torstai 31. heinäkuuta 2014

Hengenpelastusharjoitus

Lähdin Ledin kanssa uimaan pienen lahdukan yli eilen, ja vastarannalla kiipesin hengähtämään isolle rantakivelle. Laskeutuessani siitä takaisin veteen, tunsin että jokin nirhaisee nilkkaa ja sain heittäydyttyä vähän sivuun ettei kävisi köpelömmin, kun kivi oli sen verran jyrkkä etten pystynyt pysäyttämään laskeutumista. Vedessä koetin nostaa jalkaa sen verran pinnalle että näkisin millainen naarmu siihen tuli, kun huomasinkin että nilkassahan on ihan ammottava REIKÄ. Keppi, kivi tai lasi oli siis uponnut nilkkaan. Great.

Lähdin uimaan takaisin aloituspaikkaan kun metsän läpikään ei huvittanut lähteä tarpomaan. Tuntui kuitenkin sen verran ilkeältä että kutsuin edellä uivan Ledin takaisin, tartuin sitä hännästä (kuten olemme harjoitelleetkin, toinen vaihtoehto ottaa säästä tukea) ja pyysin vetämään lahdukan yli rantaan. Ja sehän veti :)


Rannassa kokeilin kestääkö jalka kävellä ja vuotaako se miten katastrofaalisesti verta. Kestihän se ja ei pulpunnut, niin lähdettiin nilkuttamaan pari kilometriä kotiin. Kävin tikkauttamassa jalan päivystyksessä ja kotiin tultua annoin koiralle ekstraruokaa ja rapsuja kiitokseksi, ei niin että se ymmärtäisi mutta kuitenkin. Ei se ihan henkeä pelastanut mutta onpahan turvallisempi oli jatkossakin uida koiran kanssa kahdestaan kun voi luottaa että siitä on apua. Ja toki minäkin olen sille lähellä jos sille vuorostaan tulee kramppi.

Onni onnettomuudessa että Ledi ei viiltänyt jalkaansa samaan mikä olikaan, kun samassa rannassa kävi kääntymässä. Nyt jääkin seuraavan viikon ajaksi uimahommat kokonaan Ledin vastuulle ennen kuin saan tikit pois. Mahtava otus!


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pientä treeniä

Ledi oli viikon hoidossa lomareissuni aikana ja hyvin oli mennyt. Viikonloppuna käytiin uida polskimassa pariinkin otteeseen ja myös kanttarelleja etsimässä vähemmän menestyksekkäästi. Ledi sai myös vesipelastustreeniä hukkuvan pelastuksen sekä kumiveneen noudon merkeissä, olkoonkin että kyseessä oli ihan vaan iso uimapatja jolla lilluvan ihmisen Ledi kävi vetämässä rantaan. Uidessa se pysyy jo kohteliaan matkan päässä minusta, tai vastaavasti ennakoin sitä paremmin eikä se raapinut kertaakaan vedessä. Uin kuitenkin sen lähellä ja välillä matkustan säästä tai hännästä pitäen että se joutuu tekemään vähän enemmän töitä uidessaan, ja samalla tottuu että sitä lähmitään vedessä ja ui silti eteenpäin.

Laiturilta hyppäämisen suhteen se on rohkaistunut lisää, ennen se hyppäsi vain pelastamaan tai kepin perässä, mutta nyt hyppää myös ihmisen mukana ja pari kertaa ihan omia aikojaankin. Vieläkin se välillä jää arkailemaan ja roikkumaan laidalle, josta sitten sukeltaa pää edellä veteen kuin norppa. Ei paras mahdollinen tyyli :)



Myös eteen istumisen treeni ja esineen vientiä harjoiteltiin tänään, kovasti se vielä koettaa hakeutua perusasentoon jos en anna selkeää vihjettä että haluan sen eteen istumaan. Esine alkaa tulla jo mukavasti käteen, yksi yö vaan mietin että mikä se seuraava vaihe sitten on? Vepessähän olisi hyvä olla kisakumppani jonka kanssa on treenattu ja se on koirallekin tuttu, eli yksi ohjaaja rannalla ja toinen veneessä/vedessä. Mulla vaan kun sellaista ei ole niin mietin että kenelle alan koiraa lähettämään pelastusliivejä ja muuta roinaa? Noh, hangataan perusteita ensin.

Ei olla vieläkään lenkkeilty, vieläkin se välillä kipuilee. Uiminen tuntuu olevan hyvästä, vaikka se riehuu vedessä ja ui paljon niin sen jälkeen ei vaikuta kuitenkaan kipeältä. Tällä viikolla voisi koettaa tehdä parin kilsan lenkin kokeeksi. Omaan tahtiin uidessaan, eli kun se ei sinkoile ihmisten tai kumiveneiden perään, se ui hyvässä asennossa selkä pinnalla. Kun sillä on kiire, kauhoo se enemmän etuosalla ja takapää vajoaa kuten alla olevassa kuvassa. Siksi mieluusti uittelen sitä niin että mitään ei tapahdu, ja se uiskentelee ympäriinsä ja lilluttelee.


Valaistuin myös treenailun suhteen noin muutenkin. On totta että Ledi on ollut paljon toipilaana, mutta polvilausunnon jälkeen heitin hanskat totaalisesti naulaan harrastelun suhteen. Vaikka se ei hyppyjä tai mitään rankkaa liikuntaa kestäisikään, voisin kehittää itseäni ohjaajana ja treenata vaikka aloluokkien liikeitä ja käydä hakemassa kisakokemusta mölleistä. Entä sitten vaikka jätettäisiin hyppy väliin ja otettaisiin siitä nolla, jos muut liikkeet ollaan saatu hiottua huippuunsa? Treenin ja palkkaamisen muuttaminen rauhalliseksi (=nivelystävälliseksi) taas on lisähaaste minulle, ei koiran vika. Katsotaan mihin kaikkialle tässä vielä päästään kun ei vaan luovuteta :)

En ole tuon tarkan paikan suhteen vielä nipottanut, haluan että Ledi hoksaa ensin jutun idean että pitäisi hakeutua eteen istumaan eikä sivulle. Sitten voidaan hinkuttaa enemmän suoruutta ja etäisyyttä. Videollakin näkyy että Ledi ei halua istua takajalkojensa päällä (eikä maata) vaan istahtaa niiden yli hanurilleen. Liekö sitten käy vähemmän polviin moinen tyyli, mutta kunhan jotenkin.. :)


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Uutta treenidraivia!

Googlettelin vepejuttuja ja lukaisin postauksen liikkeiden kouluttamisesta. Videoita katsoessa hoksasin uudelleen että eihän koiran (tai omistajan) liikuntarajoitteet ole mikään este treenaamiselle, pohjatyötä voi tehdä ilman suunnatonta rälläystä. Pitää miettiä alanko opettamaan poijujen välistä uimista koska olen laiska, Ledillä ei ole ollut sen kanssa ongelmia ja ei kuitenkaan ehditä treenata tämän vuoden soveltuvuuskokeeseen vaikka koiran kunto alkaisikin kohentumaan.

Sen sijaan esineen vienti on meidän heikkous ja videon opetustapa varsin simppeli. Ledi osaa jo tulla kättä kohti esimerkiksi kun haluan kytkeä sen taluttimeen (en koskaan ota koiraa kiinni, vaan se tulee luokseni kytkettäväksi), mutta olisi hyödyllistä vahvistaa sitä vihjesanaan ja sen kautta opettaa tuo esineen vienti. Iltaruoasta puolet menikin "Käteen!" tökkäämisellä, se oli helppoa kuin heinänteko. Siihen vielä mukaan esineen ottaminen ja käteen antaminen niin hyvällä mallilla ollaan jo. Jossakin vaiheessa toki tarvitaan harjoituskaveri että koira voi esinettä viedä henkilöltä toiselle..

Toinen työn alle otettu homma on eteen istuminen BH-koetta ajatellen. Sitähän Ledi ei osaa laisinkaan, ja alkuun se arasteli tulla ihan kiinni minuun istumaan (varpaille), hämmentyi ja seuraavaksi hyppi päin. Nopsaan saatiin siihenkin jo vähän tatsia, mutta mistä tuli siihen vihjesana "Vuppe"?! Noh, sana kuin sana, ei kait sillä kokeessa ole väliä vaikka puhuisi norjaa. Huomasin kuitenkin että ruoalla koiran vetäminen lähelle/vatsaa pitkin ylös aiheuttaa sen verran häsläystä ja hasardeja että siirryin hyvin nopeasti sheippaamiseen, ja sillä alkoikin tulla keskittyneitä ja tarkempia eteen istumisia, välimatkaa kursitaan sitten kun suunta alkaa olla selvillä. Nyt se tarjoaa aluksi perusasentoa ja peruuttamista joita ollaan aiemmin sheipattu, mutta siitä se lähtee.

Kolmas harjoiteltava liike on paikallamakuu. Ensinnäkin niin että koira ei köllötä lonkallaan vaan on topakasti jaloillaan, toisekseen pitkän aikaa häiriön alla - tämäkin BH-koetta ajatellen. Jos en Ledin kanssa vaikka koskaan kokeeseen pääsekään, niin eipähän ehkä tule tehtyä samoja virheitä seuraavan koiran kanssa. Samaisessa blogissa oli myös vinkkiä tuon köllöttelyn korjaamiseen, koska omistaja oli opettanut koiralleen rennon paikallaan oleskelun jota koira oli alkanut sekoittaa down-vihjeeseenkin, eli varsinaiseen tokoliikkeeseen. Lähdin samalla ideologialla hakemaan kunnollista asentoa köllöttelyn sijaan uudelle vihjesanalle jota ei tule arjessa viljeltyä, "maahan" saa meillä olla jatkossa se köllöttelykehoitus. Nopsaan Ledi hoksasi myös tämän asennon muutoksen, olin äimistynyt!

Sikäli on vallan erinomaista jos pystyy järjestämään rauhallista, nivelystävällistä treeniä, koska koiran arkitottelevaisuuskin kasvaa huimasti säännöllisen treenin ansiosta. Nopeat maahanmenot, maasta istuminen, eteen/sivulle vaihtelut ja maasta seisominen jätetään tässä vaiheessa vielä pois kun ne voipi käydä kipeästi kinttuihin, enkä sitten voi vaatia ripeää suoritusta. Samoin kaikki jossa tarvitsee juosta tai pysähtyä nopeasti unohdetaan vielä.

Toivottavasti pystymme jatkamaan aivotyöskentelyä näissä merkeissä!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Luonnetestin jälkipyykki

Eilen olin aika puhki niin en jaksanut kovin syvällistä analyysia testistä tehdä, mutta pari asiaa ajattelin vielä kirjoitella aiheesta.

Tykkäsin siitä miten testin aikana Ledi useammankin kerran kääntyi puoleeni kysymään kuinka tilanteessa tulisi toimia, esimerkiksi puolustushalua testatessa. Jos noita terveydellisiä syitä ei olisi ollut hoputtamassa, olisin odottanut nelivuotiaaksi tuon testaamisen koska tiedän että se ei ole vielä kypsä aikuinen ja tarvitsee aika paljon tukeani. Arjessa tuo piirre on varsin miellyttävä, koska toiminnastaan saamansa palautteen seuraksena tietty käytös vahvistuu tai se muuttaa käytöstään toivottuun suuntaan. Sikäli se on rehti koira että jos jokin käytös on törppöä ja kerron sen, se ymmärtää yskän ja lopettaa. Ledi on myös paljon mustavalkoisempi kuin Tuikku, Ledin kohdalla todella pätee lause "mikä on kerran sallittua on aina sallittua"!

Koiranettiä selatessani yllätyin myös siitä miten vähän tämän vuoden testatuissa sakuissa on yli 200p saaneita. Kauhean syväluotaavaa tutkimusta en ole vielä tehnyt mistä osa-alueista ne pisteet on tullut, mutta alle kymmenen niitä koiria oli. Luulin että sellaisen pitää olla joku superkoira, mutta kiva että nyt on jotain vertailupohjaa. Hermorakenteellahan on suurin kerroin pisteenlaskussa, ja sitä itsekin arvostan koirassa. Toimintakyky on toinen jos koiran kanssa mielii harrastaa, Tuikkuhan ei aina ihan kykene, eikä tarvitsekaan. Se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on.

Hirveä treeni-into iski kun kävin eilen vielä testin jälkeen kuvaamassa naapurin bc:n agitreenit. Itseä houkuttaisi treenata vihdoin siihen BH-kokeeseen, jos ottaisi pieniä paloja sieltä täältä niin ettei koira rasitu? Esimerkiksi opettaa eteen tulo ja harjoitella paikallaoloa häiriön alla. Jos terveys kestää niin sitten harjoittelisi pidempiä pätkiä ja kävisi kokeessa. Joensuussa olisi lokakuussa koe mutta ei kai meillä niin kiire ole.. Koiran ehdoilla.

Nyt lähdetään tekemään testilenkki että kestääkö kroppa. Ainakaan luonnetestin jälkeen koira ei ilokseni ollut kipeä, vaikka siinä vähän sinkoilua ja rempomista tuli. Katsellaan :)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ledin luonnetesti

Käytiin sitten tänään Ledin kanssa luonnetestissä! Aiemmin kun ihmettelin miten jotkut treenaa testiin, niin mainittakoon että meillä ei harjoiteltu vaan koira oli tilanteissa ensimmäistä kertaa, jos MH-luonnekuvausta parin vuoden takaa ei lasketa. Testi järjestettiin Maaningalla jonne mukavasti ajeli puoleen tuntiin.

Ledi oli intopinkeänä menossa testipaikalle ja tuomarien jututtaessa hölkytteli rinkiä minun ympärillä että koska se äksöni oikein alkaa, kun jotain oli selvästi tekeillä. Tuomari kyseli kaikenlaista koiran arjesta, harrastuksista ja elinolosuhteista, ja sitten alkoi varsinainen suorittaminen. Alla lyhyesti omat kommentit ja kursivoidulla tuomarin sanallinen loppuarvio (kameramies karkasi niin nauhoitin vaan äänen).

Puukapulalla leikki kivasti. Jopa niin kivasti että aluksi alkoi kiskoa kelkankin narua tuomarin kädestä :) Kelkka oli testin pahin eikä Ledi meinannut millään tulla nuuskimaan sitä (jännä flashback Tuikun luonnetestistä..). Kelkkaa hinkattiin ainakin puolet koko testin ajasta kunnes lopulta saatiin koira tulemaan nuuhkintaetäisyydelle.

Minua Ledi puolusti jopa melko uskottavasti ja vaikka pujahti selän taa niin tuli sieltä vielä jalan viereen louskuttamaan. Haalarit säikäytti mutteivät olleet sitten sen kummempi juttu, kuten ei tynnyrikään. Pimeässä huoneessa kävi ensin kääntymässä metrin päässä, mutta keskellä huonetta oli metallipalkki jota se ei ensimmäisellä kerralla ylittänyt. Toisella kerralla tuli sitten perille saakka.

Seinän kommentit oikeastaan paremmin alla tuomarin kommenteissa. Laukauksissa ei mitään ihmeellistä edelleenkään. Ihan koiran näköinen tulos!

Tuomari Jorma Kerkän loppulauselmat:

Laukauksissa ei ollut mitään, laukausvarma.

Luoksepäästävyys, ei mitään ongelmia. Ei sen tarvii jäädä lähmimään, riittää että tekee sellaisen virkamiehen tervehdyksen ja se on siinä eli +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

Pieni pehmeys siinä on, se näkyy aika monessa paikassa. Tuo oli mulle suuri yllätys tuo kelkka. Se jämähti siihen. Siihen minä en niinku vastausta löytänyt että miksi. Kun se ei kuitenkaan osoittanut  - kun vaikka se taakse tuli niin se koko ajan taisteli vastaan ja keskittyi siihen, että mikä löi sen siinä tilttiin. Pehmeys on kuitenkin niin pieni että se ei haittaa sen tekemistä., eihän se tässäkään missään vaiheessa yrittänyt kieltäytyä että hui kamala, en tule.



Sitten tuo temperamentti, noin kokonaisuudessaan kyllähän se ottautuu oikeisiin asioihin niin kuin pitääkin, mutta ei se ihan sitä nopeinta kaliiberia ole. Se on kokonaisuudessaan kuitekin kohtuullisen vilkas. Se väistö tuossa tynnyrilläkin, sen se teki ihan oikein, mutta ei sillä niinku kiirettä ole. Semmosia säpäköitä pyörähdyksiä ei näkynyt. Sellainen temperamenttinen kolmosen koira pyörähtää niiltä jalansijoiltaan ympäri. Tällä vähän kestää että se muutaman askeleen otti ja katsoi, prosessoi ja se oli siinä. Eli kohtuullisen vilkas.


Sitten tullaan tuonne hermopuolelle. Minusta tällä koiralla on kuitenkin kaikkinensa varsin hyvät hermot. Kun mitään ei tapahtunut, ei se vinkunut eikä piipittänyt, ainoa missä sillä oli ikävä sinun perään oli pimeän huoneen ovella kun se jäi yksin, siinä se ainoastaan antoi ääntä. Kaikesta huolimatta sen palautumiset - kelkkaa lukuun ottamatta - oli varsin hyvät. Tosi voimakkaasti ottautui asioihin, ja sitten pehmeys - niin kuin puolustuksessakin - tuli vastaan. Sitten se vetäytyy taakse mutta ei se luovuttanut sielläkään. Elikkä minä olen sitä mieltä että tällä koiralla on kakkosen hermot, eli +2 tasapainoinen.

Sitten se taisteluhalu, siitä tuossa vähän keskusteltiin ja sitten katottiin näitä kaikkia tilanteita joissa sillä oli mahdollisuus taistella. Sehän ottaa leuoillaan aika pirun tiukkaan kiinni, pientä korjailua siinä alussa, mutta se mieluummin vaan parantaa otetta että se ei mukluttele sitä, ja sitten se pitää. Se käyttää kroppaansa joka paikassa jossa sillä vaan on mahdollisuus taistella, niin pitkään kun pehmeys ei tule vastaan. Ja näin ollen me päädyttiin siihen että taisteluhalu on suuri, +3, joka on nykyään todella harvinaista.


Puolustushalu, se halu siellä nähdään ja sanotaan että jos normaali arkielämässä tuollainen tilanne tulee niin silloin se ei luultavasti peräänny, eli silloin se on +3 kohtuullinen, hillitty. Ja tuossakin kun se uhka loppui niin se palautui tosi nopeasti ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tuossa seinällähän kävi silleensä että se seurasi petäjien väliin, ja siinä kun tein uhkaeleen niin silloin se lähti tulemaan kohti. Kieppasin tuon toisen petäjän takaa ja katsoin lähteekö se mukaan, ja se lähti mukaan ja sitten tuli taas joku sellainen että se lähti vetämää ja mä jouduin hetkeksi keskeyttämään koska se olisi todennäköisesti repinyt itsensä siitä pannasta läpi. Sen jälkeen kun se rauhoittu niin kuitenkin jatkoin pikkusen vielä, niin se vielä lähti nousemaan siinä. En voinut viedä hyökkäystä loppuun niin tiukkaan kun olisin muuten tehnyt, ettei tule turhaa repimistä. Joka tapauksessa sen terävyys, kyllä sillä on sitä ja se on kohtuullinen, hillitty +3. Ja taas se rehellisyys, ja minusta kun se lähtee hermoista se rehellisyys että hei tää tyhmä juttu loppui tähän, ollaan kavereita niin sen luokse voi mennä, häntä heiluu.


Sitten mennään toimintakykyyn, itsenäiseen rohkeuteen. Sanotaan että muuten hyvä, niin sanotusti tuo kelkka kusi. Kelkan ansiosta se jää tuohon kohtuulliseen, eli muuten se olisi ollut hyvä. Pimeässä huoneessa ehdottomasti päivän paras koira sillä tavalla että se ei arponut lähteä eikä tarvinnut antaa minkäänlaista apua että se selvitti sen. Mutta tulos +1 kohtuullinen. Kelkka jos olisi mennyt vähän toisella tapaa, mutta se nyt meni näin.

Mutta joka tapauksessa, ei täällä miinusta ole, pluspisteitä on tasan 204. Luonteen puolesta olisi ainesta jalostukseen.

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3 suuri
Hermorakenne +2 tasapainoinen
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ laukausvarma
Pisteet 204



Video Youtubessa: http://youtu.be/0_Sdjku6Hzs

Mukava päivä, nyt väsynyt koira :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Energiahoitoa

Heti alkuun huuhaavaroitus ahdasmielisille skeptikoille ja muille huumorintajuttomille perunanuijille. Meillä kävi energiahoitaja.

Kortisonipiikistä on vasta pari kuukautta mutta koira on alkanut taas kipuilemaan. Olen kartoittanut hoitovaihtoehtoja, ja ennen kuin uhraan kihlasormuksen ja upotan sen kultahippusiksi koiran polviniveliin (kyllä, tämäkin on hoitomuoto) kysäisin josko energiahoitaja tulisi katsomaan koiraa. Jonkun verran olen heikäläisistä kuullut mutta omakohtaista aiempaa kokemusta ei ollut, mutta eläinlääkäri kun tarjoaa ainoaksi vaihtoehdoksi kipulääkeiden syöttämisen niin aika avoimin mielin tässä kokeilee kaikenlaista.

Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, käsittely kesti ehkä 45 minuuttia ja koira kyllä reagoi hoidon aikana niin että selvästi joltain se tuntui. Uusintakäsittely otetaan perjantaina ja katsotaan jatkoa sen perusteella. Yleensä eläimiin ei kuulemma mene paljon energiaa, mutta Ledi imi sitä itseensä kuin pohjaton kaivo. Lopulta koira oli pumpattu täyteen ja nyt Kuopion Skepsis Ry:n koiraosasto seuraa oliko hoidolla minkäänlaista vaikutusta. Tulokset selvinnevät viikon sisään - stay tuned. Ja jos vaikuttaa siltä että koiran tila merkittävästi kohenee pitkällä aikavälillä niin käyn ottamassa loppuvuodesta polvista uudet röntgenkuvat jotta voidaan nähdä näkyykö muutos myös niissä. Helppo siis selvittää onko huuhaata vai ei.

Onko kellään kokemusta näistä hoidoista?

Edit. Perunanuijien jeesusteluille jo ennakkoon tiedoksi että ei maksannut pennin jetiä, eli ei ainakaan kallista huijausta ole.