Pupuja naapurissa

Jostain syystä lähipäivinä olemme törmänneet jo useamman kerran jäniksiin ja rusakoihin. Ensikohtaaminen tapahtui jäällä, havahduin ajatuksistani siihen kun Ledi ajoi linnut lentoon. Kutsuin sen pois ennen kuin se pääsi raadolle asti, ja totta tosiaan keskellä lampea köllötti tuore jänis ja pää somasti irrallaan sen vieressä. Koiria, Lediä varsinkin, kiinnosti pupu kovasti niin annoin luvan mennä nuuskimaan kun malttoi odottaa lupaa niin hyvin. Ilokseni kumpikaan ei koettanut syödä sitä ja suostuivat jatkamaan matkaa pienellä suostuttelulla. Ledihän on aiemmin päässyt hieman maistamaan vasta pudotettua teertä, joten oletin että sillä olisi ollut kovempikin into päästä nuolemaan veristä kaulan tynkää.

Eilen sitten huomasin että takametsässä kuusen alla tuijottaa iso läski rusakko ikkunasta sisään. Olin lähdössä juuri koirien kanssa ulos, mutta eipä se herra tai rouva rusakkoa häirinnyt vaikka mentiin alle 10 metristä ohitse. Tulin sitten takaisin samaa reittiä ja lähtin koirien kanssa lähestymään rusakkoa että onko tämäkin sairas (tuskin terveet yksilöt menettävät päänsä keskellä ei mitään), ja vasta kun olimme alle viiden metrin etäisyydellä, lähti rusakko karkuun. Tai kenties se oli masentunut ja halusi päästä hengestään. Iisi on kiinnostunut lähinnä jäniksen papanoista mutta Lediä on alkanut kiinnostaa jäljet, koska se ilmeisesti kerran iltapimeällä pääsi ajamaan jänistä. Nyt tuohon pitäisi keksiä kikka kolmonen että siitä ei tule jäniskoiraa kuten Tuikusta pääsi tulemaan. On se kuitenkin tullut kutsusta pois ja saanut hurjasti kehuja ja palkan tehtyään niin, mutta vähän huolestuttaa silti. Ajattelin jatkossa jonkun aikaa kieltää sitä ajamasta jälkiä metsässä, vaikka en voikaan tietää onko se jäniksen vai minkä jälki. Josko se siitä hiipuisi pois kun keksin tilalle mielekkäämpää tekemistä.

Muuta ei oikeastaan olla tehtykään kuin ulkoiltu ja käyty koirapuistossa menestyksekkäästi. Ainoastaan viimeksi Ledin leikki meni liian rajuksi puolivuotiasta pentukoiraa kohtaan, sen mielestä pennun olisi pitänyt olla ja pysyä maassa kunnes hän antaa luvan. Ei se hampaitaan käyttänyt yhtään, pikemminkin taklasi sen allensa. Ei siihenkään olisi tarvinnut puuttua jos toinen ei olisi ollut tuplasti pienempi! En halua että kukaan pentukoira joutuu säikähtämään meidän koiria, koska onhan Ledi varsinkin iso eikä aina tunnu tajuavan että kaikkien kanssa ei voi leikkiä samalla tavalla. Se on joko kohteliaan välinpitämätön (mukava piirre etenkin kun paikalla on pieniä tai nuoria koiria!) tai sitten se leikkii kuten Iisin kanssa, eli härisee, pörisee ja painii. Käytös toisia koiria kohtaan on ollut nyt moitteeton hihnalenkeilläkin, mutta ihmistä kohtaan on jotain ihme kapinointia kun ei voi ensimmäistä käskyä totella. Pitääkin muistutella että nopea reagointi on sille kannattavaa.

Yksi ärsyttävä asia vielä. Seuraamisessa kun annan käskyn, Ledi seuraa yhden askeleen kontaktissa ja vilkaisee sen jälkeen eteensä, ja ottaa kontaktin takaisin. Aaargh! Ja mieluiten seuruutan pari askelta juuri ennen kuin lasken sen vapaaksi, joten hihnaakaan ei noissa tilanteissa ole. Pitänee laittaa naru kaulaan niin että siitä voi huomauttaa kontaktin pudotessa, mutta vapautuksen jälkeen se liukuu pois kun koira sinkoaa horisonttiin. Tai sitten vaan treenaa seuruuta muissa tilanteissa kun hihna voi olla olla kiinni.

Niin ja jos jollain on iso koira ja tarvitsee sille parkkinahkaisen leveän solkipannan niin mulla olisi pari ylimääräistä, kun Ledistä ei niin sikaniskaa kasvanutkaan. Kireimmillään 60 cm, suurimmillaan 70 cm. Muutamalla eurolla saa jos pääsee hakemaan. Musta käyttämätön, ruskea ollut pari kertaa kaulassa.

Joutilaana on myös Ledin pentuajan Nano-valjaat *klik* joissa on säätövaraa niin että ne mahtuvat edelleenkin päälle (!!) mutta tarkoitus on ostaa sille tukevammat valjaat joissa se voi myös vetää kelkkaa.