Painonpudotusohjelma

Lueskelin tänään ensimmäistä kertaa eläissäni koiran laihduttamisesta. Oulun eläinklinikan sivuilla oli vallan uutta tietoa minulle, ja jaanpa sen nyt tässä teidän muidenkin sivistämiseksi.

Ylipainoisuus on koirien yleisin ravintoperäinen sairaus. Koira on ylipainoinen, jos sen paino on yli 15% sen ihannepainon. 

Tuikku painaa 21 kiloa ja sen ihannepaino voisi olla siinä 17 kilon paikkeilla jos tykkää hoikista koirista. Liikalihavuuden raja menee tuon 15 % mukaan 19 kilossa, joten ainakin se kaksi kiloa tulisi saada pois.

Laihduttamiselle on eduksi, jos ruoka annetaan ainakin kolmena tai mieluummin 5 tai 6 pienenä osana päivässä. Pienet ja usein nautitut ruoka-annokset ovat tehokkaampia laihduttamisessa kuin samaa ravintoa sisältävät suuret, harvoin nautitut ruoka-annokset.

Tämä tuli ehkä suurimpana yllätyksenä minulle. Jotenkin ajattelin että jos koira syö jatkuvasti niin ne ravintoaineetkin imeytyy tehokkaammin ja koira senkus pulskistuu, mutta mitä ilmeisemmin luuloni on ollut väärä. Tuikku on siskollani syönyt kahdesti päivään, mikä on ollut ilmeisen hyvä asia ilmeisesti. Monesti päivään syöttäessä vaan pitää olla tarkkana että annoskoot pysyvät "säälittävän pieninä". Tuikulla tämä tarkoittaisi käytännössä yhtä lihapullaa viidesti päivässä!

Kotiruokana laihduttavalle koiralle sopivat mm: 

Keitetty rasvaton liha	200 kcal/100g	840kJ/100g
Raejuusto	100 kcal/100g	420kJ/100g
Raastettu tai keitetty porkkana tai muu vihannes	40 kcal/100g	170kJ/100g
Kaurapuuro	60 kcal/100g	250kJ/100g

Lisäksi tulee turvata kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien riittävä saanti.

Tästä inspiroituneena kävin ostamassa porkkanoita ja raejuustoa eilen ostetun naudan jauhelihan lisäksi. Kana tai kalkkuna olisi toki parempi, mutta lähikaupassa ei ollut varaa nirsoilla. Pitänee käväistä ihan alan liikkeessä hakemassa pakasteita, niin ei ainakaan rasvaisen lihan vuoksi liho vahingossa. Tosin sen naudanlihankin keitin ja valutin + kuivasin paperiin joten ainakaan irtorasvaa ei lihaan paljoa enää jäänyt, mutta samalla voisi kysäistä noista kivennäisistä ja muista että meneekö kovin hankalaksi ja mitä tulee huomioida jos pitempään seuraavanlaisella ruokavaliolla jatkaa:

Ylläolevan ruokamääräsuosituksen mukaan Tuikku voisi syödä hyvillä mielin seuraavasti:

100 g lihaa

200 g raejuustoa

250 g porkkanaa

150 g kaurapuuroa

Kaurahiutaleita ei omista kaapeista löytynyt eikä ole keittiövaakaakaan grammojen mittaamiseksi, joten vähän mutulla mennään jos en vaakakauppaan innostu lähtemään. Ajatuksena oli myös testailla saako noista pyöriteltyä vaikka kuivapullia, jotka voisi sitten vaan turvottaa lämpimässä vedessä. Tai sitten tekisi pakkaseen valmiita pullia joita voisi sulattaa sitä mukaa kun tarvitsee, vaikka yhden kerrallaan. Näin ruokavalio säilyisi myös sen jälkeen kun Tuikku minulta lähtee takaisin.

Parin ensimmäisen viikon aikana koiran painonpudotus on hitaampaa, koska elimistö sopeutuu uuteen tilanteeseen hitaasti.

Tuikku tuntuu elävän säästöliekillä koko ajan, se liikkuukin niin säästeliäästi että ylimääräisiä kaloreita ei varmasti pääse palamaan. Tällä viikolla onkin tarkoitus lenkkien lisäksi uittaa sitä ja ruuankin eteen se joutuu tekemään töitä (jäljestämään, etsimään pusikkoon heiteltyjä ruokapalloja tai esimerkiksi noutamaan vedestä ruokapalkalla). Jännä nähdä miten projekti etenee ja tuleeko tuloksia. Jos kellä on kokemusta onnistuneesta koiran painon pudotuksesta niin vinkkejä otetaan vastaan :)

Alla ruokavalio jolla aloitellaan, nämä vielä sotketan pariin desiin lämmintä vettä niin tulee maukas keitto ja koira saa mahansa täyteen. Tai ainakin nyt ekana päivänä on mennyt keittonakin hyvin alas, Tuikku kun muuten juo todella vähän niin pidetään samalla nesteytyksestä huolta. Jos keitto alkaa tympiä niin pitää muutella sitten.

Bon Appétit!

Koirien vaihto

Reissusta palattu suoraan juhlahumuun. Viikonloppu vietettiin mökillä sukukokouksen merkeissä ja myös koiravieraat olivat tervetulleita. Mukava olikin nähdä omia koiria reilun viikon tauon jälkeen! Ledihän oli Tuikun luona hoidossa reissun ajan, ja toimi siellä paitsi pihasuunnittelijana (suihkulähteen paikaksi on kaivantojen perusteella ehdotettu portaiden edustaa..) myös lapsenvahtina Tuikun kaverina. Nälkiintymäänkään ei päässyt kun lapsukainen syötti Ledille kaikkea kukista pikkukiviin.

Kukkia syömässä

Tuikunhan oli sitten myös kiinnostuttava poikien puuhista, että ei vaan tapahdu jotan luvatonta. Yleensähän Tuikku pitää mielellään pientä (tai suurempaakin) välimatkaa sekä toisiin koiriin, ihmisiin ja etenkin lapsiin koska ei ole tuppautuvaa sorttia, mutta nyt se oli kiertänyt kummipohjan selän taakse ja asettunut siihen tyynyksi. Hyvä Tuikku!

Ledillä oli ilmeisesti ollut niin aktiviteettirikas viikko että se oli kovin rauhallinen läpi juhlien. Kun tulin paikalle niin se sentään nousi vastaanottamaan mutta kävi kohta uudelleen makaamaan varjoon, koska päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma.

Juhlissa oli myös äitini villakoira sekä tädin pikkukoira kävi näyttäytymässä, mutta ei jäänyt viikonlopuksi.

Kesäturkissa

Koirat olivat kuulemma leikkineet koko viikon ja vielä mökilläkin ne jaksoivat vielä vähän leikkiä. Mukava on kyllä katsella niiden telmimistä, koska Ledikään ei oikein muiden koirien kanssa leiki ja Tuikku ei senkään vertaa.

Ai niin, Ledillä oli käynyt hierojakin viikolla. Taas alaselästä läheltä lannerankaa oli löytynyt kipeä kohta, ja takajalkojen hermoissa on ilmeisesti jotain häikkää koska jalat eivät olleet vastanneet taivutteluun toivotusti. Takakäpälä oli siis taivutettu "nyrkkiin" ja koiran varatessa painoa jalalle sen tulisi huomata asia ja korjata tassu oikein päin, mutta Ledi ei ollut ilmeisesti hoksannut että jalka on ihan rutussa. Pitää tässä joku päivä soittaa hierojalle ja kysellä tarkemmin mistä oli kyse. Alla hieno kuva havainnollistamaan tuota asiaa, siitä vaan jokainen oman koiransa jalkoja testaamaan korjaako koira tassun oikein päin.

Kuulin että Tuikku on ollut melko korvaton ja kovasti riistan perään, niin sovittiin että otan Tuikun kurinpalautukseen ja läskileirille viikoksi ennen kuin Iisi tulee kotiin. Nyt illalla käytiin vielä vähän uimassa että Tuikulta alkaisi karva lähtemään vähän sukkelampaan tahtiin. Tuikku kyllä tottelee mutta aika suurella viiveellä, ja tämä viikko keskitytäänkin siihen että käskyihin tulee reagoida välittömästi edes korviaan heilauttamalla jos ei muuten. Iltalenkillä tätä harjoiteltiinkin jo hyvillä tuloksilla. Kieltämättä olen oppinut aika tarkaksi roikkujen heittäjäksi ajan kanssa: nytkin heitin hihnan pitkällä roikulla pusikkoa nuuskivan Tuikun taakse ja juuri ennen kuin hihna putosi sen viereen, hihkaisin "Mennään!" ja Tuikkuhan lähti samantien liikkeelle kun taivaalta yllättäen putoava objekti havahdutti sen haaveistaan. Myös lähellä olemiseen panostetaan, koska Tuikku saattaa jäädä nuuskuttelemaan hyvinkin 50 metriä taakse ja pahimmillaan kadota siitä mehevämpien hajujen perään. Tykkään että koira on maksimissaan 10-20 metrin päässä minusta irti ollessaan.

Lammelle lähtiessä otin frisbeen mukaan vaikka arvelin että saattaa mennä kahluuhommiksi meikäläiselle jos vesi on vielä kovin kylmää. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta kun Tuikku sanoo että haista huilu, käy itse hakemassa kun heititkin. Nytkin Tuikku oli aluksi haluton kastelemaan itseään ja vaati vähän sytyttelyä että se kiinnostui yhdessä tekemisestä ja noutamisesta. 

Ensin kahlasin edeltä ja kehuin kun Tuikku tuli veteen, ja kehotin menemään hakemaan frisbeen. Se kuitenkin meni liian syvälle joten hain sen itse kahluuetäisyydelle, ja kannustin sitä hakemaan.

"Käy hakemassa!"

"Hieno Tuikku, taitava!"

Frisbeetä oli kivaa repiä ja siitä Tuikku innostui vähän lisää! Harmi vaan ettei se juuri kestä retuuttamista, kun on lasten lelu eikä koirien.

"Ai miten vahva Tuikku!"

"Tule hakemaan!"

Välillä Tuikku myös teki U-käännöksen koska sitä ei sattunut huvittamaan hakea frisbeetä. Olihan se jo kerran sentään noutanut sen kahlaamalla.

Hakekoon itse.

Silloin Tuikkua piti ihan komentaa että Tuikku MENE ja näyttää suuntaa niin jo tuli frisbeekin rantaan.

"Hienotaitava Tuikku, hyvä!"

Kolmannella ja viimeisellä kerralla suunnan löytymisessä ei ollutkaan enää mitään ongelmaa, vaan Tuikku nouti frisbeen kerralla kuten pitikin. Kolme noutoa riitti ettei koiraa ala viluttaa (vaikka vesi oli yllättävän lämmintä itsellekin kahlata!) ja ettei se vallan tympäänny hommaan. Tuikulla on hyvä uintitekniikka joten sikäli ihmetyttää miksi se ei ui enempää.

Majavan häntä toimii peräsimenä käännöksissä

"Nyt riittää uiminen, kaivetaan!"

Olin kyllä todella tyytyväinen Tuikun käytökseen, koska rantaan tuli muitakin ihmisiä lapsineen mutta Tuikku keskittyi meidän omiin puuhiin. Ohittamillemme toisille koirille se ei sanonut mitään ja kantoi myös lompakon kiltisti kaupalle, ja juustopaketin kaupasta kotiin. Pari kertaa se meinasi kyllä lakkoilla koska juustopaketti oli liukas kantaa, mutta vaatimalla se kantoi sen kotiin saakka ja sai nokareen juustoa palkaksi. Kyllä, sekin vähennetään iltaruuasta kuten päivällä syödyt letut! Tuikku painaa nyt 21 kiloa ja sen pitäisi painaa korkeintaan 17 kg. Katsotaan saadaanko viikossa tulosta aikaiseksi, ja sen jälkeen Tuikun läskileiri jatkuu kaverillani juoksulenkkien muodossa. En ole koskaan laihduttanut koiraa, joten onkohan realistista odottaa edes puolen kilon painon pudotusta kahdessa viikossa? Nähtäväksi jää paljonko läskiä ehtii sulaa.

Niin ja siitä reissusta. Münchenissä ja Salzburgissa näkyi aika vähän koiria, mutta valtaosa nähdyistä oli irti kaupungin keskustassa ja mukana kahviloissa, kaupoissa yms. enkä nähnyt kenenkään käyttäytyvän huonosti. Melko rentoa puuhaa, taitaa ainakin osin olla totta ne puheet mitä olen heidän koirakulttuuristaan kuullut.

Viikonlopun juhlakuvia katsellessa kävi väkisinkin hymyilyttämään, sillä vähintään joka toisessa kuvassa näkyy joku koirista kokonaan tai pää, häntä tai edes kuono. Sellaisia ne koiraihmisten kokoontumiset taitaa olla :)

Ruokailun ei tarvitse olla tylsää

Iisi on kamala hotkimaan ruokaansa, sillä menee kupillisen syömiseen noin 10 sekuntia eikä se suotta pysähdy pureskelemaan. Ensin jaoin sille ruuan neljään eri kuppiin eri puolille huonetta, jonka tuloksena sillä meni noin 40 sekuntia ruokailuun ja saman verran lisää kun se kiersi kupit vielä uudelleen murusten toivossa. Kerran sitten keittiön lattialla sattui olemaan yksi kupeista nurinpäin, ja ropsautin siihen muutaman nappulan koirille kaivettavaksi. Tehtävä osoittautui mukavan haastavaksi ja muutaman kerran tein tätä aktivointimielessä.

Nyt kun Ledi on ollut tämän viikkoa ainoana koirana, on sen energiamäärä jostain syystä taas paljon suurempi. Mitähän ne Iisin kanssa oikein tekee päivät, kun normaalisti se ei koko ajan kärtä huomiota kun tulen kotiin? No kuitenkin tämän vuoksi aktivoin Lediäkin jakamalla ruuat useaan eri kuppiin eri puolille asuntoa ja keksinpä sitten laittaa osan noihin ylösalaisin oleviinkin kuppeihin. Ledillähän meni pitkän aikaa syödessä ja uusia kuppeja etsiessä (joskin kun Iisi ei ole hiillostamassa, syö se muutenkin rauhallisemmin)! Pitää tuota ylösalaisin-kuppitemppua tehdä jatkossa Iisille jokaisella ruokailulla niin ei ole niin kamalaa ahmimista se sen syöminen.

Ledi ja miehekäs suosikkilelu: Disney-prinsessapallo

Ledi on ollut puuhakas myös yksin ollessaan. Aamu-auringon valossa paljastui uusin taideteos keittiön ikkunassa. Eihän siinä mitään ihmeellistä muuten, mutta meillä koirat eivät ole koskaan kurkkineet ikkunoista, ja keittiön ikkunan edessä on ruokapöytä joten nenällä piirrelläkseen täytyy istua tai seistä itse pöydällä. Ledi on ilmeisesti päivystänyt siinä että koska joku tulee kotiin kun on käynyt aika pitkäksi!

Räkätaiteilija Ledi Van Köks

Tänään ennen töitä käytiin taas treffaamassa saksanpaimenkoira Bellaa. Koirat kahlailivat aamuauringossa ja kirmailivat pitkin metsiä. Ihan mukavalta vaikuttaa koirien yhteislenkit, vaatii vielä vähän tutustumista ja rajojen löytämistä koska Lediä päin ei voi antaa törmäillä ettei se taas mene rikki. Hieroin sitä tänään vähän niin selässä alkaa olla lihakset melko pinkeänä, pitää pyytää hierojaa käymään joko siskollani tai sitten varata aika parin viikon päähän kun olen taas maisemissa. Ledi lähtee nimittäin tänään Tuikun luo hoitoon siksi aikaa kun olen itse reissussa. Blogiinkin siis tulee reilun viikon tauko kun lähden Ledin esi-isien kotiseuduille Saksaan! Ensi kuussa alkaakin vesipelastuskurssi, toivottavasti vedet lämpeävät pian että päästään harjoittelemaan uintitekniikkaa jo ennen sitä.

Ihana on koira lähellä

On se vaan niin mukavaa kun on koira lähellä. Ulkoillessakin se tykkää kulkea ihan jalassa kiinni kun se pyydetään kulkemaan lähellä. Erityisen ihanaa tämä on karvanlähtöaikaan, kun itse käyttää töissä mustia sukkahousuja ja mustaa hametta. Aamulla vaikka miten koettaa taluttaa koiraa kädenmitan päässä itsestään niin silti jokin osa koirasta pyyhkäisee jalkaa ja mustista sukkahousuista tuleekin harmahtavat ja denierit tuplaantuu.

Viime viikon agilitysuunnitelmat kaatuivat siihen, että torstaina en saanutkaan autoa käyttööni enkä kahden koiran kanssa halunnut lähteä pyhäpäivänä seikkailemaan bussilla (aikuinen 4,40 € ja kummastakin koirasta 1,70 € per suunta). Sen sijaan torstaina treffattiin äskettäin Kuopioon paluumuuttanut, Lediä pari kuukautta nuorempi saksanpaimenkoiranarttu Bella omistajineen. Koirilla natsasi hyvin ja kierreltiinkin puolentoista tunnin metsälenkki.

Ihana on myös toinen koira iholla. Viikonloppuna kävin koirapuistossa ja Ledi pääsi pitkästä aikaa liehittelemään itselleen mieluista narttua, joskin selkäännousuyritykset keskeytin siihen paikkaan. Julma omistaja joo, byhyy. Siellä oli myös yksi leikattu labbisuros jota KOLME leikkaamatonta urosta joukkoraiskasi koko ajan, eikä leikatun uroksen tai muidenkaan urosten omistajat tehneet asialle oikeastaan mitään, vaikka leikatun omistaja vähän yrittikin houkutella koiraansa juoksemaan että se saisi vähän omaa tilaa. Lopulta he lähtivät pois kun muut urokset eivät antaneet hetken rauhaa. Suututti taas miksi jotkut urosten omistajat ovat niin puupäitä. Ymmärrän toki sen että jos koiraa halutaan käyttää jalostukseen niin sitä ei nuorena haluta kieltää nousemasta selkään, mutta näistä ainakaan kukaan ei ollut varmasti jalostukseen suunniteltu. Vaikka olisikin, niin siinä vaiheessa voisi sitten vaikka lähteä jos nylkyttäminen menee överiksi eikä haluta kieltää.

Myös valitun uhrin omistajia ihmettelen usein että miksi he eivät puutu tilanteeseen, vaikka näkevät että koiralla ei ole enää mukavaa jos se ei pysty liikkumaan kun muut koirat ovat painaneet maata vasten ja nylkyttävät joka suunnasta. En salli omilta koiriltani toisten koirien nylkytystä, enkä myöskään sitä että niitä vainotaan. Lediä ei kyllä kukaan ole koettanutkaan vielä, mutta Tuikun puolia joutui välillä ihan tosissaan pitämään silloin kun sen kanssa puistoili.

"Se on niiden luonnollinen tapa selvittää arvojärjestys". Mun mielestä on melkoinen ero jäykällä, alistavalla selkään nousemisella kuin kiimaisella kieli poskella kaiken nylkyttämisellä. Jos en halua koiraani nylkytettävän niin pyydän toki omistajaa estämään koiraansa tekemästä niin, mutta irrotan tarvittaessa koiran myös itse ja siitä on turha kenenkään mieltään pahoittaa. Samoin kuin en halua että koirat hyppivät minua vasten, niin kehollani viestin jo ennakkoon koiralle että hyppiminen ei ole toivottavaa ja tarvittaessa nostan jalan eteen tai estän kädellä. Siitäkään on turha kenenkään suuttua jos ei itse koiralleen opeta tapoja. Useinhan tämä menee niin että koira hyppää ihmistä vasten ja vasta tämän jälkeen omistaja (muodon vuoksi) kieltää sitä hyppäämästä. Samoin jotkut muodon vuoksi kieltävät koiraa nylkyttämästä, haukkumasta, ryntäämästä portille ym. mutta eivät kuitenkaan vaadi että niin tapahtuu.

Äh, ehkä mun ei pitäisi käydä koirapuistoissa. Mutta kun ne on Ledille hyvää sosiaalista terapiaa.

Poseeraavat koirat

Voi noita meidän valokuvamalleja. Lupasin viimeksi koettaa ottaa Tuikusta iloisempia kuvia, mutta kyllä siihen tarvitsisi kunnollisen assistentin ja hyviä herkkuja tai kivaa puuhaa, koska muutoin ei saa kuin ahdistuneita otoksia. Kaikista ällöttävintä oli poseerata saksalaisten kanssa, hyi olkoon. Ymmärtäähän sen että lappalaisten kauna saksalaisia kohtaan periytyy vielä kauan sukupolvelta toiselle, kun piti talot polttaa ja kaikkea.

"Hmm? Mitä tapahtuu?"

"Ei saakeli. Sillä on taas se kamera."

"En TODELLAKAAN mene lähemmäs noita kahta taunoa. Näkyköön ylenkatseeni kuvissakin."

Ledireppanan lörppähuuliin kuivuu kaikki roskat ja sitten ne on ruvella..

"Tuikkuu.. tulisit nyt vielä poseeraamaan muiden kanssa"

"NAUTIN TÄSTÄ SUUNNATTOMASTI" t. Tuikku

"Mikä voisikaan olla vielä paremmin elämässä"

"Jokohan voisi ottaa hatkat.."

 No, tuli niistä lukuisista kuvista pari kelvollistakin. Miten nuo omat koirat istua lenkottaa noin rumasti, Iisi on ainoa joka poseeraa ryhdikkäästi aina..

Koirat kun olivat päivät ulkona niin Iisi keksi itselleen nukkumapaikan, joka ilmeisesti oli kuivin ja muutoinkin paras. Ikkunasta bongasin sen puuhat, mutta ulos kun meni niin Iisi oli jo iloisena vastassa että minä missään pöydillä ole ollut..

"Huh? Onko joku tulossa ulos?"

Eilen en ehtinyt koirien kanssa agilityyn, huomenna uusi yritys jos vaan auto on käytettävissä ja kenttävuokra on pyhäpäivästä huolimatta kohtuullinen. Sieltä sitten toivottavasti uutta materiaalia, ja ne siskotreffikuvatkin on kuulemma lähes matkalla.. : ) ja juu, Tuikulle on kertynyt tuota rouvamaista massaa mutta eiköhän siskoni saa ne siltä karistettua kun kesällä pääsee taas paremmin liikkumaan. Tullut ilmeisesti mummoonsa.

Kokeilunhaluinen homo sapiens

Koska olen kokeilunhaluinen ihminen, käytin jälleen kerran omaa koiraani koe-eläimenä. Tein siis lauantai-iltana Ledille jäljen tarkoituksena ajaa se seuraavana aamuna 12 tunnin kuluttua, ihan vaan nähdäkseni pystyykö se löytämään jälkeä niin pitkän ajan jälkeen. Vanhin jälkihän Ledillä on siis ollut puoli tuntia vanha..

Järkeä? Ehkä ei, mutta eipä tuosta haittaakaan voi olla kun ei edelleenkään kisoihin olla menossa tai muuten harrasteta tavoitteellisesti, jotta tarvitsisi pelätä ryssivänsä jotain. Aika pohjanoteeraushan se oli lähinnä MINUN osaltani, mutta ainakin kameramies (-nainen) sai hihitellä kun Ledi kieritti narua puiden ympäri ja minä putosin kuoppaan. Lisäksi Ledi otti häiriötä kuvaajasta, koska ennen meillä ei ole ollut ketään mukana jäljellä. No, joskus se on oltava kerta ensimmäinen, mutta ehkä ei näin vaikealle jäljelle olisi ensimmäistä kertaa tarvinnut ottaa vaikeuttamaan keskittymisestä entisestään. Ojan ylityskin tuli ensimmäistä kerta eteen, mutta auttamalla se sitten hoksasi lähteä etsimään jälkeä toiselta puolelta. Lisäksi sillä meni jotain henkeen nuuskutellessa ja sitä piti ryystää tovi pois nenästä.

Laitan videon tänne lähinnä viihde- ja opetustarkoituksessa että EI NÄIN, mutta toisaalta kyllä Ledi tekee hyviäkin pätkiä ja olin tosi tyytyväinen että niin paljon vanhemmalla jäljellä pystyi yleensäkin työskentelemään. En voi tuollaista hinausköyttä kyllä suositella kenellekään edes väliaikaiseen käyttöön, tuota kun ei saanut edes pätkäistä niin piti koko vyyhtiä raahata :)

Jälkikäteen kun miettii niin toki olisin voinut noissa ongelmatilanteissa antaa sille enemmän aikaa ratkaista asia itse. Nyt autoin aika paljon sitä kiristämällä narua jos se oli liikaa menossa väärään suuntaan, sekä ohjaamalla sitä vartaloavuilla oikeaan suuntaan. Seuraavalla kerralla kun teen vaikeamman jäljen ja olen sen kanssa kahdestaan, koetan muistaa antaa sen itse pähkäillä ratkaisua ja jatkaa jäljen etsimistä. Nyt en halunnut että se ehtii turhautua, koska jälki oli sille hurjan vaikea verrattuna aiempiin.

Koska vanha jälki ei kuitenkaan mennyt kuten olisi toivottavaa, tein aamulle vielä toisen jäljen että saadaan lopetettua harjoitus onnistumiseen. Tein normimittaisen jäljen helppoon maastoon ja annoin sen vanheta puoli tuntia, ja käytiin sitten nuuskimassa se läpi. Jäljelle tuli yksi kulma jossa Ledi hetken pyöri, mutt löysi oikean suunnan itse. Onnistuneeseen suoritukseen oli mukava lopettaa, vaikka Ledi vielä vähän kuvaajaa katselikin. Kummipojan kanssa vietetty aika on näköjään tehnyt tehtävänsä kun koirallekin tuli lässytettyä samalla tavalla :D