Ihana on koira lähellä

On se vaan niin mukavaa kun on koira lähellä. Ulkoillessakin se tykkää kulkea ihan jalassa kiinni kun se pyydetään kulkemaan lähellä. Erityisen ihanaa tämä on karvanlähtöaikaan, kun itse käyttää töissä mustia sukkahousuja ja mustaa hametta. Aamulla vaikka miten koettaa taluttaa koiraa kädenmitan päässä itsestään niin silti jokin osa koirasta pyyhkäisee jalkaa ja mustista sukkahousuista tuleekin harmahtavat ja denierit tuplaantuu.

Viime viikon agilitysuunnitelmat kaatuivat siihen, että torstaina en saanutkaan autoa käyttööni enkä kahden koiran kanssa halunnut lähteä pyhäpäivänä seikkailemaan bussilla (aikuinen 4,40 € ja kummastakin koirasta 1,70 € per suunta). Sen sijaan torstaina treffattiin äskettäin Kuopioon paluumuuttanut, Lediä pari kuukautta nuorempi saksanpaimenkoiranarttu Bella omistajineen. Koirilla natsasi hyvin ja kierreltiinkin puolentoista tunnin metsälenkki.

Ihana on myös toinen koira iholla. Viikonloppuna kävin koirapuistossa ja Ledi pääsi pitkästä aikaa liehittelemään itselleen mieluista narttua, joskin selkäännousuyritykset keskeytin siihen paikkaan. Julma omistaja joo, byhyy. Siellä oli myös yksi leikattu labbisuros jota KOLME leikkaamatonta urosta joukkoraiskasi koko ajan, eikä leikatun uroksen tai muidenkaan urosten omistajat tehneet asialle oikeastaan mitään, vaikka leikatun omistaja vähän yrittikin houkutella koiraansa juoksemaan että se saisi vähän omaa tilaa. Lopulta he lähtivät pois kun muut urokset eivät antaneet hetken rauhaa. Suututti taas miksi jotkut urosten omistajat ovat niin puupäitä. Ymmärrän toki sen että jos koiraa halutaan käyttää jalostukseen niin sitä ei nuorena haluta kieltää nousemasta selkään, mutta näistä ainakaan kukaan ei ollut varmasti jalostukseen suunniteltu. Vaikka olisikin, niin siinä vaiheessa voisi sitten vaikka lähteä jos nylkyttäminen menee överiksi eikä haluta kieltää.

Myös valitun uhrin omistajia ihmettelen usein että miksi he eivät puutu tilanteeseen, vaikka näkevät että koiralla ei ole enää mukavaa jos se ei pysty liikkumaan kun muut koirat ovat painaneet maata vasten ja nylkyttävät joka suunnasta. En salli omilta koiriltani toisten koirien nylkytystä, enkä myöskään sitä että niitä vainotaan. Lediä ei kyllä kukaan ole koettanutkaan vielä, mutta Tuikun puolia joutui välillä ihan tosissaan pitämään silloin kun sen kanssa puistoili.

"Se on niiden luonnollinen tapa selvittää arvojärjestys". Mun mielestä on melkoinen ero jäykällä, alistavalla selkään nousemisella kuin kiimaisella kieli poskella kaiken nylkyttämisellä. Jos en halua koiraani nylkytettävän niin pyydän toki omistajaa estämään koiraansa tekemästä niin, mutta irrotan tarvittaessa koiran myös itse ja siitä on turha kenenkään mieltään pahoittaa. Samoin kuin en halua että koirat hyppivät minua vasten, niin kehollani viestin jo ennakkoon koiralle että hyppiminen ei ole toivottavaa ja tarvittaessa nostan jalan eteen tai estän kädellä. Siitäkään on turha kenenkään suuttua jos ei itse koiralleen opeta tapoja. Useinhan tämä menee niin että koira hyppää ihmistä vasten ja vasta tämän jälkeen omistaja (muodon vuoksi) kieltää sitä hyppäämästä. Samoin jotkut muodon vuoksi kieltävät koiraa nylkyttämästä, haukkumasta, ryntäämästä portille ym. mutta eivät kuitenkaan vaadi että niin tapahtuu.

Äh, ehkä mun ei pitäisi käydä koirapuistoissa. Mutta kun ne on Ledille hyvää sosiaalista terapiaa.