Olipahan taas mukavaa torstaina pakata kamat ja koirat autoon ja suunnata pois kaupungista! Auto oli kyllä aika täysi kun kyytiin piti saada kolme aikuista ihmistä, kaksi isoa koiraa, yksi kissa ja kaikkien tavarat. Hyvin kuitenkin mahduttiin, kissakaan ei joutunut takakonttiin koirien sekaan vaan sai matkustaa omakssa boksissaan.
Bemun kontissa mahtuu vaikka yöpymään!
Suuntasimme ensin Tuikun luo ja jestas että se olikin kasvattanut komeat varvaskarvat talven aikana! Moni jääkarhukin olisi noista kateellinen.
Ledihän tykkäsi taas ulkoilla eikä käynyt sisällä kuin syömässä ja nukkumassa. Koska en Iisiä ja Tuikkua halunnut valvomatta laittaa yhtä aikaa ulos, oli Ledi illalla aika sippi kun nartut vuorottelivat seuraneitinä ja molemmat olivat leikkituulella. Ikkunasta sain kuvattua osan leikeistä.
Ensin Tuikun kanssa..
..sitten Iisin, ja kohta taas vuoron vaihto.
Sisällä Ledi olikin sitten mukavan rauhallinen ja jaksoi olla sopivan seurallinen vauvaa, tai pitäisikö sanoa jo taaperoa kohtaan. Iisikin suhtautui hienosti pieneen lapseen, halusi olla lähellä mutta ei edes koettanut nuolla kuten Ledi jatkuvasti olisi halunnut tehdä. Minkäs teet kun pikkulasten kädet ja naama ovat yleensä ainakin vähän ruuassa. En tiedä johtuiko siitä vai mistä myös se, että Iisi hypähti kohti 3-vuotiaan lapsen naamaa ja tilanne oli niin nopea etten tiedä olisiko se ollut antamassa suukkoa vai näykkäämässä (koska oli itse juuri nauttimassa rapsutuksista kun sen läheltä juostiin ohi), mutta säikähdin ihan pirusti. Minulla on kieltämättä vähän taipumus ajatella Iisistä aina pahinta, on se sen verran usein murahdellut minulle, käynyt Tuikun kimppuun ja napannut minuakin ranteesta että en ihan luota siihen. Ja tuon tempun myötä pysyn varovaisena jatkossakin, onneksi mitään ei sattunut muuta kuin että tyttö säikähti. Tietenkään siinä tilanteessa ei käyty jeesustelemaan mitä olisi voinut sattua tai kiljumaan koiralle ettei muksu pelästyisi enempää, vaan Iisi pääsi ulos jäähylle ja asiasta ei tehty sen suurempaa numeroa. Itse vaan mietin vieläkin että mitä jos. Sen verran on lehdissäkin ollut juttua miten se oma ihana tessu olikin purrut pientä lasta kasvoihin. Mietityttää.
Iisi ei murehdi menneitä vaan nauttii kevätauringosta. Jokainen päivä on uusi eikä menneet paina!
Lauantaina jatkettiin matkaa kotipaikalleni ja siellä piha olikin laajentunut ihan uusiin ulottuvuuksiin, josta koirat eivät tietenkään pahastuneet. Kissan kakkaa löytyi taas ylenmäärin ja sitähän molemmat koirat vetivät naamaansa antaumuksella. Pitääkin tarkistaa koska ne ovat saaneet matokuurin, johan tuo olisi aika taas myrkyttää.
"Tännekö se kissa meni?"
Rauniokoira kissankakkametsällä
Kissat ja koirat ulkoilivat varmuuden vuoksi eri aikaan. Tuikku on kasvanut näiden kissojen kanssa, mutta Ledi ja Iisi eivät joten niiden "Kissoja ei jahdata" -ajatus ei ole vielä niin syvään pinttynyt että ne voisi huoletta laskea ulkoilemaan yhtä aikaa. Tokihan kissat pääsevät karkuun aitan alle ja muualle, mutta eipä niille ole syytä aiheuttaa turhaa stressiä.
Tirri 12 v. osaa kyllä halutessaan näyttää koirille niiden paikan arvoasteikossa
Puitakin oli kaadettu ihan reilulla kädellä niin Ledinkään ei tarvinnut pihistää puita halkopinosta, kuten Tuikun luona kyläillessä.
"Iisi mitä sinä siellä ylhäällä teet??"
"Siistii!!" (ja turhan vaarallista, toim. huom.)
Koirat kunnostautuivat myös pihakoirina. Eiväthän ne ennenkään ole karkailleet mihinkään, mutta kotitalon vierestä menee hiljainen hiekkatie ja jokainen ohikulkija kiinnittää väkisinkin huomion. Koirat eivät tietenkään saa mennä tielle häiritsemään jalankulkijoita, eikä haukkuminenkaan ole suotavaa. Tällä reissulla pari ensimmäistä kulkijaa sai isot haukut portailta, mutta toisena päivänä kulkijoista ilmoitettiin enää yhdellä haukahduksella eikä kumpikaan tehnyt elettäkään mennäkseen tielle! Hurraa!
Valpas vahti seuraa katseellaan jalankulkijaa, mutta malttaa pysyä aloillaan ilman käskyäkin. Lumipenkalta näkee hyvin!
Oven vartijat
Viimeisenä aamuna jääkaapista löytyi vanhaksi menevä HK:n sininen joten ei auttanut kuin lähteä pihalle treenaamaan koiria pienimuotoisesti ennen kotiin lähdön. Ledi esitteli ensin kulmauksiaan, kun ne ei kuulemma seisoessa näy riittävästi ;D
Otin ensin Ledin kanssa sivulle tuloja, pieniä pätkiä seuraamista ja maahan menoa.
Treenivaatteet tällä kertaa hieman erilaiset kuin yleensä?
"Ledi mitä sinä siellä teet??"
"Miten sinä sinne taakse jouduit poikittain??"
"Vapaa!"
Sitten koiran vaihto, Iisin kanssa oli tarkoitus ottaa samoja mutta sillä oli niin vauhti päällä ettei mistään meinannut tulla mitään. Perusasento oli lähes puoli metriä liian edessä, seuraamisissa hypittiin ja maahanmeno tapahtui jossain ihan muualla kuin sivulla. Vielä kuviakin katsellessa ihmettelin että miten ihmeessä se koira tuonne päätyi :D kuvaajakin luovutti ennen kuin saatiin onnistunut sarja, mutta tuli sellainenkin sitten loppuun kun malttia alkoi löytyä. Hyvä toki että on intoa, ja Iisi on niin kovin hyväntuulinen kun saa tehdä yhdessä.
"Bojoing!"
"Mitä ihmettä nyt taas Iisi?"
"Iisi eikö tästä jo puhuttu?" :D
"Ei nyt oikein Iisi tuokaan kelpaa."
"Iisi missäs se oli se SIVU?"
Löytyihän se paikka lopulta!
Vielä meinaa vähän keulia
"Hyvä, nyt riittää! Hieno!"
Nyt meillä onkin taas kovin hiljaisia koiria asunnossa, mukava reissu oli ja koko porukka hieman rentoutuneempi maalaisilman ansiosta. Tulevalle viikolle ei ole tiedossa mitään ihmeellistä ohjelmaa, mutta pitää koettaa jatkaa vaikka Ledin portaiden peruutuksen opettamista. Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti