 |
| Valitettavasti kuvien copyrightit ovat ajan saatossa hukkuneet: kuvat eivät ole ottamiani |
Silloin yritin pehmittää isääni lukuisin eri tavoin että saisin luvan pennun ottamiseen, mm. asettamalla tietokoneen taustakuvaksi tämän:
 |
| (ei auttanut) |
Viimeksi Tuikun luona vieraillessa oli mukavaa katsella miten Tuikku ja Ledi makasivat lattialla ihan lähekkäin (Ledin toimesta) ja hoivasivat toisiaan (Ledi nuoli Tuikun kasvoja). Toisiaan hoivaavat ja lähekkäin nukkuvat koirat ovat jotenkin niin hellyttäviä. Ledi ja Iisi eivät hoivaa toisiaan niin välillä tulee jotenkin surku kun näkee miten Ledi on Tuikun kanssa. Ehkä sillä sitten on vaikutusta kasvaako pennusta asti kyseisen koiran kanssa.
Tuikku kun on nyt muutaman kuukauden ajan saanut asustella maalla omakotitalossa, mietti siskoni että pitääkö sitä välillä käyttää ihan tarkoituksella "kylillä" että siltä ei käytöstavat unohdu. Kävivät tuossa jokunen aika sitten Joensuussa ja Tuikku oli yllättänyt kaikki käytöksellään! Siskolla on ollut kuulemma ongelmana että toisia koiria nähdessään Tuikku ei hiljene ollenkaan vaan huutelee jo kaukaa. Nyt olivat ohitelleet toisia koirakoita ihan hipihiljaa ja rennosti. Tuikun kauhistus nro1 eli iso musta koira oli rynnännyt jostain räyhäämään aidan läpi, Tuikku oli vain kerran rähähtänyt säikähdyksestä vastaan ja sitten jatkanut lenkkiä ihan lunkina. Lisäksi Tuikku oli leikkinyt nätisti chihuahuan pennun kanssa, vaikka se vanhemmalla iällä on enimmäkseen on jyrännyt pentukoiria. Ilmeisesti maalaiselämä on tehnyt sen hermoille hyvää ja siitä tuli taas onnellinen, rento koira!
Ledikin on käyttäytynyt varsin mallikkaasti. Nykyään ohitellaan räyhääviä koirakoita normaalin levyisellä jalkakäytävällä enimmäkseen ilman ongelmaa, jos Ledin huomion varastaa esim. lumikokkaretta kantamalla. Koirapuistossakin ollaan käyty, sillä tuntuu olevan kovin myönteinen vaikutus asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti