Jonkin jäljillä

Hohoo! Päästiin takaisin maaseudulle. Ensitöiksi koirat pihalle juoksentelemaan ja itse jäljen tekoon. Tämä ei tietenkään juolahtanut mieleen jo lähtiessä, joten uudet jälkimerkit piti silputa Salen muovikassista ja jälkiliinana toimi kerä köyttä joka sattui löytymään aitasta. Jäljestä tuli arviolta 100-150 m pitkä, joten mahdollisesti pisin jälki mitä Ledi on tähän mennessä ajanut. Kaupungissa kun metsät meinaa loppua kesken ja jäljen tekeminen on niin työlästä, koska mummot tai muut kulkijat poikkeuksetta kulkevat jäljen poikki sen vanhetessa tai se pitää ajaa heti tuoreeltaan.

Koska Ledi on jäljestäny viimeksi varmaankin viime syksynä niin nyt oli tarkoitus vilkaista miten homma lähtee sujumaan. Kuva nyt on todella kehno, mutta suuntaa antava. Joskus kun koetin opettaa Lediä ensimmäisiä kertoja jäljelle laittamalla jokaiseen askeleeseen ruokaa, ei sitä se ruoka kiinnostanut.Se halusi vain ajaa jäljen, ja tuskastuin siihen että koira ei halua syödä ja silti sitä pitäisi vaatia jäljestämään hitaasti ja tarkasti. Nyt kun on selvää että ei olla kisoihin menossa, niin jäljestämisestäkin on tullut rennompaa. Kävelin ihan normaalilla askeleella enkä laittanut ruokaa askeliin. Aloitin pitkähköllä suoralla että Ledi ehtii saada ajatuksesta kiinni. Tein jäljen hiekkatien varteen, joten sekin osaltaan jo helpotti varmaan ettei koira ajaudu oikealle niin helposti. Oli myös lähes tyyntä, joten haju ei seilannut. Jälki vanheni puolisen tuntia.

Yllätyksekseni Ledi jäljesti alusta saakka rauhallisesti ja tarkasti?? Ovatko aivot saapuneet ja maltti sitä myöten? Herranen aika. Sen jälkeen loivahkot kaarrokset vasemmalle, oikealle ja oikealle, ja lopussa odotti rasiallinen ruokaa.

Suoralla Ledi kerran kusaisi mutta jatkoi heti jäljelle. Ensimmäinen mutka meni hyvin, Ledi jatkoi muutaman askeleen suoraan mutta korjasi itse ja etsi minne jälki jatkuu. Toinen käännös oli jo hankalempi, koska maasto meni märäksi ja Ledi ei halunnut jäljestää nenä maassa kiinni, vaan jäljesti ylempää ja vähän huonommalla menestyksellä. Pienellä hakemisella selvittiin siitäkin ja viimeinen kaarre menikin taas ihan hyvin kun se tuli kuivemmalle maalle, ja loppusuora meni epäröimättä. Yllätyin todella positiivisesti tuohon koiraan!

Aamulla sitten uusi jälki ja sitten varmaankin saa pettyä kun nyt meni näin hyvin, koska eihän kaikki voi aina mennä putkeen? Jos huomenna kokeilisi tehdä pidemmän jäljen helppoon maastoon jotta näkisi miten Ledillä säilyy mielenkiinto hommaan, tai sitten vastaavasti lyhyen mutta jyrkemmillä kulmilla jotta tulisi harjoiteltua tarkkuutta. Pitää miettiä yön yli ja raporttia sitten illalla tai viimeistään sunnuntaina miten meni. Kenties jopa videomateriaalia jos saan kuvaajan mukaan?