kissan perään ja tulee yhtä lujaa vauhtia takaisin. Minulla ei siis nyt ollut mitään käsitystä missä koira on kun siitä ei kuulunut mitään eikä edes metsä rapissut sen liikkeistä.

Jatkoin polkua eteenpäin ja kohta alkoi metsän toiselta puolelta kuulua ison koiran haukku, ja aika epäilemättä se olisi Ledi. V*tutuskäyrä pompsahti tappiinsa siinä vaiheessa kun kuulin että siellä on toinenkin koira, kuulosti samalta kuin pieni koira räykyttää kuristumaisillaan hihnassa. Tiesin että siinä suunnassa on jääkiekkokaukalo jossa sulan maan aikaan (kuten nyt..) jotkut juoksuttavat koiriaan. Mielikuva oli siis se, että Ledi on ajanut jänistä, hukannut sen ja päätynyt rähisemään jollekin pikkukoiralle jota joku oli ulkoiluttamassa siellä. Sikäli outo skenaario, koska 1) Ledi ei koskaan jää omille teilleen vaan tulee heti takaisin ja 2) se ei ole aggressiivinen toisia koiria kohtaan. Pidensin askelta lisää siinä vaiheessa kun kuulin että Ledi vinkaisee, ajattelin että nyt siellä omistaja varmaan (oikeutetusti) potkii Lediä pois koiransa kimpusta.

Tässä vaiheessa mietin että näinkö ne iltalehtien otsikot syntyvät, kiltti ja turvalliseksi luultu koira vaan napsahtaa joku päivä ja käy toisten koirien tai lasten kimppuun ilman sen suurempaa syytä. Mietin että Ledillä onneksi on vakuutus joka kattaa toisille aiheutuneet vahingot ja sen omat eläinlääkärikulut. Alkoi huolestuttaa ihan tosissaan.

Rymyän metsän läpi ja pääsen sen laitaan, nään että jäähallin valojen kajossa on vilkkuvalosta päätellen Ledi naamakkain haukkumassa pienemmän koiran  kanssa, joka ihmetyksekseni on myös irti eikä ihmisiä näy missään. Karjaisen että "LEINONEN!!!!" ja Ledi juokseekin samantien luokseni kun olin kuitenkin jo näköetäisyydellä ehkä 50 metrin päässä. Olen ihan saatanan vihainen ja ihmeissäni koiran käytöksestä (anteeksi kielenkäyttöni), otan koiran kiinni ja lähden kävelemään sinne missä koirat näin, mutta toista koiraa ei näy enää missään. Viereisellä pururadalla on kaksi sauvakävelijää ja kysyn että oliko heillä koiraa? Toinen heistä huikkaa:

"Se oli supikoira!"

Mitä..? Helpotuksen aalto hulvahtaa ylitseni kun tajuan että koirastani ei ole tullut yhtäkkiä aggressiivista hullua joka käy toisten koirien päälle, eikä kehenkään ilmeisemmin ole sattunut. En usko että Ledi on tehnyt supikoiralle sen enempää kuin kissoillekaan, se on ajanut takaa mutta kun supi on pysähtynyt (tai Ledi on saanut sen pysäytettyä), se ei ole tiennyt enää mitä pitäisi tehdä. Kun tulin tilanteeseen, ne olivat vastakkain ja räykyttivät toisilleen liikkumatta mihinkään mutta en tosiaan nähnyt tarkasti eikä käynyt kyllä mielessäkään että toinen eläin olisi jokin muu kuin koira. Ledi oli ilmeisesti pysäyttänyt supin ja piti sitä käskyttämällä aloillaan, ja kun tulin tilanteeseen niin Ledi oli näin jälkikäteen ajateltuna lähinnä helpottuneen oloinen että "Jes kiva kun tulit, alkoi olla jo aika jännät paikat mutta sainpa sitä pideäteltyä niin kauan kunnes ehdit paikalle!". Harmi vaan että minä nyt en satu olemaan metsästäjä, oltiin kaupunkialueella ja Ledin ei todellakaan ole toivottavaa olla mikään metsästyskoira.

Sauvakävelijä sanoi että alueella on aika paljonkin supikoiria ja hän oli ilmeisen pettynyt että Ledi ei tappanut sitä. Ilmeisesti omakotitalojen takana risteilevät pienet polut ovat supien käytössä, ja Ledin eilen polulta syömä uloste olikin supin eikä kissan, kuten aiemmin luulin. Supikoira myös selittää Ledin suuren mielenkiinnon kyseisiä polkuja kohtaan, koska ei se kissoista tai oravista ole niin intoillut samalla tavalla. Ilmeisesti uusi haju oli KOVIN mielenkiintoinen.

Huoletti tietysti aiheuttiko Ledi supikoiralle vammoja, mutta vaikeapa niitä on lähteä tarkistamaan. Vielä enemmän huoletti miten verinen koiran naama on ja että saako se jonkun vesikauhun jos haavoja löytyy. Kun päästiin sisälle niin kuonosta löytyi kaksi pientä hampaanreikää, ei mitään pahempaa. Pitää vaan puhdistella niitä nyt ja seurata tilannetta.

Mutta huh huh. Että Tuikku ajaa riistaa ja Ledi sitten on mielestään pienpetojen metsästäjä? Tottahan on että supi on haittaeläin ja niiden tappaminen on hyvää riistanhoitoa, mutta en nyt oikein haluaisi että oma koira oppii ajamaan saati tappamaan yhtään mitään. Isäntä kyllä jo ehti innostua että lähtevät supimetsälle Ledin kanssa, mutta jää kyllä ihan haaveksi jos (ja kun) se minusta riippuu. Seuraavat viikot koira on aika kovassa tarkkailussa irti ollessaan että vastaava ei pääse toistumaan. Nyt tosin vaihdettiinkin kaupunkia ja palattiin kotiin, täällä en ole nähnyt kuin niitä jäniksiä ja oravia mutta silti.

Ihmetyttää myös että Wikipedian mukaan supikoira ei hauku. Jotain sellaista käheää rääkymistä se kuitenkin oli jota pikkukoirat kireissä hihnoissaan pitää, haukkumiselta se minusta äkkiseltään kuulosti. Mietin myös että HELVETINKÖ HYÖTYÄ NOISTA ROKOTUSKORTIN MERKINNÖISTÄ ON JOS ELÄINLÄÄKÄRIN KÄSIALASTA EI SAA MITÄÄN SELVÄÄ MITÄ ROKOTUKSIA KOIRALLE ON ANNETTU JA MILLOIN???

No, onneksi näköjään itse rekisteripapereihin on liimattu myös rokotteiden tarrat joista lopulta näki että kyllä, Ledillä on rabies-rokotus voimassa. Huh. Tunteita nostattava ilta. Pahoittelen vielä tekstissä käytettyä kieltä. Että vauhdikasta uutta vuotta vaan ja suhtautukaa tinaennustuksiin vakavasti! Mitä teidän tinoissa näkyi?