Googlettelin vepejuttuja ja lukaisin postauksen liikkeiden kouluttamisesta. Videoita katsoessa hoksasin uudelleen että eihän koiran (tai omistajan) liikuntarajoitteet ole mikään este treenaamiselle, pohjatyötä voi tehdä ilman suunnatonta rälläystä. Pitää miettiä alanko opettamaan poijujen välistä uimista koska olen laiska, Ledillä ei ole ollut sen kanssa ongelmia ja ei kuitenkaan ehditä treenata tämän vuoden soveltuvuuskokeeseen vaikka koiran kunto alkaisikin kohentumaan.
Sen sijaan esineen vienti on meidän heikkous ja videon opetustapa varsin simppeli. Ledi osaa jo tulla kättä kohti esimerkiksi kun haluan kytkeä sen taluttimeen (en koskaan ota koiraa kiinni, vaan se tulee luokseni kytkettäväksi), mutta olisi hyödyllistä vahvistaa sitä vihjesanaan ja sen kautta opettaa tuo esineen vienti. Iltaruoasta puolet menikin "Käteen!" tökkäämisellä, se oli helppoa kuin heinänteko. Siihen vielä mukaan esineen ottaminen ja käteen antaminen niin hyvällä mallilla ollaan jo. Jossakin vaiheessa toki tarvitaan harjoituskaveri että koira voi esinettä viedä henkilöltä toiselle..
Toinen työn alle otettu homma on eteen istuminen BH-koetta ajatellen. Sitähän Ledi ei osaa laisinkaan, ja alkuun se arasteli tulla ihan kiinni minuun istumaan (varpaille), hämmentyi ja seuraavaksi hyppi päin. Nopsaan saatiin siihenkin jo vähän tatsia, mutta mistä tuli siihen vihjesana "Vuppe"?! Noh, sana kuin sana, ei kait sillä kokeessa ole väliä vaikka puhuisi norjaa. Huomasin kuitenkin että ruoalla koiran vetäminen lähelle/vatsaa pitkin ylös aiheuttaa sen verran häsläystä ja hasardeja että siirryin hyvin nopeasti sheippaamiseen, ja sillä alkoikin tulla keskittyneitä ja tarkempia eteen istumisia, välimatkaa kursitaan sitten kun suunta alkaa olla selvillä. Nyt se tarjoaa aluksi perusasentoa ja peruuttamista joita ollaan aiemmin sheipattu, mutta siitä se lähtee.
Kolmas harjoiteltava liike on paikallamakuu. Ensinnäkin niin että koira ei köllötä lonkallaan vaan on topakasti jaloillaan, toisekseen pitkän aikaa häiriön alla - tämäkin BH-koetta ajatellen. Jos en Ledin kanssa vaikka koskaan kokeeseen pääsekään, niin eipähän ehkä tule tehtyä samoja virheitä seuraavan koiran kanssa. Samaisessa blogissa oli myös vinkkiä tuon köllöttelyn korjaamiseen, koska omistaja oli opettanut koiralleen rennon paikallaan oleskelun jota koira oli alkanut sekoittaa down-vihjeeseenkin, eli varsinaiseen tokoliikkeeseen. Lähdin samalla ideologialla hakemaan kunnollista asentoa köllöttelyn sijaan uudelle vihjesanalle jota ei tule arjessa viljeltyä, "maahan" saa meillä olla jatkossa se köllöttelykehoitus. Nopsaan Ledi hoksasi myös tämän asennon muutoksen, olin äimistynyt!
Sikäli on vallan erinomaista jos pystyy järjestämään rauhallista, nivelystävällistä treeniä, koska koiran arkitottelevaisuuskin kasvaa huimasti säännöllisen treenin ansiosta. Nopeat maahanmenot, maasta istuminen, eteen/sivulle vaihtelut ja maasta seisominen jätetään tässä vaiheessa vielä pois kun ne voipi käydä kipeästi kinttuihin, enkä sitten voi vaatia ripeää suoritusta. Samoin kaikki jossa tarvitsee juosta tai pysähtyä nopeasti unohdetaan vielä.
Toivottavasti pystymme jatkamaan aivotyöskentelyä näissä merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti