perjantai 31. elokuuta 2012

Kaupunkikävelyn pimeä osuus

Nyt joku koiraharrastaja jo miettii että eihän sellaista olekaan kuin kaupunkikävelyn pimeä osuus, eikä virallisesti olekaan. Ledi kun on vähemmän muutenkin kaupungilla pyörinyt niin lähdin joutessani sen kanssa Taiteiden yöhön kun ilta pimeni, tarkoituksena nähdä miten se reagoi ihmisvilinään ja horjahteleviin humalaisiin pimeillä kaduilla ja puistoissa. Ensin käveltiin vähän ympäriinsä vilkkaimpia katuja ja sitten jäätiin partioimaan johonkin risteysalueelle, toiveina oli että koira olisi tarkkaavainen mutta ei haukkuisi tai murisisi, vaan suhtautuisi ihmisiin pääsääntöisesti ystävällisesti vaikka henkilö käyttäytyisikin vähän erikoisesti. Tuikkuhan ilmoittaa pöhkämällä kaikesta epäilyttävästä, joka yltyy helposti myös ilmoitushaukuksi.
Vain kerran Ledi haukkui ja senkin se teki ihan alussa, kun pimeällä sivukujalla oli porukkaa istuskelemassa maassa. Sekään ei ihmetyttänyt enempää kun käännyttiin sinne ja käveltiin ohitse. Torilla se tarkkaili ihmisiä mutta seisoi tai istui ihan rauhallisesti. 
Menimme valaisemattomaan Snellmanin puistoon, jonka läpi ihmisjoukot kulkevat baarista tai hotellista toiseen. Pimeässäkään ei ollut sen ihmeempää vaikka yksi mies horjahti lähes Ledin päälle. Melkein vastaavassa tilanteessa Tuikku syöksähti horjahtelijaa kohti joskus nuoruudessaan, joten ehkä hermoeroa koirissa on, kummassakin omat hyvät puolensa. Ledillä kynnys reagoida tuntuu olevan suurempi.
Juhlakansan seasta kuului pelkästään myönteisiä kommentteja aina susikoira Roista lähtien, moni ihasteli miten kaunis tai söpö koira minulla on ja kyseli sen ikää. Kaikkia yllätti koiran nuoruus verrattuna sen rauhallisuuteen. Ledi myös itse bongasi automaattijonosta jonkun miehen jota se vaan halusi mennä tervehtimään ja saikin luvan uida syliin rapsuteltavaksi. Ledi olisi halunnut mennä myös taidenäyttelyyn, ravintolaan ja kirkkoon, mutta liekö tuota olisi huolittu sisälle saakka. Koska Ledi rakastaa autoilua ja tunnin kuljeskelun jälkeen oikea bussi sattui tulemaan torille, taitoimme paluumatkan sillä. Vielä bussissakin Ledi oli juhlakansan lellikki ja herätti ihastusta luonteellaan. Olin kovin tyytyväinen että Ledi ohitti ihmiset pitkällä ja löysällä hihnalla eikä vetänyt ympäriinsä tai hötkynnyt muutenkaan. Torivahti palaa asemiinsa mahdollisesti vielä jatkossakin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti