Kaupunkikävelyn pimeä osuus

Nyt joku koiraharrastaja jo miettii että eihän sellaista olekaan kuin kaupunkikävelyn pimeä osuus, eikä virallisesti olekaan. Ledi kun on vähemmän muutenkin kaupungilla pyörinyt niin lähdin joutessani sen kanssa Taiteiden yöhön kun ilta pimeni, tarkoituksena nähdä miten se reagoi ihmisvilinään ja horjahteleviin humalaisiin pimeillä kaduilla ja puistoissa. Ensin käveltiin vähän ympäriinsä vilkkaimpia katuja ja sitten jäätiin partioimaan johonkin risteysalueelle, toiveina oli että koira olisi tarkkaavainen mutta ei haukkuisi tai murisisi, vaan suhtautuisi ihmisiin pääsääntöisesti ystävällisesti vaikka henkilö käyttäytyisikin vähän erikoisesti. Tuikkuhan ilmoittaa pöhkämällä kaikesta epäilyttävästä, joka yltyy helposti myös ilmoitushaukuksi.

Vain kerran Ledi haukkui ja senkin se teki ihan alussa, kun pimeällä sivukujalla oli porukkaa istuskelemassa maassa. Sekään ei ihmetyttänyt enempää kun käännyttiin sinne ja käveltiin ohitse. Torilla se tarkkaili ihmisiä mutta seisoi tai istui ihan rauhallisesti. 

Menimme valaisemattomaan Snellmanin puistoon, jonka läpi ihmisjoukot kulkevat baarista tai hotellista toiseen. Pimeässäkään ei ollut sen ihmeempää vaikka yksi mies horjahti lähes Ledin päälle. Melkein vastaavassa tilanteessa Tuikku syöksähti horjahtelijaa kohti joskus nuoruudessaan, joten ehkä hermoeroa koirissa on, kummassakin omat hyvät puolensa. Ledillä kynnys reagoida tuntuu olevan suurempi.

Juhlakansan seasta kuului pelkästään myönteisiä kommentteja aina susikoira Roista lähtien, moni ihasteli miten kaunis tai söpö koira minulla on ja kyseli sen ikää. Kaikkia yllätti koiran nuoruus verrattuna sen rauhallisuuteen. Ledi myös itse bongasi automaattijonosta jonkun miehen jota se vaan halusi mennä tervehtimään ja saikin luvan uida syliin rapsuteltavaksi. Ledi olisi halunnut mennä myös taidenäyttelyyn, ravintolaan ja kirkkoon, mutta liekö tuota olisi huolittu sisälle saakka. Koska Ledi rakastaa autoilua ja tunnin kuljeskelun jälkeen oikea bussi sattui tulemaan torille, taitoimme paluumatkan sillä. Vielä bussissakin Ledi oli juhlakansan lellikki ja herätti ihastusta luonteellaan. Olin kovin tyytyväinen että Ledi ohitti ihmiset pitkällä ja löysällä hihnalla eikä vetänyt ympäriinsä tai hötkynnyt muutenkaan. Torivahti palaa asemiinsa mahdollisesti vielä jatkossakin :)

Maakuntamatkailua ja sieniä

Lauantaina vierailimme koko porukalla Joensuussa, jonne myös siskoni tuli Tuikun kanssa. Yhteislenkki oli vauhdikas mutta koirat käyttäytyivät hyvin. Illalla siirryimme maaseudulle isäni luokse ja koirat saivat leikkiä oman tontin omistajia, ja näyttivät nauttivan siitä kovasti kun saivat olla pihalla vapaana. Siedättyivät myös kissoihin taas vähän lisää että niitä EI ajeta takaa eikä niille haukuta. Sunnuntaina retaleet pääsivät päiväksi juoksemaan sienimetsään, ja Iisi osoittautui yhtä hyväksi sienikoiraksi kuin ennenkin. Se kun löytää sieniä niin se heittäytyy niiden päälle kieriskelemään tai vähintäänkin talloo ne jalkoihinsa.

Sain peruutuspaikan MH-luonnekuvaukseen Haminaan 15.-16.9. joten tiedossa on visiitti kasvattajan luo ensi kuussa, kun hän ystävällisesti lupasi meidät majoittaa.

Pesin Ledin jo kertaalleen Fairylla mutta hajua tuntuu vieläkin puskevan. Pesen sen vielä uusiksi ja jos senkin jälkeen haisee niin pitänee vaihtaa ruokaa tai alkaa taas epäillä että siinä on jotain Vikaa. Ja kyllä, Tuikku on lihava ja pääseekin kuulemma diettiruualle.

Ei niin pahasti rikki

Tänään kävimme virallisissa luustokuvissa Jynkässä. Myös polvet tarkistettiin, ne sentään sai kehuja että olisipa pikkukoirillakin joilla polvitutkimus on pakollinen näin hyvät polvet. Ne siis 0/0.

Lonkkamaljat näyttävät kuvissakin vähän matalille ja lonkat ovat eriparia. Nämä luultavasti tulevan takaisin jotain B:n ja C:n väliltä, toinen saattaa olla jopa A. Olen tyytyväinen etteivät ole huonommat kuten pelkäsin, sillä Ledin yhdellä siskolla on C/D - toisaalta toisella siskolla A/A. Muita ei ole vielä kuvattukaan. Kuvat saa suuremmiksi niitä klikkaamalla.

 

Kyynärät eivät olleet puhtaat kuten oli jo melko ilmeistä. Edelleenkin oikea on huonompi kuin vasen, mutta vasenkaan ei ole aivan puhdas (tai kuvan perusteella tiiviskään, oma huomio). Irtopaloja ei ole mutta oikeassa kyynärässä on nivelkuopan keskelle on muodostunut pieni särmä joka saattaa alkaa hinkuttamaan, samoin molemmat reunat. Suositteli jatkamaan nivelvalmisteen (lisäravinne) syöttämistä, jos koira joskus kipuilee raskaamman liikunnan jälkeen niin sille annetaan tulehduskipulääkettä kertaluontoisesti. Jos kipuilu jatkuu pidempään niin aletaan piikittämään taas Cartrophenia kuuriluontoisesti. Kotikoirana ei pitäisi kuitenkaan rajoittaa elämää, normaaleja lenkkejä voi tehdä eikä tarvitse varoa mitenkään erityisesti. Agility, A-asteet ja hyppyesteet nyt on vähän nou-nou, kun yleensä sen vauhdin kanssa ei ole järkeä eikä koiralla luontaista varovaisuutta.

Selkä oli normaali, ei merkkejä spondyloosista tai muustakaan poikkeavasta.

Sitten vaan odotellaan millä tuloksella kuvat tulevat takaisin Kennelliitosta!

P.S. koira haisee kuulemma siksi koska se on likainen :D eläinlääkäri kehoitti pesemään Fairylla että härski rasva irtoaa. Ja minä kun olen koettanut mahdollisimman miedolla pestä aina koirat, mutta hyvä ettei johtunut mistään vakavemmasta. Vähän nolotti. Ei Tuikku haise tai ole rasvainen!

Kesäreissut

Kesä oli ja meni, ainakin alkaa olla loppusuoralla. Minä matkustelin ympäriinsä koiran kanssa ja ilman ja muu aika menikin ihan vaan lööbaillessa taas. Ei olla siis tehty mitään älykästä.

Keskiviikkona on Ledin luustokuvat + toivottavasti selviää miksi se on alkanut haista tässä kesällä. Hajulle ei ole löytynyt mitään syytä ja välillä se haisee enemmän ja välillä taas ei juuri lainkaan, haju tuntuu tulevan sen ihosta läpi. Eläinlääkärireissun jälkeen ollaan toivottavasti viisaampia.