Tein iltalenkillä keppikujan keskelle entistä latupohjaa, joten nyt oli koiralla mahdollisuus mennä myös ohitse. Tein kujasta mahdollisimman helpon eli tasaisen leveän. Jätin Ledin ensin aika kujan suulle ja kutsuin sen läpi. Toisella kerralla jätin sen vähän kauemmas ja kutsuin sen kujaan keppien sivusta. Kolmannella kerralla jätin sen usean metrin päähän (olen huono arvioimaan etäisyyksiä, jotain viiden ja kymmenen metrin väliltä) ja menin parin metrin päähän kujan vastakkaisesta päästä palkkaamaan sen suoralta linjalta. Kaikki meni hienosti. Sikäli olen tyytyväinen että olen onnistunut tekemään harjoituksista niin helppoja ettei Ledi ole tehnyt kertaakaan väärin. Kaipa sitä jotain oppi Tuikun kanssa mokaillessa! Toivottavasti maltti pysyy päässä vaikeuttamisen kanssa enkä ala kutsumaan sitä kujalle vinosti liian aikaisin. Yksi vaihtoehto olisi toki alkaa lähettää sitä vain kahden kepin väliin eri suunnista, siinä ei ainakaan pahasti voisi epäonnistua. Sitähän voisi tehdä sisälläkin! Otetaanpa harkintaan.
Huomenna ehkä otan Ledin tallille mukaan. Ehkä. Pitää vähän miettiä, jos siellä on toisia koiria niin niitä ei mielellään vielä tapaisi ettei vaan tartuta niihin tautia. Ikävä voi olla kökkiä autossa useampi tunti, mutta eipä se kai kotonakaan sen mukavempaa olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti