tiistai 16. heinäkuuta 2013

Uudistunut lemmikkivaunu

Viimeksi kun matkustin junalla niin jo paikkaa varatessa ihmettelin että mitenkäs nämä penkit nyt näin hassusti on aseteltu, kuvan perusteella näyttäisi että ne ovat seinustoilla niin että kaikki katsovat toisiaan. "Salonki". Näytti aika epäkäytännölliseltä, kun yleensä sitä koirien kanssa matkustaessa haluaisi omaa tilaa ja omaa rauhaa. Ehkä suunnittelija ajatteli että lemmikit voivat kivasti leikkiä matkan ajan keskenään lattialla, kun penkit ovat reunoilla?


Noh. Uudistusta oli tosiaan tapahtunut, osan vaunusta vei tuo lasiseinällä erotettu käytävä. Se nyt on ihan kiva asia, rauhoittaa vaunua kun sen keskeltä ei enää kuljeta läpi. Vajaan metrin se kuitenkin syö tilaa ja pusertaa lemmikit omistajineen pienempään tilaan.

Matkatavaroille oli lyhyet hyllyt vain kummassakin päädyssä, jostain syystä ei laisinkaan pitkällä sivulla eli matkatavaratkin pitäisi säilyttää lattialla. Lisäksi vaunun keskellä on avoin "kaappi" ripustettaville vaatteille(?!) ja kenkähylly(?!). Laskeskelin että vaunussa on 12 paikkaa, mutta tällaisella järjestelyllä siihen saa maksimissaan kuusi koiraa jos ne vaan pystyvät olemaan lähekkäin. Toki porokoirasta pienemmät koirat voi työntää penkin alle, jos ne siellä vaan suostuvat kyyhöttämään matkan. Tilavimmat kaksi paikkaa olisivat lasiseinustalla, mutta koska lemmikkiosioon on tehty kaksi ovea kulkemista helpottamaan niin ei sitä koiraa ovenkaan edessä voi jatkuvasti pitää. Ihan kiva ajatus tehdä lemmikkivaunua viihtyisämmäksi, mutta kyllä vähän tuntuu siltä että nyt on vaunun suunnitellut joku joka ei koskaan lemmikkien kanssa matkusta.

Sikäli ei haitannut kun tällä kertaa olimme ainoat matkustajat, hyvin mahtui Ledikin olemaan.



Seuraavaksi tulossa vesipelastustarinaa kunhan saan videot koneelle!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kuukauden kooste

Tuntuu että viimeinen kuukausi on lennetty tukka putkella paikasta toiseen ympäri Suomen! Pari viikkoa oli lomaa ja toiset pari viikkoa sitten tullut muuten vaan puuhasteltua töiden sallimissa rajoissa.

Ledi oli lomalla maalla pihavahtina, se kehittyi mukavasti jopa siihen pisteeseen että ilmoitti tiellä kävelijöistä haukkumalla mutta ei poistunut talon portailta. Tutuille autoille se ei enää haukkunut ollenkaan, eikä tutuille ihmisille. Vielä siltä kuitenkin puuttuu aika paljon itsevarmuutta, kun se vaikutti yksin vieraita kohdatessaan melko epävarmalta ja siksi haukkui etenkin isokokoiset miehet. Itse jos olin poissa niin Ledi istui rakennustyömaalla isäni kaverina tunnista toiseen, tai hakeutui rapsutettavaksi jos joku tuli käymään.


Kelit myös olivat kovin suotuisat loman aikana ja uitin Lediä paljon. Ja uitin nimenomaan kävelemällä sen kanssa vedessä niin että se ui rinnalla rauhallisesti ja oikein eikä reuhtonut menemään kepin perässä. Pielisjoessa oli myös hyvä uittaa, virtaus oli juuri sopiva että pystyin kävelemään hitaasti ja koira joutui tekemään paljon töitä pysyäkseen rinnalla. Itse kun uin niin sain ihan tosissaan uida että pääsin eteenpäin, joten kovin kauaa kerrallaan ei kehdannut niin kovalla vastuksella uittaa. 

Heitän Ledille keppiä tai frisbeetä ainoastaan vedestä, eli koiran on oltava jo uintivalmiudessa ettei se riko itseään säntäämällä päättömästi järveen. Jos se joutuu odottamaan yhtään niin se ei suinkaan esimerkiksi ui ympyrää, vaan se hakee takajaloillaan pohjaa ja lilluttelee pystyasennossa! Ei se totisesti ainakaan pelkää vettä :D



Ruohoa tuli myös leikattua paljon. Ekan päivän työnnettävällä mallilla Ledi käveli koko ajan perässä, mutta toisena päivänä malttoi jo jäädä varjoon makaamaan ja katselemaan. Päältäajettava sen sijaan meni sellaista kyytiä että Ledin oli varmuuden vuoksi taas juostava perässä etten vaan kurvaile pois pihasta ja lähde kylille ilman sitä! Käyhän se koiran lenkittäminen niinkin :)



Ensimmäiset vesipelastustreenitkin oli, oikeastaan ne oli jo kolmannet mutta oltiin reissussa kaksi ekaa kertaa. Vepestä teen erillisen postauksen koska siitä on niin paljon kerrottavaa! Paljastetaan sen sijaan vielä lopuksi se miksi Ledi pääsi poseeraamaan palkintopallilla.

Lähdin kisakuskiksi Orimattilaan haulikkokisoihin ja Ledi sai olla epävirallinen kisamaskotti. Lähdettiin ajamaan viideltä aamulla ja perillä oltiin vähän ennen yhdeksää. Paikalla järjestettin kahdet kisat yhtäaikaa joten porukkaa riitti ihan mukavasti, ja kutakuinkin kaikki halusivat rapsuttaa Lediä. Sehän sopi sille paremmin kuin hyvin ja tervehti osaa kohteliaan iloisesti ja toisia sitten vähän riehakkaammin. Onhan se ollut pennusta asti välillä ampumaradalla mukana, mutta herätti se vähän ihmetystä muissa miten lunkisti se oli seuraamassa kisaa. Ei se ainakaan paukkuarka ole!



Päivä oli pitkä ja tapahtumaa ja ihmisiä niin paljon että innokkainkin kaverikoira väkisin väsähtää. Palkintojenjakoa odotellessa Ledi ei enää päätään jaksanut nostaa jos joku tuli rapsuttamaan, häntää ehkä vähän huiskautti tervehdykseksi.

Varjossa huilaamassa
Odotus kuitenkin palkittiin ja kisoista lähti pokaali matkaan - minun ja Ledin ensimmäinen! Ei kisattu mutta sen verran hyvät tukijoukot oltiin että saatiin iso hieno kiiltävä pokaali kirjahyllyyn. Ledi kyllä varsinkin sen ansaitsi mahtavalla käytöksellään. Se hurmasi aika pitkälti kaikki jotka tapasi ja sai paljon kehuja paitsi luonteensa, yllättäen myös ulkonäkönsä suhteen. Hieno mahtava Ledi!


Huomenna taas vepetreenit, koetan kirjoitella niistä ennen seuraavaa lomaa ettei tule taas kuukauden taukoa ;) ja Tuikun paino on kuulemma pysynyt nyt hyvin kurissa, joskin se on aloittanut oma-alotteisen marjakuurin ja syö kuulemma kaikki mansikat, vadelmat ja mustikat jotka vaan löytää. Muistan kun opetin sitä nuorempana syömään niitä suoraan metsästä, hyvä että on oppi mennyt onnistuneesti perille! :D

Marjakaverukset

Teaser



Miksi Ledi istuu palkintopallilla pokaalin kanssa? Miten vesipelastus on edennyt? Mitä Ledi teki kesälomalla? Onko terveys kestänyt? Paljonko Tuikku painaa? Kuka rosvoaa kaikki mansikat ja vadelmat?

Näihin ja moneen muuhun pyrin vastaamaan myöhemmin tänään kun kirjoitan vihdoin kesäkuulumispostauksen :)