Vaikka riiseni ei kovin karvainen olekaan, on sillä PARTA ja pitkät karvat jaloissa. Valitettavasti näin, sillä jos se olisi minun koirani niin sillä olisi myös kuono ja jalat sängellä talvisin. Kesät saisi sitten näyttää snautserilta niin paljon kun tykkää.
Miksi en pidä karvakoirista/partakoirista top 3:
1. Märkä koira. Lumi tarttuu karvoihin ja sitten se sulaa lattialle, ja pienen ajan kuluttua poljen sukkasillani siihen lammikkoon. Ärsytyksen aihe nro 1 on märkä sukka, etenkin jos on jo muutenkin kiire ja pitäisi olla menossa jo!
2. Hiekka lattialla. Syksyn ja kevään kurakelit tuovat mukanaan paitsi märät, myös hiekkaiset ja kuraiset lattiat. Ärrrrsyttää kun pitäisi koko ajan olla siivoamassa tai kulkea vähintään sukkasillaan ettei tunnu inhottavalta paljaassa jalassa, ja sukkia taas ei voi käyttää kohdan 1 takia.
3. Märkä ja likainen parta. Syönnin tai juonnin jälkeen, tai etenkin paskan syönnin jälkeen on todella mukavaa että koira laskee kylmän ja märän partansa paljaalle iholle, tai vastaavasti kastelee tai likaa jälleen vaatteet.
Iisi on hieno koira ja todella hyvännäköinen ollessaan trimmattu, mutta raah kun sillä on takkuinen ja paskainen parta jossa roikkuu havuja ja jääkokkareita ja ne kaikki sulaa sisälle (puhumattakaan kaikesta siitä jäästä ja lumesta joka kulkeutuu sisään varpaiden väleissä). Olisipa talo jossa koirilla olisi oma sulamishuone.
[/avautuminen päättyy]
 |
| "Saanko sulaa lattiallesi?" |
Voih... Tunnen myötätuntoa! Itsellä ei ole taloudessa partakoiraa, mutta kuolakoiria on kaksi. Kohdat 1 ja 3 varsinkin osuivat ja upposivat, tosin itselle inhottavuutta lisää se, että meillä lattioilla on sitten limaista kuolaa. Siihen se vasta on mukava astua/saada housuilleen kun koira työntää pään syliin... Jep jep.
VastaaPoistaNo joo, totta! Kuolaavista koirista mulla ei olekaan kokemusta, mutta tosiaan vesihän kuivuu pois mutta kuola on jo ällömpää :D kiitos, tämä muistunee mieleen seuraavina kertoina kun asiaa manaan.
Poista