Kuukauden kooste

Tuntuu että viimeinen kuukausi on lennetty tukka putkella paikasta toiseen ympäri Suomen! Pari viikkoa oli lomaa ja toiset pari viikkoa sitten tullut muuten vaan puuhasteltua töiden sallimissa rajoissa.

Ledi oli lomalla maalla pihavahtina, se kehittyi mukavasti jopa siihen pisteeseen että ilmoitti tiellä kävelijöistä haukkumalla mutta ei poistunut talon portailta. Tutuille autoille se ei enää haukkunut ollenkaan, eikä tutuille ihmisille. Vielä siltä kuitenkin puuttuu aika paljon itsevarmuutta, kun se vaikutti yksin vieraita kohdatessaan melko epävarmalta ja siksi haukkui etenkin isokokoiset miehet. Itse jos olin poissa niin Ledi istui rakennustyömaalla isäni kaverina tunnista toiseen, tai hakeutui rapsutettavaksi jos joku tuli käymään.

Kelit myös olivat kovin suotuisat loman aikana ja uitin Lediä paljon. Ja uitin nimenomaan kävelemällä sen kanssa vedessä niin että se ui rinnalla rauhallisesti ja oikein eikä reuhtonut menemään kepin perässä. Pielisjoessa oli myös hyvä uittaa, virtaus oli juuri sopiva että pystyin kävelemään hitaasti ja koira joutui tekemään paljon töitä pysyäkseen rinnalla. Itse kun uin niin sain ihan tosissaan uida että pääsin eteenpäin, joten kovin kauaa kerrallaan ei kehdannut niin kovalla vastuksella uittaa. 

Heitän Ledille keppiä tai frisbeetä ainoastaan vedestä, eli koiran on oltava jo uintivalmiudessa ettei se riko itseään säntäämällä päättömästi järveen. Jos se joutuu odottamaan yhtään niin se ei suinkaan esimerkiksi ui ympyrää, vaan se hakee takajaloillaan pohjaa ja lilluttelee pystyasennossa! Ei se totisesti ainakaan pelkää vettä :D

Ruohoa tuli myös leikattua paljon. Ekan päivän työnnettävällä mallilla Ledi käveli koko ajan perässä, mutta toisena päivänä malttoi jo jäädä varjoon makaamaan ja katselemaan. Päältäajettava sen sijaan meni sellaista kyytiä että Ledin oli varmuuden vuoksi taas juostava perässä etten vaan kurvaile pois pihasta ja lähde kylille ilman sitä! Käyhän se koiran lenkittäminen niinkin :)

Ensimmäiset vesipelastustreenitkin oli, oikeastaan ne oli jo kolmannet mutta oltiin reissussa kaksi ekaa kertaa. Vepestä teen erillisen postauksen koska siitä on niin paljon kerrottavaa! Paljastetaan sen sijaan vielä lopuksi se miksi Ledi pääsi poseeraamaan palkintopallilla.

Lähdin kisakuskiksi Orimattilaan haulikkokisoihin ja Ledi sai olla epävirallinen kisamaskotti. Lähdettiin ajamaan viideltä aamulla ja perillä oltiin vähän ennen yhdeksää. Paikalla järjestettin kahdet kisat yhtäaikaa joten porukkaa riitti ihan mukavasti, ja kutakuinkin kaikki halusivat rapsuttaa Lediä. Sehän sopi sille paremmin kuin hyvin ja tervehti osaa kohteliaan iloisesti ja toisia sitten vähän riehakkaammin. Onhan se ollut pennusta asti välillä ampumaradalla mukana, mutta herätti se vähän ihmetystä muissa miten lunkisti se oli seuraamassa kisaa. Ei se ainakaan paukkuarka ole!



Päivä oli pitkä ja tapahtumaa ja ihmisiä niin paljon että innokkainkin kaverikoira väkisin väsähtää. Palkintojenjakoa odotellessa Ledi ei enää päätään jaksanut nostaa jos joku tuli rapsuttamaan, häntää ehkä vähän huiskautti tervehdykseksi.

Varjossa huilaamassa

Odotus kuitenkin palkittiin ja kisoista lähti pokaali matkaan - minun ja Ledin ensimmäinen! Ei kisattu mutta sen verran hyvät tukijoukot oltiin että saatiin iso hieno kiiltävä pokaali kirjahyllyyn. Ledi kyllä varsinkin sen ansaitsi mahtavalla käytöksellään. Se hurmasi aika pitkälti kaikki jotka tapasi ja sai paljon kehuja paitsi luonteensa, yllättäen myös ulkonäkönsä suhteen. Hieno mahtava Ledi!

Huomenna taas vepetreenit, koetan kirjoitella niistä ennen seuraavaa lomaa ettei tule taas kuukauden taukoa ;) ja Tuikun paino on kuulemma pysynyt nyt hyvin kurissa, joskin se on aloittanut oma-alotteisen marjakuurin ja syö kuulemma kaikki mansikat, vadelmat ja mustikat jotka vaan löytää. Muistan kun opetin sitä nuorempana syömään niitä suoraan metsästä, hyvä että on oppi mennyt onnistuneesti perille! :D

Marjakaverukset