torstai 30. lokakuuta 2014

Kaikenlaista!

Kaikenlaista sitä nyt tapahtuu!

Viime viikolla nappalilin aamukävelyllä muutaman syyskuvan talteen talven pimeitä iltoja varten. Muutamassa kuvassa näkyi ilkeästi ajellut kohdat ja varsinkin oikeaan polveen ajelusta tullut hotspot, mutta muutoin oikein kivoja aurinkoisia kuvia tuli! Ihmetyttää vaan miten ne meni noin oudon laatuisiksi bloggerissa, ekatkin kuvat on tosi mustia, silmätkään ei meinaa erottua vaikka ne ovat voimakkaan punertavat suorassa auringonpaisteessa. Laittelen ne kuvituskuviksi vaikka eivät liitykään tapahtumiin.


Ensiksi vaikka raporttia kolmannelta viikolta kultahoidon jälkeen. Luovuin päivittäisestä kirjaamisesta kun ei tuosta otuksesta ota selvää onko se menossa parempaan vai ei. Sunnuntain eli Ledin päivän jälkeen se oli kyllä ihan jumissa, takapää meni taas heikoksi ja koira köpötteli selkä kaarella kuin säikähtänyt kissa. Ilmeisesti se kävi polviin, koska se ei myöskään halunnut istua vaan lysähti aina makaamaan. Kipulääkkeitä siis sunnuntaista keskiviikkoon niin koira alkoi olla taas parempana. Jännästi se silti oli kuitenkin eri lailla kipeä kuin ennen, ulkona ravasi kevyellä askeleella kun ennen se on peitsannut jos on ollut kipuja. Se on nyt myös nuollut taas ranteitaan satunnaisesti. Siis jotain hyvää ja huonoa. Kultahippujen laitosta oli muuten ilmestynyt Facebookiin aika hyvä kuvasarja.


No sitten. Ostin joskus muinoin Tuikulle pienen nahkapatukan, pituudeltaan ehkä 15 cm plus käsilenkki. Se on ollut kätevän kokoinen sujauttaa taskuun ja ottaa lenkillä esiin jos on tarvinnut koiran kanssa leikkiä. Ledi on pitänyt siitä kovasti ja kotona ollessa pihistänyt sen aina tilaisuuden tullut, nuollut ja pureskellut sitä. Yksi ilta se oli ehtinyt jo salaa nakertaa käsilenkin irti patukasta niin ajattelin että pitäkööt sitten. Kerran se patukka sitten katosi, en löytänyt sitä enää mistään.


Meni useampi päivä ettei nahkapötkylää näkynyt. Kerran töistä kotiin tullessani katsoin että eteisen lattialla on jotain kuivunutta ruskeaa nestettä, tein sille hajutestinkin kun ei näyttänyt oikein vereltä eikä kuralta. Ei ottanut selvää ja ohitin asian olankohautuksella. Seuraavana yönä sitten koira alkaa oksentamaan samanlaista rusehtavaa nestettä JA SEN NAHKAPATUKAN. Se oli niellyt sen 15 sentin mittaisen nahkapatukan, oksentanut sen ja syönyt uudelleen. Nice. Siivosin jäljet ja menin takaisin nukkumaan. Ja se patukka oli siis köllöttänyt vatsalaukussa useamman päivän kunnes nousi ylös.


Seuraavana päivänä tulin taas töistä kotiin ja katsoin että GAWD DAMMIT olin unohtanut sen oksennuspussin vessaan enkä vienyt ulos roskiin. Ledi oli nuoleskellut nahkapatukkaoksennuksessa olevia papereita mutta itse patukka oli pussin pohjalla. Tungin koko pussin keittiön roskikseen että ei pääse enää sattumaan moista vahinkoa.

Tänään sitten tulin töistä kotiin ja Ledi olikin murtautunut keittiön kaappeihin ja roskikseen, JA SYÖNYT SEN PERHANAN OKSENNETUN PATUKAN JO KOLMANNEN KERRAN!!!! Kyllä tosiaan on maailman paras patukka! No sitten vaan suolaa kuonoon ja pihalle oksentamaan se vielä kertaalleen, kun en edes muistanut mitä kaikkea muuta siellä roskissa on ollut että jos vaan saisi ne ulos niin aina parempi. Ja tulihan sieltä mahasta vaikka kuinka paljon tavaraa, mm. puolisen litraa kuivanappulaa sen patukan lisäksi. Huoh. Taidan ostaa lapsilukot tämänkin asunnon kaappeihin.


Naapuri kävi myös jo aiemmin testaamassa laskeeko Ledi hänet sisään asuntoon omilla avaimilla, kun en ole kotona. Epäilin että reaktiona olisi ihmettelevä haukku mutta ei sen kummempaa, mutta vaikea toki ennustaa että tulisiko taustalta jokin vartiointivietti että ei laskisikaan sisälle (tai ulos). Vaan Ledi oli oma kiltti itsensä, ei sanonut mitään, näytti vain hämmästyneeltä ja oli innoissaan lähdössä ulos. Vasta kun se näki minut pihalla, se alkoi haukkua hälytyshaukkua että JOKU TULI ASUNTOON ETKÄ OLLUT KOTONA, JUMANKAUTA EN TIENNYT MITÄ PITÄISI TEHDÄ! :D


Ei siis tarvitse olla kovin huolissaan pärjääkö naapuri koiran kanssa jos mulle tulee koiranhoitotarvetta. Ja hyvinhän nuo oli tässä välillä jo pärjänneetkin, vaikka sen jälkeen Ledi jokusen päivän kuulostelikin vähän tarkemmin pihan ääniä.


Jotenkin jännä miten se yhdestä suunnasta saattaa näyttää Tosi Äijälle, sitten kun se kääntää päätään ja suipistaa suutaan niin näyttää taas tosi nuorelle ja hentoiselle. Monipuolinen valokuvamalli!


Ja sitten vielä lopuksi! Koiratanssikurssin (joka kestää vain yhden päivän) lisäksi menin nyt ilmoittautumaan rallytokon alkeisiin. Se on ihan hyvä testi Ledille että kestääkö sen polvet säännöllisempää puuhastelua - jätetään pidemmät lenkit edelleen pannaan. Vähän jänskättää mitä siitä tulee, kun ei voi lelulla palkata ettei koira mene rikki ja en tiedä innostuuko se riittävästi ruuasta. Pitää alkaa testailemaan.

Pitää myös videoida joku ilta Ledin temppuja joita ollaan välillä opeteltu. Ehkä huijataan ja aletaan opettelemaan rallytokon alokasluokan liikkeitä jo ennen kurssin alkua, niin ei ainakaan jäädä luokallemme ;)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ledin päivä

Kävin lauantaina extempore kuvaamassa Maaningalla yhden keskikokoisen villakoiran MH-luonnekuvauksen, ja seurasin myös sitä edeltävän beauceronin suorituksen. "Puseron" olikin mulle ennestään vieras rotu oikeaa lausumista myöten, joten oli ihan mielenkiintoista katsoa millainen koira on kyseessä. Se näytti vähän nuorelta, ei ihan puhtaalta blue merlen väriseltä rotikalta :D nuoren koiran suoritus oli iloinen mutta vakuuttava. Villiksenkin suoritus oli hauskaa seurattavaa, se piti ihan omaa showtaan lelun kanssa ja testi meinattiin joutua keskeyttämään kun omistaja ei saanut koiraa kiinni, mutta onnistui kuitenkin ennen kahden minuutin aikarajan ylittymistä.

Olen koettanut omistaa joka viikko yhden päivän Ledille, kun se välillä jää viikolla vähälle huomiolle. Koska Ledi ei päässyt Maaningalle mukaan, lähdin tänään Musti & Mirri areenalle mätsäriin. Koska emme ole ikuisuuksiin käyneet koiratapahtumissa, Ledissä on ajeltuja laikkuja ja se ei todennäköisesti kehässä ravaa vaan peitsaa, menimme vain turistiksi.


Aluksihan se oli aika tyrmistynyt koirien paljoudesta ja haukahteli ympäriinsä. Nopeasti koiramäärä kävi kuitenkin mahdottomaksi haukahdella ja se alkoi käyttäytyä, väsähtikin ehkä ja kävi makaamaan siksi aikaa kun napsin joitakin kuvia. Tavoitteena meillä oli pystyä liikkumaan väkijoukossa sujuvasti ja ehkä treenata vähän tottista tai juosta pari rinkiä harjoittelualueella.

"Voi saakeli, se on saksanpaimenkoira!"
Aluksi Ledi veti kaikkialle, joka oli aika tympeää mutta ei yllättävää kun oli niin paljon kaikkea ja varsinkin koiria ja hajuja. Sllä oli kiire kaikkien luo ja välillä kiire pois kaikesta että saisi vähän hengähtää. Hetken totuteltuaan se kuitenkin makasi ihan lunkisti keskellä väkijoukkoa vaikka muita koiria kulki ihan nenän edestä tai nuuhkaisi häntää takaa kulkiessaan. Olin kovin tyytyväinen!


Lopuksi kun koira kulki muiden koirien joukossa rennosti ja vetämättä, käytiin vielä kävelemässä pari kierrosta harjoittelukehässä. Kun se meni huvin, innostin Ledin leikkimään ja juoksemaan pari rinkiä iloisesti pomppimisesta tai askellajista välittämättä. Se oli sen verran mukavaa että ehkä ensi kerralla voisi uskaltatutua kehäänkin, kun seisomisetkin meni mukavasti. Aivotyötä koiralle, palkintoja meidän on turha tavoitella :D


 Illemmalla tehtiin vähän pidempi lenkki kun oli mukavan lämmin syyskeli. Ja koska oli Ledin päivä, sai koira päättää minne mennään. Siitä tulikin sitten vähän pidempi reissu, pari tuntia kierreltiin ties mitä omakotialueita ja valaisemattomia metsäpolkuja pitkin, kunnes oli pakko viheltää peli poikki ja suunnistaa lähimmälle isolle tielle että jaksettaisiin kävellä kotiinkin - en nimittäin tiennyt missä olimme. Oikea suunta löytyikin aika kivuttomasti ja poikettiin vielä kotimatkalla koirapuistossa, jossa Ledi olisi saanut leikkiä Iisin kanssa halutessaan mutta keskittyi vaan mölisemään idiootisti kaikille (onhan Ledin päivä). Lenkillä se kuitenkin ohitteli kaikki koirat moitteettomasti hiljaa ja löysällä hihnalla, tuijottelematta. En tiedä miksi sen piti huudella sitten puistossa.

Nyt on kotona väsynyt koira. Varmaan alkaa tassut vipattamaan kunhan nukahtaa :) pitää vähän seurata vielä illan mittaan tarvitseeko antaa kipulääke yöksi, kun oli kuitenkin aika rankka päivä. Harmi, olisin halunnut vielä treenata paria temppua tänään!

Niin, ja kaveri sai suostuteltua ilmoittautumaan koiratanssikurssille Ledin kanssa ensi kuussa. Saapa nähdä mitä siitä tulee! Toisestakin lajista laitoin extempore kyselyä menemään, mutta siitä lisää kun saan vastauksen mahdutaanko mukaan.. :)

perjantai 24. lokakuuta 2014

Iltanaksuttelua

Lediltä on aika helppo poimia tietynlaista toimintaa naksuttimella, vaikka naksuttelenkin sen kanssa aika harvoin. Nyt ajattelin huvikseni alkaa poimimaan koiran menemistä laatikkoon. Tein jo muutaman toiston kunnes hoksasin kaivaa kameran esiin ja ottaa pitkästä aikaa videolle sen temppuilua.

Ledi tarjoaa yleensä ensiksi joko esineen poimimista suuhun tai sen läimimistä tassulla, riippuen kumpaan esine paremmin soveltuu. Tassun laittaminen laatikkoon oli siis oletettavasti helppo poimia.

Haasteena Ledin kanssa ehkä on se, että tietyn toistomäärän jälkeen koiran aivot ylikuumenee ja se lakkaa tekemästä asiaa jota on juuri toistanut 20 kertaa. Siksi eläimen kun eläimen kanssa suositellaankin pitämään toistojen määrät pieninä ja antamaan lepotaukoja. Lediä kuitenkin nuo ajatustauot tuntuvat rasittavan kaikista eniten kun se koettaa joko vaihtaa tehtävää (tarjoaa joukon muita temppuja tai esineitä) tai sitten vain tuijottaa silmiin joitain minuutteja miettien, kunnes palaa alkuperäiseen tehtävään. Siksi toisinaan jatkan sen verran pitkään että tuo vaihe tulee esiin, jonka jälkeen odotan niin kauan että koira toistaa vielä kerran alkuperäisen tehtävän.

Videollakin näkyy että Ledi käy välillä läimäisemässä toista pahvilaatikkoa sen jälkeen kun alkuperäinen oli kääntynyt ympäri ja työntynyt kauemmas. Se myös löytää lattialta roskan jonka kantaa minulle syliin ja ehdottaa vaihtoa namiin. Kun se joutuu miettimään liikaa niin siltä lipsahtaa myös kirosana, jonka jälkeen tovin mietittyään tekee tehtävän vielä kerran ja siihen on hyvä lopettaa. Pikakelasin tuijotushetken videolla kolminkertaisella nopeudella, kun siinä ei muuta tapahdu. Niin ja laatikossa lukee että "Handle with care" eli käsittele varoen.. :)


Eläinlääkärin ajelemiin kohtiinkin on alkanut hiljalleen kasvamaan karvaa, mutta vielähän ne näkyvät ihan selvästi videollakin. Ja askeettinen "väliaikainen" asunto, pitänee vihdoin alistua ostamaan verhot ja muuta sisustuskamaa ;)

tiistai 21. lokakuuta 2014

3. kultaviikko

Kolmas viikko käynnistyi. Edellisellä viikolla ei juuri kipulääkkeitä tarvinnut, mutta mietin myös onko oma kynnykseni kipulääkkeen antamiselle noussut kun haluaisin uskotella ettei sitä tarvitse, kun koirahan paranee. Otin järjen takaisin käteen ja koetan säilyttää saman herkkyyden asian suhteen kuin aiemminkin.

Ranteiden nuolemista tai kirputtamista en nähnyt paljoakaan, mutta toisaalta koiralla oli kauluri kaulassa polven hotspotin takia useamman päivän niin vaikeaahan se olisikin ollut..

15. päivä
Vain pissatukset. Ledi istui todella huonosti jalat sivuille harottaen, siis entistäkin enemmän levällään.

16. päivä
Ledillä oli maha sekaisin ja ulkoiltiin etenkin yöllä vähän väliä, mutta tehtiin vain pienet pissaulkoilutukset. En päässyt varmuuteen oliko vähän kipeä vai oliko olo vain kurja ripulin vuoksi.

17. päivä
Aamuyöllä ja aamulla mörisi niin annoin kipulääkkeen, sen myötä mörinä loppui. Aamupäivällä sai juoksennella metsässä irti ja hyppäsi pari kertaa kiveltä alas jonka jälkeen liikkui hetken aikaa huonommin, peitsaten selkä jäykkänä. Venytteli päivän aikana ilahduttavan paljon! Illalla aika hiljainen.

18. päivä
Aamulla oli taas vähän kipeän oloinen, mörähteli, niin annoin kipulääkkeen. Venytteli hyvin herättyään. Ulkona juoksenteli kevyellä askeleella, kipulääkekin toki vaikutti jo siinä vaiheessa.

19. päivä
Maalla Tuikun kaverina, varmuuden vuoksi kipulääkettä jo ennakkoon. En huomannut kipukäyttäytymistä.

20. päivä
Maalta kaupunkiin, lähdin itse reissuun niin sanoin koiran hoitajalle että syöttelee varmuuden vuoksi kipulääkettä.

21. päivä
Olin reissussa, naapuri syötellyt kipulääkettä, ei ilmeisesti ole tapahtunut ihmeempää.

Summa summarum: merkittävää muutosta ei ole havaittavissa, tilanne kuitenkin parempi kuin ennen hoitoa.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Arktinen porokoira

Tässäpä teille arktinen porokoira ja karuihin olosuhteisiin tottunut suomalainen maatiais- eli hiirikissa luonnollisessa elinympäristössään. Mitä tähän nyt sanoisi. Terveisiä Tuikulta, ei palella varpaita.

torstai 16. lokakuuta 2014

Kivun arviointi

Aiemmassa postauksessa mainitsemani kultahippupotilaiden kivun ja elämänlaadun arviointi sai miettimään että kuinka koiran kipua arvioidaan, kun ne näyttävät sitä vaihtelevasti. Haeskelin joitain asteikkoja, ja löysin melko selkeän kuvan josta ainakin voi aloittaa jos miettii onko oma koira miten kipeä, jos ei ole tottunut näkemään oireita. Oheinen asteikko on ilmeisesti tarkoitettu leikkaushaavapotilaan kivun arviointiin, mutta soveltuu mielestäni melko hyvin muuhunkin.

Tuosta kun noita oireita rastittelee, niin hyvinä päivinä Ledi toki on asteikolla 0-1. Huonoina päivinä kipu alkaa näkyä juurikin kohdassa 2 kuvatulla tavalla:
  • olo näyttää epämukavalta koiran levätessä
  • saattaa vinkua tai kiljahtaa, sekä nuolla tai kirputtaa kipeää kohtaa
  • korvat länässä
  • surulliset silmät, huolestunut ilme naamalla
  • tavallista passiivisempi

Hyvin huonoina päivinä mennäänkin sitten jo kipuasteikon tasolle 3:
  • levoton, vinkuu, mörisee, puree tai kaluaa kipeää kohtaa
  • suojelee kipeää kohtaa vaihtelemalla asentoa tai esimerkiksi ontumalla
  • voi olla haluton liikuttamaan jotain osaa kehosta, tai haluton liikkuumaan laisinkaan
Keväästä lähtien olen syötellyt surutta kipulääkettä jos koira on yhtään alkanut näyttämään oireita, joten tuohon kolmostasoon ei ole sen jälkeen juurikaan jouduttu. Tällaisia pitäisi jakaa eläinlääkärissä kaikille eläinten omistajille, niin ei tarvitsisi kantapään kautta oppia kaikkea. Ehkä jossain onkin? Löysin myös aika kattavan suomenkielisen artikkelin koiran kivun huomaamisesta, se löytyy täältä. Kannatta lukaista läpi.

Asia erikseen sitten ovat koirat jotka eivät näytä kipuaan joko toisten koirien vuoksi tai muusta syystä. Ei ole helppoa arvioida koska koiraan sattuu ja minkä verran, mutta omistaja sen oppii parhaiten näkemään.

tiistai 14. lokakuuta 2014

2. kultaviikko

Niin vaan hujahti toinenkin viikko kultahippuhoidosta! Tuntuu kyllä että siitä olisi jo ainakin kuukausi. Tässäpä siis toisen viikon raportti.

8. päivä

Vain lyhyet pissatukset. Ei ihmeitä.

9. päivä

Lyhyt aamupissatus irti metsässä, koira ravaa kevyellä askeleella. Koko illan koira on mahdottoman energinen, leikkii leluillaan, haastaa leikkiin, kantaa leluja syliin, tekee temppuja itsekseen. Käydään pidemmällä iltakävelyllä koira kytketttynä, ehkä 45 minuuttia. Alkumatkasta ravailee, puolen välin jälkeen vaihtaa peitsiin.

10. päivä

Lyhyet pissatukset. Takajalat nousevat ekaa kertaa kuukausiin (vuosiin?) kevyesti tassuja kuivatessa, takajalat eivät tunnu jäykiltä eikä koira vastusta liikettä. Illalla nuolee rannettaan, iltapissatuksella pääsee vahingossa ottamaan pari laukkaspurttia. Makaa takajalat rennompana, suorempana.

11. päivä

Vain lyhyet pissatukset. Mörisi illalla vähän, mutta mahakin oli sekaisin että voinut olla sen vuoksi epämukava olo.

12. päivä

Aamulla ravaili kevyellä askeleella pissalenkin.

13.päivä

Ei havaintoa, varmaankin vain lyhyet pissatukset eikä ihmeempiä.

14.päivä

Aamulla ravaili kevyellä askeleella. Illalla pidempi nuuskuttelukävely rauhalliseen tahtiin, olisiko 2 km tullut kaikkiaan matkaa. Koira oli virtava ja iloinen, jopa vimmasi sisällä. Annoin varuilta lähtiessä kipulääkkeen, en tiedä olisiko tarvinnut.

Sinälläänhän tilanne on hieno, että tällä viikolla ei siis tarvittu kipulääkkeitä lähes laisinkaan, vaikka ei kyllä paljon liikuttukaan. Jokunen aika sittenhän Ledi oli jatkuvalla kipulääkityksellä tehtiinpä jotain taikka ei. En silti uskalla olla vielä liian optimistinen tulosten suhteen, mutta vähän edes!

Nyt päättyi myös kolmas ja viimeinen viikko BoT-loimien käytössä, nyt pidetään viikon tauko ja sitten taas yöksi pyjama päälle. Ulkoiluilla aion kyllä edelleen pitää takin päällä, koska koirassa on edelleen karvattomia ajeltuja kohtia joihin sataa ja tuulee ikävästi. Pitää katsoa miltä se Hurtan talvitakki näyttää, saako siitä kelvollista syysvaatetta kun kuminauha pamahti viime talvena.

Niin ja kun aiemmin mainitsin että ostin viikko sitten ruusunmarjarouhetta kokeiluun, niin Ledillä on kehitysidea purkin muotoiluun. Helpottaa annostelua kun ei suotta tarvitse avata kantta, ja käy myös itsepalveluautomaatiksi.


Ei ainakaan tarvitse miettiä että maistuuko se koiralle.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Rallytokoturisti

Kaverini oli kisaamassa rallytokossa Kuopiossa niin lähdin katsomaan millainen laji se oikein on. En ymmärtänyt juurikaan sääntöjä, käsittääkseni koiralle saa puhua ja syöttää nameja koko kisasuorituksen ajan ja uusia liikkeen jos menee pieleen :D alokasluokan rata oli lähinnä seuraamista koko radan, pujottelua seuraten, sivulle tuloa, eteen istumista ja yksi maahanmeno.

Tunnelma oli kuitenkin kisoissa mukava ja ihmiset sekä koirat iloisia. Tuota voitaisiin Ledin kanssa kokeilla kunhan se alkaa kestämään pientä treeniä. Ledi ei päässyt koko reissulle mukaan, koska pieneen halliin ei saanut tuoda turistikoiria. Nappailin sitten kuvia muiden otuksista, sisällä hallissa en valitettavasti saanut kameran säätöjä niin hyvälle mallille että olisi kummoisia kuvia tullut. Melkoinen rotukirjo oli ja vaihtelevia suorituksia, mutta kiva oli välillä nähdä tällainen vähemmän vakava kilpailu!








Jokerina vielä äitini tänään nappaama kuva Tuikusta, kovin on vaalea kesän jäljiltä :) ja Ledi.. no se voi kai ihan hyvin. Silleen levossa. Ei olla tarvittu kipulääkkeitä tällä viikolla mutta ei olla kyllä tehtykään mitään. Seurataan tilannetta.


torstai 9. lokakuuta 2014

Sakemanni, sirkuskoira

Ei ne bordercolliet ole ainoita temppukoiria. Minusta aika liikkis tapaus kun niin tosissaan tekee Tärkeitä Temppuja :D bc:t näyttää edes jotenkin cooleilta temppuillessaan, mistähän syystä tässä ei näy sitä samaa eleganssia.. :)


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Mestari (siilin)jäljestäjä

Olipahan iltalenkki! En tiedä mikä viehätys Ledillä on siileihin. Ne on ehkä parasta mitä voi ulkoa löytää, käpyjen ja keppien lisäksi. Nuorempanahan se etsi eräänä todella kuivana kesänä menestyksekkäästi pienen pieniä siilinpoikasia kaupunkimetsästä jotka olivat menehtymässä nestehukkaan, joita äidin kanssa sitten hoivattiin takaisin eloon kun hänen luonaan satuin olemaan silloin lomailemassa. Ehkä siitä on Ledille jäänyt mieleen että siilien löytäminen on TÄRKEÄÄ.

Ledin 2012 löytämiä toipilaita palauttamassa nestetasapainoa
Nyt kun satoi, oli siilejäkin paljon liikkeellä. Ledi haistaa ne jo ilmeisen kaukaa ja sitten olisi kamala kiire löytää siili. Eikä se niillä sitten mitään tee kun löytää (toki olin nytkin hihnan päässä varmistamassa), vilkaisee vaan minua että "Löytyi!" ja jatkaa matkaansa. Tänään tosin se näytti aika tyrmistyneeltä kun meni nuuskaisemaan isoa siiliä ja se hyppäsikin selkä köyryssä, piikit pystyssä Ledille nenään! Siinä on kiitos "pelastamisesta".. :)

Suurin muutos tässä viime päivien aikana on ollut käytöksessä ulkona. Ekalla viikolla Ledi reagoi tosi herkästi ja voimakkaasti ulkona toisiin koiriin, ihmisiin ja kaikkeen muka-epäilyttävään. Nyt taas on ohiteltu rähjääviä koiria olankohautuksella, eikä idioottimaista ihmisten haukkumistakaan ole ollut. Koira on siis normaalimman oloinen.

Ledi vaikuttaa ihan ok:lle nyt. En sano että hyvälle, mutta meillä on ollut tässä nyt pari hyvää päivää ilman kipulääkkeitä. Nähtäväksi jää kipeytyykö nyt tuosta 45 minuutin hihnakävelystä, toivottavasti ei. Back on trackin loimet ovat käytössä nyt kolmatta viikkoa, jonka jälkeen pidetään suosituksen mukaisesti viikon tauko. En osaa sanoa onko niistä ollut hyötyä. Huomenna koetan ehtiä apteekkiin ostamaan Cothivetiä noihin ärtyneisiin ajeltuihin iholäntteihin ettei se nuolisi, kun en raaskisi ämpäriä laittaa taas päähän.

Muoks.
Älkää poimiko siilinpoikasia luonnosta jos ne pystyvät vetäytymään palloksi tai kipittämään karkuun. Syytä huolestua on vain jos ne makavat velttoina eivätkä kykene puolustautumaan, kuten kuvassa olevat kaverit olivat. Kiukkuinen siili on terve siili!

perjantai 3. lokakuuta 2014

1. kultaviikko

Pidin vähän kirjaa kultahoidon jälkeisen ensimmäisen viikon liikunnoista ja voinneista, jotta jossakin vaiheessa voisi alkaa huomaamaan muutosta. Toivottavasti.

Pienenä selityksenä pari asiaa:

Koira mörisee = voisi kuvitella että itse urahtaa samalla tavalla kun kaikki lihakset ovat jumissa rankan treenin jälkeen ja pitäisi vaihtaa asentoa. Kuvittelisin että jomotusta/pakotusta, ei äkillistä kipua.

Pissalenkit meillä koira on osan aikaa irti, kestoltaan 5-15 minuuttia osin metsässä (irtipito-osuus).

Olen pitänyt BoT-takkia aina ulkoillessa ja yöksi laittanut verkkoloimen.

1. päivä, tiistai

- vain lyhyet pissalenkit, saa hölkytellä irti
- ravaa kevyellä askeleella, ei peitsaa
- täynnä virtaa, sisällä riehuu lelujen kanssa, pyytää leikkiin
- nukkuu jalat suorana, rennompana
- ei ole nuollut ranteitaan

2. päivä, keskiviikko

- reilu 1 h ulkoilua, josta valtaosa tottelevaisuuden kertausta koirapuistoon mennessä (kulkee sivulla suu kiinni). Alkuun ravasi. Kiihdytteli koirapuistossa jonkun verran toisten kanssa, ei törmäilyä. Paluumatkalla peitsaa. Illalla levoton, vaihtaa makuupaikkaa usein. Mörisee. sattuu. Tottelevaisuus ulkona aika täysin hukassa, ei malta.

Pesin Ledin hampaita. Arvosti!

3. päivä, torstai

Koira on selvästi kipeä edellisen päivän riehumisista. Makaa aloillaan ja mörisee. Ilostuu toki kun kutsuu luo tai ottaa muutoin kontaktia. Peitsaa. Saa kipulääkkeen aamulla ja illalla.

4. päivä, perjantai

Aamulla kipulääke koska mörisi ylös noustessaan. Peitsaa yksittäisiä askeleita liikkeelle lähtiessä mutta vaihtaa mieluummin kevyeen raviin. Iloinen. Illalla peitsaa ja reagoi voimakkaasti ärsykkeisiin ulkona (mölinää, huonoa käytöstä). Myös yöksi kipulääke.

5. päivä, lauantai

Aamulla kipulääke. Ulkona ravaa ja on iloinen, sisällä hakee kontaktia ja leikkii leluillaan. Pitää vasenta tassua (rannetta) taitettuna maatessaan. Bot myös ranteeseen yöksi.

6. päivä, sunnuntai

Vain pienet pissatusulkoilutukset, tällä kertaa hihnassa joten ei pääse paljoa ravaamaan. Sisällä hakee kontaktia ja leikkii leluillaan. Nuolee vasenta rannettaan. Illalla makaa kyljellään jalat rennompana, suorempana kuin aiemmin viikolla. Mörisee vähän mutta ei vaikuta kipeältä. Bot ranteeseen yöksi.

7. päivä, maanantai

Viikko täynnä. Aamulla ravaa kevyesti metsässä aamupissatuksella. Iltapäivällä kantaa leluja syliin sisällä, on iloinen. Illalla käydään n. 45 minuutin rauhallinen ulkoilu koirapuistolla saakka, sai nuuskutella rauhallisia kavereita. Todella hyvää käytöstä. Menomatkalla ravaa, paluumatkalla mieluummin peitsaa. Makaa takajalat jännittyneempänä kuin eilen, mutta ei muuten vaikuttanut kipeytyvän.

"Huh? Miten niin älykkö?"

Summa summarum: ensimmäisellä viikolla ei juuri muutosta havaittavissa. Ostin myös ruusunmarjarouhetta C-vitamiinin lähteeksi kun sattui sopivasti eteen, ei niin että sillä parantavaa vaikutusta tähän olisi mutta voittanee C-vitamiinitabletit. Toki itsekin mokasin kun päästin koiran rälläämään edes vähänkin alkuviikosta, niin kostautuihan se kuten aina. Olisi pitänyt heti lähteä, kun koira tuntuu kipeytyvän jo siitä jos se ottaa loikan oravan perään.

Harmittaa kun oikean puolen ajeltu polvi on vähän ärtyneen näköinen ja koiruus sitä koettaa nuoleskellakin aika ajoin. Jos meinaa liiallisuuksiin mennä niin se on kaulurikuuri sitten. Pitää vähän tarkkailla että onko se polvi myös miten turvoksissa, että odotellaanko tässä kullan vaikutusta vai joudutaanko hakemaan kortisonipiikit vielä. Mutta eiköhän tämä tästä, kun noita hyviä, kevyiden askeleidenkin päiviä on :)

torstai 2. lokakuuta 2014

BoT käyttöohjeet

Kun vihdoin sain Back on tracin tuotteita Ledille, vilkaisin kyllä käyttöohjetta sen verran että käyttö pitää aloittaa varovasti, vain pari tuntia kerrallaan. Nyt viikkoa myöhemmin ajattelin sitten lukaista että mitäs niissä ohjeissa oikeasti sanottiinkaan.

Käyttöohjeet eläinten Back on Track tuotteille

Kaikkien Back on Track tuotteiden käyttö tulee aloittaa vaiheittain. Käytä tuotetta enintään 2-4 tuntia ensimmäisten 2-3 päivän ajan. Näin eläimen keho saa mahdollisuuden tottua tuotteen vaikutukseen. Totuttelun jälkeen tuotetta on suositeltavaa käyttää useita tunteja parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseksi.

Tuotteen käytön aloitusvaiheessa voi esiintyä lisääntynyttä turvotusta, mikä johtuu lisääntyneestä verenkierrosta ja aineenvaihdunnasta. Se kertoo, että tuote toimii. Alkuajan lisääntynyt turvotus häviää jatkettaessa käyttöä pidempään.

Suosittelemme Back on Track tuotteita korvaamaan linimenttejä, koska yhteiskäyttö saattaa johtaa polttovioitukseen. Tuotteita ei saa käyttää tiineillä eläimillä, koska käytössämme ei ole tutkimustuloksia siitä mitä lisääntynyt aineenvaihdunta ja verenkierto voi aiheuttaa sikiölle.

Tuotetta voidaan käyttää ennaltaehkäisevänä (alkuverryttelyn yhteydessä), palautumiseen, akuutteihin lihasjännityksiin ja särkyihin, jännevammojen hoitoon, nivelongelmien yhteydessä, vanhuuden jäykkyyteen sekä lämmön lisäämiseksi.

Suosittelemme tuotteen käyttöä kuuriluontoisesti esim: 2-3 viikkoa käyttöä, 1 viikko taukoa. Vaihtoehtoinen käyttötapa: kovemman treenin/kilpailujen aikana päivittäinen käyttö useamman tunnin ajan, taukojaksoa voi olla välissä useampi viikko.
Niin että jaaaaaaa olisi saanut käyttää sen neljäkin tuntia ekat pari päivää ja sen jälkeen vaikka yön yli. Liikuntaa harrastellaa kunhan pystytään ja saadaan se verkkoloimikin, nyt jos käy ulkona takki päällä niin johan se kastuu siellä, tarvitsee yöksi kuivan. Yllätyksekseni kuitenkaan "normaali takki" ei ole ollut kuuma sisälläkään, vaikka Ledi on mielellään hakeutunut viileisiin paikkoihin nukkumaan.

Kullan laittamisen jälkeen en ole nähnyt Ledin nuolevan ranteitaan vaikka. Mutta ei vielä innostuta. Kiepautin jalkasuojan sitten itselleni IT-ranteeseen, voihan sitä testata näinkin. Menisi vaikka töissäkin.


Pidän seuraavien viikkojen aikana kirjaa koiran oireilusta ja fiiliksistä, jotta voisi saada osviittaa mihin suuntaan se on menossa, näkyykö kullan vaikutukset. Koska hoito oli maanantaina, voisin laittaa edellisen viikon koosteen aina sunnuntaisin. Toivotaan että kehitystä alkaa näkymään!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Saikulla sata lasissa

Voihan puuh tuota koiraa!

Onneksi eläinlääkäri ei määrännyt koiralle sairaslomaa kultahoidon jälkeen, johan tässä ollaan koko vuosi oltu enemmän tai vähemmän sairaslomalla. Eilen koira oli pieni energiapommi ja riehui sisällä lelujensa kanssa, ja ajattelin että käydään tänään ulkoilemassa rauhassa ja nauttimassa auringonpaisteesta koirapuiston suunnalla.

Mutta kun on VIRTAA ja ilmeisesti kevyempi askel, niin ei meinannut löytyä malttia ei sitten millään. Alkumatkan hölkyttelin mukana koiran tahtiin niin että se saattoi ravata hiljalleen ja näin miten se liikkuu. Koirapuistoa lähestyttäessä otin sen sivulle kulkemaan, kun se alkaa innostua aina sinne mentäessä ja ei meinaa malttaa kulkea sivulla ja edessä ollessakin meinaa kiire poltella. Nyt puistossa oli vielä tuttuja koiria, niin vähäisetkin korvat katosivat.

Olin hyvällä tuulella mutta kun 100 metriä veivaa sen puoli tuntia niin alkaa jo vähän korpeamaan. Päätin kuitenkin että en perkele anna tässäkään periksi, puiston portille mennään löysällä hihnalla, sivulla ja suu kiinni. Tai sitten ei ollenkaan. Ei siinä muuten olisi ollut mitään, mutta kun kaikki oli tällä kertaa jostain syystä niin mahdottoman mielenkiintoista että pää pyöri kuin väkkärä ja sen mukana koko koira, kiemurteli vaikka mihin suuntaan ja osan aikaa mentiin häntä edellä.


Lopulta se sitten alkoi uskoa että ei moisella käytöksellä edelleenkään pääse eteenpäin niin alkoi sujumaan edes jotenkin. Odottelin että sinkoilevimmat koirat poistuivat isojen puolelta ja mentiin sisään, mutta puistossakin esiintyi pientä ääliökäyttäytymistä kun piti ajaa toisia takaa ja louskuttaa turhanpäiväisesti niille päin naamaa. Ei siis mitenkään tavallista käytöstä. Kun seurustelu alkoi mennä enemmän toisten jahtaamisen ja rälläämisen puolelle niin lähdettiin, ettei koira kipeytyisi tarpeettomasti. Botin takki sillä oli ulkoillessa päällä ja jätän sen vielä yöksikin, kun liikkui sen verran rajummin mitä yleensä viime aikoina.

Koska liikunnat meni överiksi, annoin yöksi kipulääkkeen. Torstai ja perjantai sitten perus pissalenkkeilyllä, jos viikonloppuna olisi aurinkoista niin voisi koettaa ulkoilla enemmän - mutta ei rällätä. Jos saisi vaikka lisää aurinkoisia syyskuvia talven varalle :)