Teinipojan seksiunet

Tavallaan lupasin kaverilleni etten kirjoita tästä aiheesta, mutta kirjoitanpa kuitenkin! Pahoitteluni siis jo ennakkoon siitä. Ja koska olen armollinen, en liitä postaukseen yhtään aiheeseen liittyvää kuvaa.

Ledi on ensimmäinen uroskoirani joten aina välillä ihmettelen sen ruumiintoimintoja ja mietin että onko mikäkin normaalia. Ensiksi ihmettelin isoja pallukoita peniksen molemmin puolin kun koira rellotti selällään, mutta arvelin silloin (ihan oikein) että kyseessä on paisuivaiskudoksen osa jonka tarkoituksena on saada uros jäämään nalkkiin nartun kanssa. Nauratti kun tuossa tein verkkohakuja uroksen anatomiaan liittyen ja joku epäili niiden olevan kivekset, se mielikuva että kivekset imaistaisiin putkia pitkin erektion voimasta takajalkojen välistä vatsan alle oli sopivassa väsymystilassa melko hulvaton.

Nyt sitten sain ihmetellä itse erektiota. Tokihan sitä on saanut ennenkin katsella kun pienelle teinipojalle käy aika useinkin niin kun se on oikein hyvillään tai innostunut, työntyy pistooli kotelostaan. Enkä siis tarkoita nyt tilannetta jossa koira istuskelee rennosti mansikka vilkkuen, vaan ihan massiivisesta seisokista josta moni mieskin olisi kateellinen. Eikä tätä ole siis koskaan tapahtunut narttujen läheisyydessä tai muussakaan koiralle seksuaalisessa tilanteessa, vaan ihan muuten vaan kun koira innostuu kotosalla jostain.

Ainutkertaista kuitenkin oli se, että nyt Ledi näki märän unen. Se nukkui sohvalla, ynisi ja jalat vipatti kuin jänisunia nähdessä. Erona kuitenkin se, että se heräsi unestaan niin valtaisaan ja pitkäkestoiseen seisokkiin, että turvonnut kalu alkoi mennä jo violetiksi. Tilanne näytti olevan koirastakin jo tukala, mutta onneksi erektio lopulta hiipui. Tästä huolestuneena tosiaan surffailin vähän netissä ja selvitin onko tuo kovin yleistäkin ja mistä se johtuu. Ainakaan kyse ei ole mitenkään erityisen harvinaisesta asiasta, nimittäin ilmeisesti liian kireä esinahka voi estää veren laskeutumisen pois elimestä! Mikäli asia vaivaa useammin, meidän sakemannista tulisi tulisi kerralla ympärileikattu juutalainen. I shit you not. Niin siellä keskustelupalstoilla sanottiin, esarista pitäisi nipsaista pala pois. Ehkä asia olisi syytä varmistaa eläinlääkäriltä. Ensiavuksi kuitenkin suositeltiin alueen suihkuttamista kylmällä vedellä turvotuksen pienentämiseksi, onneksi ei tarvinnut yrittää kantaa koiraa suihkuun tällä kertaa. Se kun ei itse meinannut päästä sohvalta enää ylös.

"Anteeksi, kiusallista tämä on minullekin.."

Toisekseen oli ihan hyödyllistä lueskella muutenkin koiran esinahkaan liittyviä asioita, nimittäin nyt tunnistan uroksilla kuulemma kovin yleisen esinahan tulehduksen. Välillä olen miettinyt onko vehkeen päässä välillä näkyvä paksuhko kellertävä tippa ihan tavallista, mutta kun koira ei ole erityisemmin itseään nuollut niin olen pitänyt sitä normaalina. Nyt kuitenkin alan seuraamaan tarkemmin, sillä kellertävä tai vihertävä erite voi olla merkki esinahan tulehduksesta. Ehkä varmuuden vuoksi alan huuhtomaan parin viikon välein esinahan alusen laimennetulla Betadinella, ennaltaehkäisynä. Siinäpä riittääkin taas kerrottavaa koirattomille ihmisille, kun eivät anaalirauhastenkaan tyhjentämistä oikein ymmärrä. Ihmispolot.

Mitä muuta uroskoiran anatomiaan tai sairauksiin liittyvää minun tulisi tietää? Ja pissaako teidän urokset tasaisena suihkuna vai suihkutellen, onko jälkimmäinen normaalia vai kärsiikö Ledi vielä eturauhasvaivoistakin? Ainakin telkkarissa näin joskus mainoksen jossa suihkulähteen patsas pissasi niin kun se kärsi eturauhasvaivoista, joten sen täytyy olla totta. Tai sitten se oli erektiohäiriömainos.

Niin, ja tämä blogihan näyttää aivan kamalalta Internet Explorerilla. Kiva huomata näin kolmen vuoden jälkeen kun en itse sitä selainta koskaan käytä, joten anteeksi nyt siitäkin. Pitää koettaa korjailla näkymään oikein myös sillä, sitten joskus.

Jos ottaisin aikuisen koiran..

Ledin myötä on kypsynyt ajatus siitä, että seuraava koira voisi hyvinkin mahdollisesti olla nuori aikuinen pennun sijaan. Vaikka pennut ovatkin ihania ja niistä saa tehtyä mieleisensä, niin onhan siinä hemmetinmoinen työ paitsi pissakakkarumbineen, myös tavoille opettamisessa ja kouluttamisessa. Olisi mukavaa jos joku muu olisi jo tehnyt pohjatyön, ja koirasta näkisi jo vähän millainen siitä on tulossa. Myös terveyden osalta tietysti! Ledi kun täyttää kohta kolme ja se on vieläkin ihan hömelö teinipentu, niin mukava olisi saada nopeammin aivollinen ja järkevä koira, vaikka toki hulluttelevassa ja hömelössäkin koirassa on omat ihastuttavat puolensa.

Saksansuklaapystykorva, tunnetaan myös Fazerinnoutajana

Mietin kuitenkin että voisi olla melko haastavaa löytää sellaista koiraa joka meidän elämänmenoon sopeutuisi. Tällainen sen pitäisi olla:
- tottunut kerrostaloelämään
- hyvähermoinen, sopeutuvainen uusiin paikkoihin ja asioihin
- ystävällinen tai korkeintaan välinpitämätön uusia ihmisiä kohtaan (ei siis varautunut)
- tottunut matkustamaan autossa, pystyy matkustamaan myös julkisissa (ihmis- ja koirasosiaalinen)
- tottunut lapsiin ja mielellään kunnioittaisi kissojakin
- suhtautuu ystävällisesti tai ainakin sietää hyvin vieraita koiria
- tapakoulutettu vähintään sen verran että tulee luokse ja antaa kiinni, eikä sikaile sisälläkään
- ei allergioita tai perinnöllisiä vikoja, mielellään luustokuvattu jos suurikokoinen - eli TERVE! Ei tarvitsisi olla rotukoira, mutta sekarotuisia harvemmin kuvataan tai muutenkaan tutkitaan niin paljon.
- 1-3 -vuotias, jotta ehtisimme puuhastella vielä monenlaista yhdessä
- ei tietenkään riistaviettinen eikä häiriökäyttäytymistä kuten autojen jahtaamista tai eroahdistusta

Tällaiset koirat toki voivat olla aika harvassa. Aika usein koiria annetaan pois juuri käytösongelmien vuoksi, mutta on myös niitä harvoja jotka vaihtavat kotia esimerkiksi siksi, ettei niistä olekaan suuniteltuun työ- tai harrastuskäyttöön. Tai että elämäntilanne on vain muuttunut sellaiseksi, ettei koiraa voi enää oikeasti pitää.

Minullehan tarjottiin kesällä aikuista saksanpaimenkoiranarttua, joka aiheutti lähinnä paniikinomaisen huutonaurukohtauksen että ei kiitos, niin kauan kun asun kerrostalossa niin yksi koira riittää vallan mainiosti. Ei minulla olisi aikaa aktivoida kahta puuhakasta koiraa riittävästi, ja kaupunkilähiön pienissä metsissä kun kaksi vauhdikasta koiraa hajaantuu eri suuntiin niin tarvitaan jo enemmän kuin kaksi silmää pitämään järjestystä yllä. Kyllä, olen huono hihnalenkkeilijä.

Koiran hankinta ei ole ajankohtainen toivottavasti vielä moneen vuoteen, mutta aina välillä tulee vilkuiltua jo muidenkin koirahankintojen vuoksi millaisia koiria on kulloinkin vaihtamassa kotia. Eniten ehkä epäilyttää se, että kertooko koiran omistaja rehellisesti kaikki ne koiran huonotkin puoletkin, vai tuleeko myöhemmin harmia siitä että totuutta on kaunisteltu rankemman kerran tai jotain on jätetty kertomatta. Luulisi kyllä että jokainen kodinvaihtaja menee koeajalle uuteen kotiin, ja jos sen kanssa tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia olisi omistajalla mielenkiintoa ottaa se takaisin ja etsiä sopivampi koti.Siis luulisi, mutta on myös näitä ilmoituksia joissa koiralla ei ole palautusoikeutta.

En ole koskaan miettinyt esimerkiksi tilannetta jossa Ledi pitäisi antaa uuteen kotiin, tuntemattomalle ihmiselle. Ottaisinko maksun, antaisinko vain lähiympäristöön vai kuinka kauas tahansa, kuinka paljon voisin velvoittaa uutta omistajaa pitämään yhteyttä tai kertomaan koiran kuulumisia? Pelkkä ajatuskin tuntuu pahalta. Se ainakin on varma, että koiran saisi palauttaa minulle milloin tahansa. Ja jos se joutuisi vaihtamaan vielä kotia, haluaisin sen takaisin ja etsiä itse sopivamman kodin kuin laittaa toisen kautta kiertoon.

Entä missä vaiheessa on armollisempaa lopettaa koira kuin laittaa sitä enää eteenpäin? Ihmeen paljon on ilmoituksia joissa annetaan 12-14 -vuotiaita koiria uuteen kotiin, ilmeisesti siksi koska niillä ei ole enää mitään virkaa sen hetkiselle omistajalleen. Näinkö tehdään muka eettisesti tilaa uudelle koiralle?

En keksinyt tuttavapiiristäni kodinvaihtajia, joten mitä kaikkea muuta nuoren aikuisen koiran ottamisessa olisi hyvä huomioida?

Koiraharrastaminen ei ole niin vakavaa!

..tai ei se ainakaan saisi olla. Törmäsin eilen hauskaan videoon jossa koirat kevensivät koetilanteen jännitystä laittamalla läskiksi eri tavoin. Video löytyy Semper Fidelis -blogista, käykää vilkaisemassa!

Tanssitaanko rumbaa?

Vesipelastusvideot

Tässäpä vihdoin viimein kesän vesipelastuskurssin videomateriaalia!

Kaiken kaikkiaanhan vepen alkeiskurssi tuntui olevan Ledille lastenleikkiä. Se innostui tehtävistä todella hyvin, mutta vuoroaan odotellessa malttoi odottella nätisti enimmän aikaa. Välillä kuumui sen verran että piti viedä kauemmas kävelylle ettei se käynyt kommentoimaan toisten suorituksia.

Hankaluuksiahan vepessä voi tulla ainakin siinä, ettei koira uskalla hypätä veneestä, ei halua tarttua esineisiin, ei uskalla irtautua omistajastaan tai vaikka pelkää perässä tulevaa kumivenettä. Ledille vaikein osa-alue oli esineen vieminen rannalta kumiveneeseen, sitä voidaankin hyvin harjoitella talvi maalla ja ensi kesänä jatkaa harjoituksia vedessä jos vielä siltä tuntuu. Alla Ledin taidonnäytteitä yhdeltä kurssikerralta, olkaatten hyvät!

Veneestä hypyssä koiran on tarkoitus uida omistajan luo poijujen välistä. Lediä on hetsattu patukalla ennen veneeseen viemistä ja sitä pidetään pannasta kiinni ettei se pääse karkaamaan, jonka vuoksi se haukkuu veneessä - laskekaa minut takaisin leikkimään! Omistaja voi vaikuttaa koiran rantautumispaikkaan omalla asemoitumisellaan, itse huomasin seivoani vähän väärässä kohti ja korjasin paikkaa niin että Ledi uisi varmemmin poijujen välistä. Kokeessahan tästä menisi pisteitä.

Sitten treeneissä harjoiteltiin ensimmäistä kertaa hukkuvan pelastamista. Tällä kertaa hukkuva leikittää koiraa ja ottaa patukan/dummyn mukaansa jotta koira voi tarttua siihen ja vetää hukkuvan poijujen väliin. Koiran on odotettava lähtölupaa kuivalla maalla. Ledi oli sikahyvä!

Toinen hukkuvan pelastus tehtiin vähän pidemmällä matkalla.

Kuvissa ei näykään että muut koirat odottavat vuoroaan ihan tuossa muutaman metrin päässä kuvaajan takana, mutta eipä Ledillä ollut mitään mielenkiintoa lähteä sinne rallattelemaan kun se oli Töissä. Veneen hakemisesta ei ole videota kun sitä ei tuolla kerralla harjoiteltu, mutta käytännössä koiraa leikitetään rannalla vedeen köydellä, koira otetaan kiinni, vene soudetaan järvelle ja koira käy hakemassa köyden (ja sen perässä tulevan veneen) rantaan poijujen välistä. Ledi kun muutenkin tykkää repiä ja raahata painavia asioita niin veneen vetäminen oli siitä Kaikista Parasta.

Bloggaaminen mobiilisti: mahdottomuus?

Voihan blogin päivitys! Kesällä muuttohommien yhteydessä katosi tietokonepöytä, ja sen jälkeen pöytäkone on kököttänyt lattialla ja näytöt kukkahyllyllä. Ei siis mikään mukavin paikka istuskella koneen ääressä! Lisäksi kun sain käyttööni iPadin niin tietokoneella on tullut istuskeltua entistä vähemmän, jolloin myös blogin päivittäminen on jäänyt kun en ole saanut aikaiseksi opetella sitä padilla. Puhelimen kautta en lähde edes yrittämään kun tekstiviestienkin kirjoittaminen tuottaa tuskaa.

Kamerankin johto katosi muutossa, joten kuvatkin olisi sitten kännyräpsyjä. Pitää nyt katsoa josko saisi kuitenkin intouduttua. Ei meille kauheasti uutta kyllä kuulu, olen aloitellut raakaruokintaa Ledin kanssa ja se on opetellut tallikoiran elämää aina ajoittain - ei tosin nyt kun on ollut niin mahdottoman kuraista. Kunhan maa jäätyy niin sitten pääsee taas mukaan! Lumi tuli jo toistamiseen mutta oli vain päivän. Ehdinpä ottaa yhden kuvan :) pitää tätä blogin ulkoasuakin viritellä jos meinaa alkaa aktiivisemin kirjoitella. Nähtäväksi jää!