Tuikku 7 vuotta!

Seitsemän vuotta sitten syntyi elämäni valo Tuikku viiden sisarensa kanssa.

Valitettavasti kuvien copyrightit ovat ajan saatossa hukkuneet: kuvat eivät ole ottamiani

Silloin yritin pehmittää isääni lukuisin eri tavoin että saisin luvan pennun ottamiseen, mm. asettamalla tietokoneen taustakuvaksi tämän:

(ei auttanut)

Paljon onnea Tuikku! Syntymäpäivää juhlistettiin kotiväen kesken, kakku siskoni käsialaa :D

Viimeksi Tuikun luona vieraillessa oli mukavaa katsella miten Tuikku ja Ledi makasivat lattialla ihan lähekkäin (Ledin toimesta) ja hoivasivat toisiaan (Ledi nuoli Tuikun kasvoja). Toisiaan hoivaavat ja lähekkäin nukkuvat koirat ovat jotenkin niin hellyttäviä. Ledi ja Iisi eivät hoivaa toisiaan niin välillä tulee jotenkin surku kun näkee miten Ledi on Tuikun kanssa. Ehkä sillä sitten on vaikutusta kasvaako pennusta asti kyseisen koiran kanssa.

Tuikku kun on nyt muutaman kuukauden ajan saanut asustella maalla omakotitalossa, mietti siskoni että pitääkö sitä välillä käyttää ihan tarkoituksella "kylillä" että siltä ei käytöstavat unohdu. Kävivät tuossa jokunen aika sitten Joensuussa ja Tuikku oli yllättänyt kaikki käytöksellään! Siskolla on ollut kuulemma ongelmana että toisia koiria nähdessään Tuikku ei hiljene ollenkaan vaan huutelee jo kaukaa. Nyt olivat ohitelleet toisia koirakoita ihan hipihiljaa ja rennosti. Tuikun kauhistus nro1 eli iso musta koira oli rynnännyt jostain räyhäämään aidan läpi, Tuikku oli vain kerran rähähtänyt säikähdyksestä vastaan ja sitten jatkanut lenkkiä ihan lunkina. Lisäksi Tuikku oli leikkinyt nätisti chihuahuan pennun kanssa, vaikka se vanhemmalla iällä on enimmäkseen on jyrännyt pentukoiria. Ilmeisesti maalaiselämä on tehnyt sen hermoille hyvää ja siitä tuli taas onnellinen, rento koira!

Ledikin on käyttäytynyt varsin mallikkaasti. Nykyään ohitellaan räyhääviä koirakoita normaalin levyisellä jalkakäytävällä enimmäkseen ilman ongelmaa, jos Ledin huomion varastaa esim. lumikokkaretta kantamalla. Koirapuistossakin ollaan käyty, sillä tuntuu olevan kovin myönteinen vaikutus asiaan.

Miksi en pidä partakoirista

[avautuminen alkaa]
Vaikka riiseni ei kovin karvainen olekaan, on sillä PARTA ja pitkät karvat jaloissa. Valitettavasti näin, sillä jos se olisi minun koirani niin sillä olisi myös kuono ja jalat sängellä talvisin. Kesät saisi sitten näyttää snautserilta niin paljon kun tykkää.

Miksi en pidä karvakoirista/partakoirista top 3:

1. Märkä koira. Lumi tarttuu karvoihin ja sitten se sulaa lattialle, ja pienen ajan kuluttua poljen sukkasillani siihen lammikkoon. Ärsytyksen aihe nro 1 on märkä sukka, etenkin jos on jo muutenkin kiire ja pitäisi olla menossa jo!

2. Hiekka lattialla. Syksyn ja kevään kurakelit tuovat mukanaan paitsi märät, myös hiekkaiset ja kuraiset lattiat. Ärrrrsyttää kun pitäisi koko ajan olla siivoamassa tai kulkea vähintään sukkasillaan ettei tunnu inhottavalta paljaassa jalassa, ja sukkia taas ei voi käyttää kohdan 1 takia.

3. Märkä ja likainen parta. Syönnin tai juonnin jälkeen, tai etenkin paskan syönnin jälkeen on todella mukavaa että koira laskee kylmän ja märän partansa paljaalle iholle, tai vastaavasti kastelee tai likaa jälleen vaatteet.

Iisi on hieno koira ja todella hyvännäköinen ollessaan trimmattu, mutta raah kun sillä on takkuinen ja paskainen parta jossa roikkuu havuja ja jääkokkareita ja ne kaikki sulaa sisälle (puhumattakaan kaikesta siitä jäästä ja lumesta joka kulkeutuu sisään varpaiden väleissä). Olisipa talo jossa koirilla olisi oma sulamishuone.
[/avautuminen päättyy]

"Saanko sulaa lattiallesi?"

Torikauhua

Ei, Ledi ei syönyt ketään Kuopion torilla tai muutenkaan pelotellut. Käytiin ekaa kertaa porukkatreeneissä hallilla, ja Ledistä tuli taas ihan pieni ja ujo koira :) meidänhän piti käydä siellä mätsärissäkin, mutta olen ollut koko viikon kipeänä niin ei ole tullut käytettyä koiria kuin pissalla ennen tätä päivää.

Hallille kokoontui siis lähinnä lappalaiskoiraharrastajia tokoilemaan mutta pari vääränrätuistakin pääsi livahtamaan sekaan. Tavotteita en sen kummemmin asettanut koska Ledi ei ole ennen vastaavassa tilanteessa tai paikassa ollut, niin toiveena oli lähinnä että se malttaisi olla hiljaa ja että sen kanssa voisi ehkä tehdä jotain pientä kivaa yhdessä. Hallilla on kolme kenttää ja kaikki olivat käytössä, joten koiria, lapsia, ääntä ja vilinää  riitti kuten ennakkoon arvelinkin.

Pieni ujo saksalainen

Aloitettiin rivipaikallaololla, Ledi sai kokemattomana rauhallisemman paikan reunimmaisena ja jäin sen lähelle eteen paikallaolon ajaksi. Hyvinhän se maata lötkötti, mutta ei siinä tekemisen meininkiä kyllä ollut. Eikä se mennyt ensimmäisellä käskyllä maahankaan, kummallakaan kerralla. Koko koira oli ihan flegu ja minä en osannut asialle mitään tehdä, tuollaisissa tilanteissa tulee ihan kömpelö ja hölmö olo, vaikka kukaan ei varmasti tuijottanut tai arvostellut kentän laidalla. Vinkiksi sain että näissäkin treeneissä voi olla ruokakippo edessä motivoimassa, tai jopa koiran rinnan alla. Silloin vaikka itse olisin kauempana niin koiralla on jokin syy odottaa paikoillaan, jos rohkeus (tai motivaatio) muuten meinaisi pettää.

Hyvin mahdutaan odottelemaan ihan hissukseen!

Seuraavaksi sitten keskityttiinkin saamaan koiraan vähän eloa hetsaamalla sitä patukalla, ja tehtiin jokunen toisto niin että Ledi saalistaa patukkaa perusasentoon, josta palkkaan sen hetsaamalla sen uuteen perusasentoon niin että se ei saa patukkaa kiinni ennen kuin toisen perusasennon jälkeen. Kun sain omat raajani suunnilleen ojennukseen niin se alkoi mennä ihan kivasti.

Tehtiin 2 x 10 minuutin sarjaa ettei Ledin pääkopalla käy liian rankaksi. Toisella kerralla jatkettiin samaa hetsaus-perusasento-hetsaus, sekä otettiin pari kertaa myös hetsaus-seuraa-palkka. Se mitä sain vinkiksi oli arvatenkin että seuraamista kannattaisi tehdä jatkossa joko pitkiä matkoja patukka esillä (motivaatio säilyy) tai lyhyitä pätkiä patukka piilossa että kontakti oikeasti olisi minuun eikä patukkaan. Alammekin Ledin kanssa tanssimaan seuruuta vasemmalla jalalla askel eteen, askel taakse. Peruutusta toki voi tehdä enemmänkin, ei olisi ollenkaan huonoa takapäätreeniä. Pienenä ongelmanahan on ollut että kun sanon "Seuraa!" Ledi siirtyy perusasennosta eteeni. Sanallisesti tai kehoakin apuna käyttäen koiralle voi antaa palautetta että ei näin, mutta hihnalla kannattaa kuulemma korjata vain huomion herpaantumista jos koira alkaa katselemaan muualle kontaktissa. Kuulostaa ihan järkevältä. Eri liikkeistä voi olla myös eri palkka, kunhan palkka on aina sama tietylle liikkeelle. Silloin koira tietää mitä on tulossa eikä joudu pettymään jos leikin sijaan saakin vain nakkia.

Hallilla on kyllä tosi hyvä matto, alkuun varoin vähän ettei Ledi vaan pääse taas loukkaamaan itseään leikkiessään mutta pito oli parempi kuin missään, enkä onnistunut palkkaamaankaan mitenkään niin että se olisi niksahtanut jostain. Toisaalta harmi että olen alkanut varomaan palkkaamista sen vuoksi että pelkään rikkovani koiran. Pitänee vaan opetella palkkaamaan se turvallisesti riittävän alas ettei se koskaan pääsisi hyppäämään mutkalla lelun perään.

Karu oli kyllä taas herätys siihen miten erilailla koira käyttäytyy vieraassa paikassa jossa on paljon häiriötä. Voipi olla että mulla ei aika eikä jaksaminen riitä treenata BH-koetta valmiiksi tämän vuoden aikana, kun olohuoneessa treenaaminen ei ihan riitä. Koirat jäivät loppuvuodesta harrastuksissa kakkossijalle joten saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi. Hirmu tyytyväinen olen kyllä Ledin käytökseen, yhtään ei ollut hölmöä huutelua tai räyhäämistä. Ehkä seuraaviin treeneihin itselläkin on jo vähän parempi suunnitelma kun ei tarvitse murehtia sitä että karkaako koira toisten luo tai voiko sen kanssa tehdä muuta kuin seisoa vieressä ja karjua sitä hiljaiseksi, kun nytkään ei tarvinnut niin tehdä. Käytös 9½, ohjaajalla paljon skarpattavaa.

Nivelvalmistevertailu

Jos koiralla on nivelrikkoa, niin nivelvalmisteista ei ainakaan ole pulaa vaan valinnan varaa on liikaakin. Kyselin muinoin eläinlääkäriltä että mitä niistä sitten kannattaa alkaa syöttämään, niin hän sanoi että se on ilmeisesti se ja sama koska ne vaikuttavat pitkälti samalla lailla, eroja on enimmäkseen siinä miten koiran vatsa kestää mitäkin lajia. Olipahan joku tehnyt väitöskirjankin nivelvalmisteiden hyödyistä ja eroista, mutta en ole sitä tähän päivään mennessä löytänyt. 

Vuoden verran olen ollut laiska ja syöttänyt koiralle mitä eteen on tullut, mutta nyt vihdoin tein vähän tutkimusta mitä tuotteita on tarjolla ja miten niiden ainesosat eroavat toisistaan, sekä kartoitin myös hinta/laatusuhdetta.

Tässä ensin tietoa ainesosista, joita useimmissa valmisteissa on.

Glukosamiini

Glukosamiini on rustojen, nivelpintojen ja selän välilevyjen sekä nivelnesteen rakenneosa, jolla on ratkaiseva merkitys rustojen joustavuudelle ja kestävyydelle. Iän myötä sidekudoksen glukosamiini vähenee, jolloin myös rustot ohenevat ja niihin syntyy pieniä koloja, reikiä ja halkeamia. Rusto rappeutuu ja nivel alkaa oireilla.
Glukosamiinia on saatavana sekä luontaistuotteina (vihersimpukkauute, hainrustovalmisteet) että synteettisenä reseptilääkkeenä, glukosamiinipolysulfaattina. Vihersimpukkauute ehkäisee tavanomaisten tulehduslääkkeiden vatsaa ärsyttävää vaikutusta.(lisää aiheesta kertoo esimerkiksi Tohtori Tolonen)

Kondroitiinisulfaatti

Nivelneste eli synoviaalineste sisältää runsaasti hyaluronihappoa ja kondroitiinisulfaattia. Yleensäkin nämä geelimäiset aineet täyttävät nivelten (ja muiden kudosten) tyhjät tilat. Kondroitiinisulfaattien hoitava vaikutus nivelissä perustuukin ilmeisesti enemmän "iskunvaimentajan" ja voiteluaineen rooliin kuin itse tulehduksen ehkäisyyn. Kondroitiinisulfaatti vaikuttaa nivelrikon oireisiin lievittämällä kipua ja parantamalla sairaiden nivelten liikkuvuutta. 

MSM

MSM (metyylisulfonyylimetaani) on rikkiyhdiste. Rikki on yksi välttämättömistä kivennäisaineista. Nivelissä rikkipitoisuus vähenee tulehdusten myötä. MSM:n sisältämät rikkiyhdisteet ovat helposti elimistön hyödynnettävissä ja siksi sitä on käytetty pitkään erilaisten niveloireiden kuten nivelrikon, niveltulehdusten ja jännetupentulehdusten hoidossa. MSM vähentää tulehdusta, nopeuttaa lihasten palautumista ja estää lihasten kipeytymistä. Se lievittää väsyneiden lihasten ja kipeytyneiden nivelten arkuutta.

Eläinlääkäriasemalta ostin ensimmäiseksi valmisteeksi nestemäistä Arthroflexiä, jota koirat yleensä ovat sietäneet hyvin. Sittemmin on tullut kokeiltua muutakin.

Arthroflex oraalisuspensio 500 ml

Koostumus: 1 ml sisältää
120 mg glukosamiinisulfaattia
48 mg kondrointiinisulfaattia
10 mg C-vitamiinia
0,5 mg mangaania

Annostus: yli 30 kg 7,5 - 10 ml / vrk
Kesto: 50 päivää
Hinta: 36 €

Nesteen kanssa läträäminen tuntui hankalalta ja kuulin että jotkut syöttävät myös ihan tavallisia ihmisten nivelvamisteita koirilleen, niin ostin apteekissa käydessäni sitten purkin Arthrobalansia.

Arthrobalans plus 120 tabl

Koostumus: 1 tabl sisältää 
500 mg glukosamiinisulfaattia, joka vastaa 400 mg 
400 mg kondroitiinisulfaattia , 
200 mg MSM (metyylisulfonyylimetaani) 

Annostus: 1 tabl / vrk
Kesto: 120 päivää
Hinta: 30 €

Seuraavaksi palasin kuitenkin Arthrolfexiin, kun oli muutakin asiaa eläinlääkäriin.

Arthroflex jauhe 400g

Koostumus: 1 g jauhetta sisältää 
200 mg glukosamiinihydrokloridia
40 mg kondroitiinisulfaattia
10 mg C-vitamiinia
1,23mg mangaania

Annostus: 

1g jauhetta/10 kg suun kautta ruokaan sekoitettuna kerran päivässä = 4 g / pvä

Kesto: 100 päivää

Hinta. 52 €

Tuikulle oli susoiteltu Cartivetia, eikä se pienemmälle koiralle edes kallista olekaan. Saksanpaimenkoiran kooiselle koiralle pidän tuota jo melko arvokkaana valmisteena.

CARTIVET+ MSM koirille 100 tabl

Koostumus: 1 tabl sisältää

250 mg glukosamiinia HCL 
250 mg MSM   
200 mg kondroitiinisulfaattia 
100 mg  yucca-uutetta 
20 mg  C-vitamiini  
2 mg mangaani  
1 mg  sinkki

Magnesiumstearaatti
Mikrokiteinen selluloosa
Karboksimetyyliselluloosa
Kasvisperäiset makuaineet

Annostus: 25-45 kg 2 tabl/pvä 

Kesto: 50 päivää

Hinta: 38 €

Koirafoorumilla törmäsin MSM-jauheen kehumiseen, joten tilasin sitä pussillisen. Maistoin sitä ja kokemus oli aika karmea, joten en tiedä miten mielellään koirakaan tuota syö. Toisekseen jäkikäteen viisastuneena tuon kanssa pitäisi kuitenkin syöttää myös glukoosi- ja kondroitiinimössöjä, joten liekö hukkaostos. Ihmisellä kuulemma auttaa leposärkyyn hyvin.

MSM-jauhe 1000 g

Annostus: 2 g / vrk
Kesto: 500 päivää
Hinta: 22 €

Kokeilematta sitten on hainrusto- ja virhersimpukkavalmisteet, jotka olisivat se luonnonmukainen vaihtoehtoa edellämainituille. Voi olla että kokeilen näitäkin joskus.


Hainrusto + vihersimpukka 80 kaps

Bioteekin Hainrusto+vihersimpukka sisältää hainrustojauheen lisäksi vihersimpukkaa ja hainrustouutetta, jotka tekevät valmisteesta huomattavasti vahvemman ja monipuolisemman kuin tavanomaiset vihersimpukka- tai hainrustovalmisteet.

Annostus: 1-2 kapselia päivässä
Kesto: 40 päivää
Hinta: 20 €

Noiden lisäksi olisi kuulemma hyvä varmistaa että koira saa tarpeeksi Omega 3 rasvahappoja.

Totta puhuen en ole kyllä huomannut koirassa eroa syötinpä sille näistä mitä tahansa. Jos sinulla on kokemusta nivelvalmisteista ja niiden eroista, tai huomasit että olen ymmärtänyt jonkun asian näihin liittyen ihan väärin, niin korjaa tai kommentoi ihmeessä. Tai jos löydät sen väitöskirjan aiheesta, olisi ihan mielenkiintoista lukea. Liekö se eläinlääkäri sitten oli oikeassa että on ihan sama mitä valmistetta syöttää, jos koira ei ainakaan huonompaan suuntaan mene. Tiedän myös lapinkoiran joka söi Tohtori Tolosen nivelvalmisteita ja nuortui niillä kymmenen vuotta ja ontuminenkin katosi. Ja minä kun luulin että koko Tolonen on vitsi!

Näyttäisi muuten että tänään menee 6000 blogin lukukertaa rikki. Kiitos mielenkiinnosta!

Edit. 
5.1.2014 lisää nivelvalmisteita testaukseen, katso uusin postaus!
2.8.2014 Lisää asiaa glukosamiinista