Tauko.

Mietin jo että jättäisinkö ainakin esineiden treenaamisen välistä tänään ettei koira leipiintynyt. No en jättänyt ja koiraahan ei kiinnostanut pätkääkään. Lisäksi huonosti suunniteltu treeni on huonosti tehty. Pariin päivään jos ei tekisi noita juttuja laisinkaan ja sitten alottaisi koiraa hetsaamalla ja viemällä ruutuun vain yhden esineen. Nyt en ole sitä juuri kuumuttanut ennen esineille lähettämistä joten kokeilemisen arvoinen voisi olla sekin.

PK-liiviäkin pitäisi hieman muokata Tuikun jäljiltä, meinaa olla vähän kireä edestä. Käytiin päättämässä lenkki vielä koirapuistoon jossa sai juoksennella tyttökoirien kanssa, kaksi saksanpaimenkoiraakin siellä oli mutta Ledi tykästyi vanhimpaan narttuun, joku sekarotuinen bulldog. Kakaralla alkaa olla miesten metkut mielessä!

Neljän esineen ruutu

Tein illanratoksi Ledin kanssa 10 x 50 m ruudun johon piilotin neljä lelua. Ruudun talloin taas Ledin kanssa yhdessä ja laitettiin samalla lelutkin piiloihin. Ruudusta loppuosa nousi melko jyrkkään rinteeseen, tällä(kään) kertaa tuuli ei helpottanut hajun kulkeutumista niin tein harjoituksesta helpon. Tarkoituksena oli havainnollistaa että siellä ruudussa tosiaan voi olla enemmänkin etsittävää ja vahvistaa sitä että esineiden löytäminen ja etenkin niiden tuominen minulle on KIVAA! Jokaisen esineen löydyttyä oli siis tiedossa leikkituokio kyseisellä lelulla. Lähetin lähimmälle esineelle hieman viistosti ja Ledi toi sen takaisin lähetyspaikkaan ja leikittiin ihan tohkeissamme. Laitoin lopuksi lelun reppuun ja lähetin koiran seuraavalle esineelle edellisen esineen kohdalta, vähän sivummasta. Ledi toi esineen jälleen hienosti ja tätä jatkettiin kunnes kaikki esineet olivat löytyneet.

Viimeinen lelu olikin suosikkipatukka. Kun oltiin leikitty sillä löytymisen jälkeen, otin PK-valjaat pois ja vapautin sen leikkimään lelulla siksi aikaa kun otin merkkinauhat pois puista. Ledi sai pitää lelun koko kotimatkan, tosin vaihtoi sen loppumatkasta puupölkkyyn.

Merkkinauhat ovat kyllä käteviä paitsi siksi että itse näkee missä rajat ja esineet ovat, mutta ne näyttävät myös tuulen suunnan. Siitä on hyötyä jos ihmettelee koiran juoksentelua ruudun ulkopuolella, sillä tuuli voi kuljettaa ruudun rajojen hajun useamman metrin sivuun.

Seuraava harjoitus voisi olla sellainen että koetan itse olla neutraalimpi ja seurata tuoko Ledi esineen ilman hirmuista kehumishihkumista. Olisihan se paljon coolimpaa että sanoo koiralle vain "etsi" ja "hyvä" ;) voisi myös tehdä kevään ensimmäisen jäljen kun vaan aktivoituisi. Se ei ole niin kivaa.

Olisi mukava käydä myös tottistelemassa porukassa pitkästä aikaa. Pitänee katsoa olisiko jotain kurssia, tai käydä ihan privaatisti ohjatuissa treeneissä. Punkkikausikin on muuten todistetusti alkanut, löysin kaapista viime kesänä ostettuja Bayvanticeja jotka olivat vielä voimassa. Löysin myös Ledin lemmikkieläinpassin! En edes tiennyt että sillä oli sellainen. Kannattaisi varmaan kaivella useamminkin arkistojen kätköjä. Siitä tulikin mieleeni, ilmoittauduin mukaan kasvattajan järjestämälle kevätleirille. Osallistujien määrä on kuulemma aika vähäinen tällä kertaa, mutta tuleepahan edes kasvattajan ja Ledin Mörkö-siskon kanssa vaihdettua kuulumiset.

Esineruutua ja kesäturkkia

Eiliset ruudut menivät hyvin sekä Lediltä että talvitauolta vasta nyt palanneelta Iisiltä. Iisi suorastaan loisti nopeilla ja tarkoilla suorituksillaan. Ruutu oli vajaat 50 x 50 metriä ja koirat suorittivat yhden esineen noudon vuorotellen. Ledillä vaikeuksia oli vain purkin noutamisessa, mutta nyt kun lukaisin sääntöjä niin ruudussa ei saa olla metalli- tai lasiesineitä niin sitäpä ei tarvitsekaan harjoitella enempää. Se ei ilmeisesti haissut kovin voimakkaasti, koska koira juoksi sen vierestä ohi pariinkin kertaan merkitsemättä sitä. Yhdessä kun etsittiin niin sekin nousi kyllä. Treeni sujui ilman sen suurempia ongelmia, mutta tänään lueskeltuani esineruudun harjoittelusta niin totta tosiaan, ne esineet olisi aloittelevalle koiralle hyvä viedä aina samoihin paikkoihin, ettei ruutuun jää "kuumia" kohtia jotka haisee voimakkaasti mutta siellä ei kuitenkaan esinettä ole. Tämän voisi muistaa jatkossa.

Lueskelin myös että (ainakin jonkun kouluttajan) mukaan koiralle olisi hyvä alkaa opettaa jo varhaisessa vaiheessa useamman esineen etsimistä. Kyseisessä harjoituksessa kapealle mutta pitkälle tallotulle kaistaleelle viedään linjaan neljä esinettä (tämän jälkeen ruudusta kolmen esineen tuominen on kuulemma pala kakkua) jotka koira tuo, tai ne haetaan koiran kanssa yhdestä koiran tasosta riippuen. Talloin Ledin kanssa n. 50 metriä pitkän kaistaleen pieneen rinteeseen metsään, leveyttä sillä oli reilusti alle 10 metriä (piti tulla vielä kapeampi, mutta kun sitä turaa...). Tällä kertaa merkitsin nauhalla paitsi kulmat, myös esineiden sijainnit! Näin saatoin kehua koiraa heti kun se nosti esineen, kun tiesin varmuudella että se on oikeassa paikassa.

Vein taaimmaisen esineen Ledin kanssa (suosikkipatukka) melkein takarajalle, siitä vajaat 10 m lähemmäs narulelun ja 10 metriä etureunasta hanskan. Nokkela laskee nyt että eihän siitä tule kuin 40 metriä. No kuitenkin sinne päin. Ensi kerralla pitää ihan laskea askeleet että saisi tarkemmin sen ruudun oikean kokoiseksi. Hanska nousi helposti ja se luovutti sen hienosti. Palkkasin sen herkkulihapullalla ja otin sivulle lähettääkseni sen uudestaan ruutuun. Nyt koira selvästi epäröi mitä pitäisi tehdä, koska esinehän oli jo haettu! Kahden epäonnistuneen lähetyksen jälkeen otin koiran vierelle ja menin sen kanssa ruutuun, ja lähetin sen keskimmäiselle esineelle ensimmäisen esineen kohdalta. Narulelu löytyikin hienosti. Viimeiselle esineelle lähetin samasta paikasta kuin keskimmäiselle ja muistaakseni se löytyi ensimmäisellä lähetyksellä, joten koira ilmeisesti alkoi hoksata idean.

Ehkä jos olisi pelannut varman päälle, olisi kannattanut tehdä niin että olisi lähtenyt nostaman esineitä koiran kanssa kaistaleelta yhdessä eikä lähettänyt sitä. Seuraavan kerran taidankin tehdä niin, niin se toivottavasti hoksaa että etsimistä kannattaa jatkaa. Sinänsä hyvä että tämä on ollut mielessä jo jonkun aikaa, ettei siitä ehdi muodostua isompaa ongelmaa ettei koira noudakaan kuin kerran.

Iisikin pääsi tänään talviturkistaan, ja näyttä sekarotuisen katupiskin sijaan taas vähän enemmän rotukoiralta. Ajelujälki ei ole omaa käsialaa, parin viikon päästä näyttänee jo paremmalta kun ei ole niin muli.

Tortturuutu

Meikäläinen on kyllä ihan ässä koirankouluttaja. Ajattelin paikata eilisen virheen isolla ruudulla ja talloin koiran kanssa nyt samankokoisen ruudun samaan paikkaan ja jätin sinne tutun esineen. Noh, koirahan merkkasi eilisen vierasesineen ruudun ulkopuolelta (halvatun autoharja, jatkossa muistan viedä nekin pois) sekä seikkaili pitkin reittiä jota kautta olin "ovelasti" kiertänyt ruudulle. Huoh. On itsellä taas opeteltavaa! Koirallakin näytti olevan motivaatio huipussaan kun lopulta sain lähetettyä sen suunnilleen kunnolla ruutuun.


Pitänee jättää seuraavat treenit kuvaamatta kun se omaakin keskittymistä sotkee että toisessa kädessä on halon kokoinen puhelin. Tein sitten vielä toisen perään kun se nyt näytti hoksaavan että vaikka alue on iso niin siellä jossain se patukka on piilossa. Tässä tosiaan koira ihan hienosti seuraa alueen rajoja, oma moka että olin "kiertänyt" ruudulle metsän laitaa pitkin. Ensi kerralla pyrin tekemään ruudun niin, että lähestyn sitä vain suoraan edestä päin. Oppia ikä kaikki.



Voisi kaivaa esiin sen hakumanuskan ja tehdä seuraavasta treenistä ihan oikeasti järkevän ja minimoida epäonnisatumisen mahdollisuus. Jossain vaiheessa niitä esineitä pitäisi tuoda useampikin.

Kikkailin nyt vielä yhden koosteen lenkin varrelta, tuommoista peruspuuhastelua vähemmän vakavasti. Ei meillä taida kyllä mikään olla kovin vakavaa?

Vappuhulinaa ja esineruutua

Onpahan tullut taas taukoa blogin päivittämisessä, kun ei ole kamalasti mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut eikä ole tullut harrasteltuakaan mitään. Koirat kävivät viettämässä 1,5 vuorokautta lemmikkieläinhoitola Viiksessä kun itse kävimme häissä Jyväskylässä. Kokemus taisi olla traumaattisempi Iisille, joka jäi hyppimään ja huutamaan perään, kun taas Ledi jäi istumaan paikoilleen ja napitti kodittoman koiran silmillään että nyt ne hänet hylkäsi. Lopulta taisi olla minulle vaikeampaa kuin koirille. Jälleennäkeminen oli kuitenkin iloinen ja nyt toivotaan etteivät koirat saaneet sieltä mitään tauteja.

Vappuna käytiin torilla ihmettelemässä hulinaa. Ledi oli vähän ihmeissään ihmisjoukosta, mutta käyttäytyi rauhallisesti ja mallikelpoisesti ihmisten, autojen, vossikoiden ja ilmapallojen keskellä. Lapset huutelivat että POLIISIKOIRA! Terassilla malttoi sitten jo käydä pitkäkseenkin, ja otti vieraiden silitykset tyynesti vastaan.

Tänään innostuin talvitauon jälkeen tekemään Ledille esineruutua. Tein lenkin aikana ensin kaksi helppoa tutulla esineellä, melko kapeita ja ehkä pari-kolmekymmentä metriä pitkiä. Käytiin koirapuistossa ja paluumatkalla ajattelin tehdä vielä yhden, kun satuin löytämään vierasesineen maasta. Se on kyllä kumma miten sitä ei älyä nostaa vaikeustasoa hiljalleen, vaikka teoriassa tietääkin että jos yhtä asiaa vaikeutta (vieras esine) niin samaan aikaan ei saa vaikeuttaa myös muita (ruudun koko). Nyt siis sorruin perinteiseen ja tein normaalia suuremman ruudun ja heitin sinne esineen joka ei juurikaan meikäläiseltä haissut, joten siinähän kävi kuten olettaa saattaa jos olisi pysähtynyt ajattelemaan eikä olisi ahnehtinut. Ledi varmaankin kävi merkkaamassa esineen jo aiemmin, mutta en nähnyt sitä niin en hoksannut myöskään kehua. Se merkkasi sen myös silloin kun mentiin yhdessä etsimään, mutta olen ilmeisesti pahasti ruosteessa kun en silloinkaan ehtinyt sitä siitä kehua. Huoh. Tässäpä siis kardinaalimokailua kerrakseen, olkaapa hyvät.


Hienosti se kyllä ruudussa pysyi ja välillä teki jyrkkiäkin käännöksiä huomatessaan menevänsä alueen yli. Ainoastaan ruudun etureuna oli vähän hukassa, kun kävi jopa takanani merkkaamassa sinne jätetyn hihnan. Pitää suunnitella järkevämmin vastaava ruutu seuraavan kerran. Tästä itseäni ruoskittuani tein sitten hetken päästä superhelpon ruudun että saadaan vielä onnistunut suoritus loppuun. Tällaisia se tekee vaikka silmät kiinni, ruutu voi olla vaikka sen 50 metriä pitkä kunhan ei ole yhtä leveä niin esine kyllä löytyy vauhdilla. Minun vaan pitää hommata jotain nauhoja joilla merkkaan kulmat, koska näytän hukkuvan reitiltä ja lähetän koiran oudoista paikoista.


Loppuun vielä Ledin taidonnäyte matkalle pudonneiden esineiden hakemisesta, olkoonkin että tällä kertaa se kuuli avainten putoamisen ja osasi odottaa että kohta tapahtuu jotain. Tavoitteenahan olisi toki että jos koira tulee takaa, niin se oma-alotteisesti poimii esineet suuhunsa ja tuo ne minulle. Pitää vaan opetella palkkaamaan koira niin, ettei heittäessä vahingossa heilauta patukkaa ensin itseensä päin :)


Tästä se kausi taas lähtee käyntiin. Ohjaajan pitää skarpata huomattavasti enemmän kuin koiran!

"Ai mikä karvanlähtö?"