Päivitys

Jaksoin vihdoin korjata blogin ulkoasun virheet, ilmeisesti oli katkeillut linkit Picasaan. Ledin kipulääkitys lopetettiin lauantaina eikä ainakaan vielä vaikuta liikkuvan yhtään huonommin.

Koulu- ja työkiireiden vuoksi koira- ja hevosharrasteet ovat nyt muutaman viikon tauolla.

Asen-to!

Jep jep.. päätin sitten videoida omia harjoituksia, kun minä koetan opetella palkkaamaan koiraa vasemmalle tai taakse (olen vammautunut palkkaamaan oikealle ja koira alkaa poikittaa eteen) mutta näköjään en vaan osaa ylhäältä päin katsoa onko se suora vai ei. Onpahan hiottavaa..

Virhevideo

Toisekseen en tiedä mikä tähän blogin ulkoasuun on tullut kun itselle ainakin näkyy jotain mustia palkkeja kehyksissä. Oh well ehkä se korjaantuukin itsestään. Loppuun vielä Tuikusta, joka siskoni luona on keksinyt itselleen uuden harrastuksen: naapurikyttäys!

Mömmöissä

Ledi on nyt kaksi viikkoa saanut kipulääkettä ja nivelvalmisteita. Jo muutaman päivän jälkeen vaikutus alkoi näkyä ja ontuminen väheni ja nyt koira liikkuu jo melko normaalisti, tosin rälläämiset tietysti on kielletty ja lenkit on lyhyitä. Tässä pari videota tältä aamulta. Syy siihen miksi videot tässä blogissa ovat eri kokoisia ja eri laatuisia johtuu ihan siitä, että välillä blogger kykenee tuomaan videoita tänne ja toisinaan ei. Joskus joudun laittamaan Photobucketin kautta joka on huonoin vaihtoehto. Ehkä vaan alan heittämään kaiken YouTubeen. Tässä nyt uusimmat videot linkkeinä, editoin niistä äänet pois kun Iisi oli niin villillä tuulella aamutuimaan että jouduin komentamaan sitä vähän väliä että pysyy takana. Myöskin raskaiden keppien reutominen on kiellettyä, joten siksi toinen video päättyy hieman äkisti kun ei kielto mennyt perille..

Ledi aamulla 1

Ledi aamulla 2

Sitten pari kuvaa. Ledin ensimmäiset heikot jäät, sinnehän se molskahti.

 

Totuuden hetkihän koittaa sitten viikon päästä kun tulehduskipulääke jätetään pois. Pidetään peukkuja! Tuikku on edelleenkin lenkkilainassa Savonlinnassa, josko sen jouluksi vaikka jo saisi kotiin.

Toipilaan tottiksia

Kipulääkkeet ja nivelvalmisteet ovat yhdessä toimineet sen verran hyvin että ollaan vähän uskallettu tottistellakin. Ulkona hölkytellessään Ledi ei enää onnu mutta vähän varoo sitä. Siksi ei olla pahemmin riehuttu, keskiviikkona tottiksissa käytiin lähinnä leikkimässä ja ottamassa taas perusasentoja. Tälläkin kertaa pimeä metsätie oli aika jännä kävellä, vaan kun näki kentän niin jo innostui että sehän oli kiva paikka. Edelleenkin pitäisi itsensä saada suoraan ettei ole kiertyneenä koiraan päin ja opetella viemään patukka kainaloon ja palkata koira joko sivulle tai taakse, ettei se ala poikittaa seuraamisessa eteen. Vaan tämän päiväistä videointia pikaisesta tottissessiosta katsoessani palkkaan näköjään edelleen oikealle jos ei joku asiasta huomauta tai itse muista! Olkoonkin että Ledin valitsema "huippupalkka" mallia ratapölkky ei ollut helpoin mahdollinen palkka käsitellä, mutta olisi senkin voinut nakata vasemmalle. Pitänee kuivaharjoitella ilman koiraa. Nyt keskityin puuttumaan sen hyppimiseen seuraamisen alussa niin josko siitä tulisi vielä ihan toimiva peli, kun saisi itsensä ruoskittua kuntoon kehon asentojen ja apujen suhteen. Kouluttaja sanoi että jos koira näyttää yhtään kipuilevan niin sitten ei treenata mitään ettei koira yhdistä treeniä kipuun.Tässä se tosiaan näköjään tulee eteen ja palkkaan väärään suuntaan, mutta tulipahan edes yksi onnistunut liikkeellelähtö ilman pomppua..

Otettiin Ledi mielen virkistykseksi ampumaradalle mukaan ja kun edellisestä kerrasta oli kuukausia aikaa, vein sen kauemmaksi nähdäkseni miten se reagoi. Reaktio yllätti kyllä täysin niin otin seuraavan sarjan nauhallekin.. hetki piti miettiä että miksi ihmeessä se noin innostuu ampumisesta??

Se kuitenkin selittyi sillä että laukaukset tupsahteli hiekkavalliin ja koirastahan se näytti hurjan mielenkiintoiselta ja sinne olisi pitänyt päästä kaivelemaan. Se näköjään nosti itse itsensä treenivireeseen haukkumalla, ei se jatkossa sitten enää noin intoillut radan perään vaan malttoi ottaa käskyjä vastaan teki tottista hyvällä innolla. Harjoiteltiin vastapainoksi myös kärsivällisyyttä.

Toivotaan että koipi pysyy kunnossa vielä parin viikon päästäkin kun kipulääkitys lopetetaan.

Ledini on rikki

Käytiin perjantaina eläinlääkärissä ontumatutkimuksessa, kun ontuminen yhtäkkiä meni pahemmaksi. Ei siis voinut enää laittaa normaalien kasvukipujen piikkiin joilla minua oltiin aiemmin rauhoiteltu ettei olisi syytä huolestua. Lääkäri kirjasi seuraavaa:

Ledin ontuman syyksi selvisi oikean etujalan kyynärnivelrikkomuutokset. Irtopalaa ei todettu. Annamme koiralle 3 viikon tulehduskipulääkityksen ja pidetään koiraa rajoitetulla liikunnalla. Lisäksi ravintolisänä Arthroflex valmiste ja aikuisen perusruoka tai Hill's j/d. Kontrolliröntgenkuvaus viimeistään virallisten kyynärkuvien aikaan.
 
Muutoksia oli myös vasemmassa kyynärässä, joskin ne oli pienempiä. Molemmat kyynärnivelet löysät. Seuraavat kuukaudet näyttää mitä kasvukauden lopulla tapahtuu ja muuttuuko mikään ravintolisän ja nivelruoan ansiosta. Aiempi jalan oireilu ei ole vaikuttanut koiran mielialaan mitenkään, nytkin on oma iloinen itsensä. Itse tottakai miettii että rikkoiko se pentuna itsensä juostessaan päin puuta tai olenko itse aiheuttanut sen väärällä ruokinnalla. Itsesyytökset on melko kovia mutta myöhäistäpä menneitä tietysti on murehtia, nyt koetetaan pelastaa mitä pelastettavissa on. Eläinlääkärin mukaan voi olla perinnöllistä tai tapaturmaperäistä. Tässä vielä jonkinlaiset otokset röntgenkuvista, sitten kontrollikuvissa kuvataan koko koira ja päätetään jatkosta sen perusteella. Klikkaamalla suurenee, alimpana verokkina jonkun toisen koiran terveet kyynärät.Oikeaa kinttua kuvasivat enemmän.

Vasen

..ja jonkun toisen koiran terveet kyynärät: