Seuraamisia ja koirakavereita

Viikonloppu meni ulkoilun merkeissä, ihanaa kun on lunta ja sen ansiosta myös valoisaa!

Treenailen tottelevaisuusliikkeitä Ledin kanssa melko satunnaisesti, yleensä kuitenkin jokaisella pissalenkilläkin jotain pientä. Nytkin Ledi tyypilliseen tapaansa etsi itse itselleen palkinnon, eli repi metsästä hirmuisen puukarahkan jota sitten kanteli ylpeänä ympäriinsä.

Otin koiran sivulle, heitin karahkan metsään taakseni ja lähdin seuruuttamaan Lediä. Sitä kontaktin tiiviyttä! Se oikein porasi katseellaan lupaa singota noutamaan keppi metsästä. Lisäksi palkan taakse jättämisessä oli se hyvä puoli, että koira ei kuitenkaan koettanut edistää yhtään. Otin yhden seuraamispätkän myös täyskäännöksellä ja vapautin koiran ennen kuin ehdittiin liian lähelle kepin heittopaikkaa, jotta se ei ehtinyt alkaa tohkeissaan edistämään. Supertaitava! Olen vaan vieläkin liian arka tekemään pidempiä seuraamispätkiä, joten siinäpä asia joka pitää ottaa ihan tosissaan toteutuslistalle.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa koirapuistossa, ja Ledihän taas rakastui leikattuun urokseen. Tällä kertaa se oli sekarotuinen Nero-niminen kolmevuotias koiruus, joka onneksi ihastui Lediin ihan yhtälailla ja oli niin vikkelä jaloistaan ja itsevarma ettei koostaan huolimatta jäänyt kakkoseksi paineissa. Tunnin verran ne jaksoivat nujuta ja juosta kahdestaan, vaikka puistossa oli paljon muitakin koiria.

Onneksi Ledi ei ole mikään nylkyttäjä, mutta sen kaulailukin osaa olla rasittavaa jos se tekee sitä toistuvasti. Hurmaava bullmastiffin pentu Onni jäi leikeissä kolmanneksi pyöräksi, vaikka kovasti koettikin pienestä iästään ja koostaan huolimatta kiivetä Ledin reittä pitkin!

Useammassakin koirablogissa on ilmeisesti innostuttu pitämään liikuntapäiväkirjaa viikon ajan, mutta minulta se kyllä jäi kesken. Tiivistettynä viimeinen viikko (koira yleensä enimmäkseen irti):

Sunnuntai: 1,5 kävelylenkki metsässä ja kaupungilla
Maanantai: 1 h juoksulenkki
Tiistai: 50 min hölkkälenkki
Keskiviikko: pissalenkit
Torstai: pissalenkit
Perjantai: pissalenkit
Lauantai: pissalenkki + 20 min tottelevaisuustreeni
Sunnuntai: 2-3 h ulkoilua lenkkipoluilla ja koirapuistossa + iltapissatus

Joten älkää suotta tunteko itseänne huonoksi koiranomistajaksi jos ette joka päivä ehdi tai jaksa aktivoida koiraanne edes paria tuntia, ette ole yksin. Tosin tämän tiedostaneena tarkoitukseni on karsia hevosharrastuksia tammikuusta lähtien, kun tässä on nyt pari kuukautta joutunut laiminlyömään koiraansa niiden takia kun päivästä loppuu tunnit ja viikosta päivät kesken, omasta jaksamisesta puhumattakaan. Onneksi kaveri on pystynyt ja halunnut lenkkeillä Ledin kanssa, juoksulenkit on selvästi tehnyt sille hyvää kun se joutuu ravaamaan pidempiä matkoja tasaista vauhtia.

Kyllähän minulla olisi toiveena että Ledi saisi joka päivä vähintään sen tunnin pidemmän lenkin, mutta nyt se vaan ei ole ollut mahdollista eikä tuolla onneksi pää hajoa parin päivän makoiluista, mutta tylsäähän sillä on. Ja niillä pissatuslenkeillä kyllä huomaa että virtaa löytyy, kun se porhaltaa ympäriinsä tuhannen pyrstötähden voimalla. Sitä aikaa vaan pitää nyt alkaa järjestämään, koira sentään on oma mutta hevoset toisten, joten asiat tärkeysjärjestykseen!

Pääsiäinen maalla

Olipahan taas mukavaa torstaina pakata kamat ja koirat autoon ja suunnata pois kaupungista! Auto oli kyllä aika täysi kun kyytiin piti saada kolme aikuista ihmistä, kaksi isoa koiraa, yksi kissa ja kaikkien tavarat. Hyvin kuitenkin mahduttiin, kissakaan ei joutunut takakonttiin koirien sekaan vaan sai matkustaa omakssa boksissaan.

Bemun kontissa mahtuu vaikka yöpymään!

Suuntasimme ensin Tuikun luo ja jestas että se olikin kasvattanut komeat varvaskarvat talven aikana! Moni jääkarhukin olisi noista kateellinen.

Ledihän tykkäsi taas ulkoilla eikä käynyt sisällä kuin syömässä ja nukkumassa. Koska en Iisiä ja Tuikkua halunnut valvomatta laittaa yhtä aikaa ulos, oli Ledi illalla aika sippi kun nartut vuorottelivat seuraneitinä ja molemmat olivat leikkituulella. Ikkunasta sain kuvattua osan leikeistä.

Ensin Tuikun kanssa..

..sitten Iisin, ja kohta taas vuoron vaihto.

Sisällä Ledi olikin sitten mukavan rauhallinen ja jaksoi olla sopivan seurallinen vauvaa, tai pitäisikö sanoa jo taaperoa kohtaan. Iisikin suhtautui hienosti pieneen lapseen, halusi olla lähellä mutta ei edes koettanut nuolla kuten Ledi jatkuvasti olisi halunnut tehdä. Minkäs teet kun pikkulasten kädet ja naama ovat yleensä ainakin vähän ruuassa. En tiedä johtuiko siitä vai mistä myös se, että Iisi hypähti kohti 3-vuotiaan lapsen naamaa ja tilanne oli niin nopea etten tiedä olisiko se ollut antamassa suukkoa vai näykkäämässä (koska oli itse juuri nauttimassa rapsutuksista kun sen läheltä juostiin ohi), mutta säikähdin ihan pirusti. Minulla on kieltämättä vähän taipumus ajatella Iisistä aina pahinta, on se sen verran usein murahdellut minulle, käynyt Tuikun kimppuun ja napannut minuakin ranteesta että en ihan luota siihen. Ja tuon tempun myötä pysyn varovaisena jatkossakin, onneksi mitään ei sattunut muuta kuin että tyttö säikähti. Tietenkään siinä tilanteessa ei käyty jeesustelemaan mitä olisi voinut sattua tai kiljumaan koiralle ettei muksu pelästyisi enempää, vaan Iisi pääsi ulos jäähylle ja asiasta ei tehty sen suurempaa numeroa. Itse vaan mietin vieläkin että mitä jos. Sen verran on lehdissäkin ollut juttua miten se oma ihana tessu olikin purrut pientä lasta kasvoihin. Mietityttää.

Iisi ei murehdi menneitä vaan nauttii kevätauringosta. Jokainen päivä on uusi eikä menneet paina!

Lauantaina jatkettiin matkaa kotipaikalleni ja siellä piha olikin laajentunut ihan uusiin ulottuvuuksiin, josta koirat eivät tietenkään pahastuneet. Kissan kakkaa löytyi taas ylenmäärin ja sitähän molemmat koirat vetivät naamaansa antaumuksella. Pitääkin tarkistaa koska ne ovat saaneet matokuurin, johan tuo olisi aika taas myrkyttää.

"Tännekö se kissa meni?"

Rauniokoira kissankakkametsällä

Kissat ja koirat ulkoilivat varmuuden vuoksi eri aikaan. Tuikku on kasvanut näiden kissojen kanssa, mutta Ledi ja Iisi eivät joten niiden "Kissoja ei jahdata" -ajatus ei ole vielä niin syvään pinttynyt että ne voisi huoletta laskea ulkoilemaan yhtä aikaa. Tokihan kissat pääsevät karkuun aitan alle ja muualle, mutta eipä niille ole syytä aiheuttaa turhaa stressiä.

Tirri 12 v. osaa kyllä halutessaan näyttää koirille niiden paikan arvoasteikossa

Puitakin oli kaadettu ihan reilulla kädellä niin Ledinkään ei tarvinnut pihistää puita halkopinosta, kuten Tuikun luona kyläillessä. 

"Iisi mitä sinä siellä ylhäällä teet??"

"Siistii!!" (ja turhan vaarallista, toim. huom.)

Koirat kunnostautuivat myös pihakoirina. Eiväthän ne ennenkään ole karkailleet mihinkään, mutta kotitalon vierestä menee hiljainen hiekkatie ja jokainen ohikulkija kiinnittää väkisinkin huomion. Koirat eivät tietenkään saa mennä tielle häiritsemään jalankulkijoita, eikä haukkuminenkaan ole suotavaa. Tällä reissulla pari ensimmäistä kulkijaa sai isot haukut portailta, mutta toisena päivänä kulkijoista ilmoitettiin enää yhdellä haukahduksella eikä kumpikaan tehnyt elettäkään mennäkseen tielle! Hurraa!

Valpas vahti seuraa katseellaan jalankulkijaa, mutta malttaa pysyä aloillaan ilman käskyäkin. Lumipenkalta näkee hyvin!

Oven vartijat

Viimeisenä aamuna jääkaapista löytyi vanhaksi menevä HK:n sininen joten ei auttanut kuin lähteä pihalle treenaamaan koiria pienimuotoisesti ennen kotiin lähdön. Ledi esitteli ensin kulmauksiaan, kun ne ei kuulemma seisoessa näy riittävästi ;D

Otin ensin Ledin kanssa sivulle tuloja, pieniä pätkiä seuraamista ja maahan menoa. 

Treenivaatteet tällä kertaa hieman erilaiset kuin yleensä?

"Ledi mitä sinä siellä teet??"

"Miten sinä sinne taakse jouduit poikittain??"

"Vapaa!"

Sitten koiran vaihto, Iisin kanssa oli tarkoitus ottaa samoja mutta sillä oli niin vauhti päällä ettei mistään meinannut tulla mitään. Perusasento oli lähes puoli metriä liian edessä, seuraamisissa hypittiin ja maahanmeno tapahtui jossain ihan muualla kuin sivulla. Vielä kuviakin katsellessa ihmettelin että miten ihmeessä se koira tuonne päätyi :D kuvaajakin luovutti ennen kuin saatiin onnistunut sarja, mutta tuli sellainenkin sitten loppuun kun malttia alkoi löytyä. Hyvä toki että on intoa, ja Iisi on niin kovin hyväntuulinen kun saa tehdä yhdessä.

"Bojoing!"

"Mitä ihmettä nyt taas Iisi?"

"Iisi eikö tästä jo puhuttu?" :D

"Ei nyt oikein Iisi tuokaan kelpaa."

"Iisi missäs se oli se SIVU?"

Löytyihän se paikka lopulta!

Vielä meinaa vähän keulia

"Hyvä, nyt riittää! Hieno!"

Nyt meillä onkin taas kovin hiljaisia koiria asunnossa, mukava reissu oli ja koko porukka hieman rentoutuneempi maalaisilman ansiosta. Tulevalle viikolle ei ole tiedossa mitään ihmeellistä ohjelmaa, mutta pitää koettaa jatkaa vaikka Ledin portaiden peruutuksen opettamista. Ensi kertaan!

Pupuja naapurissa

Jostain syystä lähipäivinä olemme törmänneet jo useamman kerran jäniksiin ja rusakoihin. Ensikohtaaminen tapahtui jäällä, havahduin ajatuksistani siihen kun Ledi ajoi linnut lentoon. Kutsuin sen pois ennen kuin se pääsi raadolle asti, ja totta tosiaan keskellä lampea köllötti tuore jänis ja pää somasti irrallaan sen vieressä. Koiria, Lediä varsinkin, kiinnosti pupu kovasti niin annoin luvan mennä nuuskimaan kun malttoi odottaa lupaa niin hyvin. Ilokseni kumpikaan ei koettanut syödä sitä ja suostuivat jatkamaan matkaa pienellä suostuttelulla. Ledihän on aiemmin päässyt hieman maistamaan vasta pudotettua teertä, joten oletin että sillä olisi ollut kovempikin into päästä nuolemaan veristä kaulan tynkää.

Eilen sitten huomasin että takametsässä kuusen alla tuijottaa iso läski rusakko ikkunasta sisään. Olin lähdössä juuri koirien kanssa ulos, mutta eipä se herra tai rouva rusakkoa häirinnyt vaikka mentiin alle 10 metristä ohitse. Tulin sitten takaisin samaa reittiä ja lähtin koirien kanssa lähestymään rusakkoa että onko tämäkin sairas (tuskin terveet yksilöt menettävät päänsä keskellä ei mitään), ja vasta kun olimme alle viiden metrin etäisyydellä, lähti rusakko karkuun. Tai kenties se oli masentunut ja halusi päästä hengestään. Iisi on kiinnostunut lähinnä jäniksen papanoista mutta Lediä on alkanut kiinnostaa jäljet, koska se ilmeisesti kerran iltapimeällä pääsi ajamaan jänistä. Nyt tuohon pitäisi keksiä kikka kolmonen että siitä ei tule jäniskoiraa kuten Tuikusta pääsi tulemaan. On se kuitenkin tullut kutsusta pois ja saanut hurjasti kehuja ja palkan tehtyään niin, mutta vähän huolestuttaa silti. Ajattelin jatkossa jonkun aikaa kieltää sitä ajamasta jälkiä metsässä, vaikka en voikaan tietää onko se jäniksen vai minkä jälki. Josko se siitä hiipuisi pois kun keksin tilalle mielekkäämpää tekemistä.

Muuta ei oikeastaan olla tehtykään kuin ulkoiltu ja käyty koirapuistossa menestyksekkäästi. Ainoastaan viimeksi Ledin leikki meni liian rajuksi puolivuotiasta pentukoiraa kohtaan, sen mielestä pennun olisi pitänyt olla ja pysyä maassa kunnes hän antaa luvan. Ei se hampaitaan käyttänyt yhtään, pikemminkin taklasi sen allensa. Ei siihenkään olisi tarvinnut puuttua jos toinen ei olisi ollut tuplasti pienempi! En halua että kukaan pentukoira joutuu säikähtämään meidän koiria, koska onhan Ledi varsinkin iso eikä aina tunnu tajuavan että kaikkien kanssa ei voi leikkiä samalla tavalla. Se on joko kohteliaan välinpitämätön (mukava piirre etenkin kun paikalla on pieniä tai nuoria koiria!) tai sitten se leikkii kuten Iisin kanssa, eli härisee, pörisee ja painii. Käytös toisia koiria kohtaan on ollut nyt moitteeton hihnalenkeilläkin, mutta ihmistä kohtaan on jotain ihme kapinointia kun ei voi ensimmäistä käskyä totella. Pitääkin muistutella että nopea reagointi on sille kannattavaa.

Yksi ärsyttävä asia vielä. Seuraamisessa kun annan käskyn, Ledi seuraa yhden askeleen kontaktissa ja vilkaisee sen jälkeen eteensä, ja ottaa kontaktin takaisin. Aaargh! Ja mieluiten seuruutan pari askelta juuri ennen kuin lasken sen vapaaksi, joten hihnaakaan ei noissa tilanteissa ole. Pitänee laittaa naru kaulaan niin että siitä voi huomauttaa kontaktin pudotessa, mutta vapautuksen jälkeen se liukuu pois kun koira sinkoaa horisonttiin. Tai sitten vaan treenaa seuruuta muissa tilanteissa kun hihna voi olla olla kiinni.

Niin ja jos jollain on iso koira ja tarvitsee sille parkkinahkaisen leveän solkipannan niin mulla olisi pari ylimääräistä, kun Ledistä ei niin sikaniskaa kasvanutkaan. Kireimmillään 60 cm, suurimmillaan 70 cm. Muutamalla eurolla saa jos pääsee hakemaan. Musta käyttämätön, ruskea ollut pari kertaa kaulassa.

Joutilaana on myös Ledin pentuajan Nano-valjaat *klik* joissa on säätövaraa niin että ne mahtuvat edelleenkin päälle (!!) mutta tarkoitus on ostaa sille tukevammat valjaat joissa se voi myös vetää kelkkaa.

 

Torikauhua

Ei, Ledi ei syönyt ketään Kuopion torilla tai muutenkaan pelotellut. Käytiin ekaa kertaa porukkatreeneissä hallilla, ja Ledistä tuli taas ihan pieni ja ujo koira :) meidänhän piti käydä siellä mätsärissäkin, mutta olen ollut koko viikon kipeänä niin ei ole tullut käytettyä koiria kuin pissalla ennen tätä päivää.

Hallille kokoontui siis lähinnä lappalaiskoiraharrastajia tokoilemaan mutta pari vääränrätuistakin pääsi livahtamaan sekaan. Tavotteita en sen kummemmin asettanut koska Ledi ei ole ennen vastaavassa tilanteessa tai paikassa ollut, niin toiveena oli lähinnä että se malttaisi olla hiljaa ja että sen kanssa voisi ehkä tehdä jotain pientä kivaa yhdessä. Hallilla on kolme kenttää ja kaikki olivat käytössä, joten koiria, lapsia, ääntä ja vilinää  riitti kuten ennakkoon arvelinkin.

Pieni ujo saksalainen

Aloitettiin rivipaikallaololla, Ledi sai kokemattomana rauhallisemman paikan reunimmaisena ja jäin sen lähelle eteen paikallaolon ajaksi. Hyvinhän se maata lötkötti, mutta ei siinä tekemisen meininkiä kyllä ollut. Eikä se mennyt ensimmäisellä käskyllä maahankaan, kummallakaan kerralla. Koko koira oli ihan flegu ja minä en osannut asialle mitään tehdä, tuollaisissa tilanteissa tulee ihan kömpelö ja hölmö olo, vaikka kukaan ei varmasti tuijottanut tai arvostellut kentän laidalla. Vinkiksi sain että näissäkin treeneissä voi olla ruokakippo edessä motivoimassa, tai jopa koiran rinnan alla. Silloin vaikka itse olisin kauempana niin koiralla on jokin syy odottaa paikoillaan, jos rohkeus (tai motivaatio) muuten meinaisi pettää.

Hyvin mahdutaan odottelemaan ihan hissukseen!

Seuraavaksi sitten keskityttiinkin saamaan koiraan vähän eloa hetsaamalla sitä patukalla, ja tehtiin jokunen toisto niin että Ledi saalistaa patukkaa perusasentoon, josta palkkaan sen hetsaamalla sen uuteen perusasentoon niin että se ei saa patukkaa kiinni ennen kuin toisen perusasennon jälkeen. Kun sain omat raajani suunnilleen ojennukseen niin se alkoi mennä ihan kivasti.

Tehtiin 2 x 10 minuutin sarjaa ettei Ledin pääkopalla käy liian rankaksi. Toisella kerralla jatkettiin samaa hetsaus-perusasento-hetsaus, sekä otettiin pari kertaa myös hetsaus-seuraa-palkka. Se mitä sain vinkiksi oli arvatenkin että seuraamista kannattaisi tehdä jatkossa joko pitkiä matkoja patukka esillä (motivaatio säilyy) tai lyhyitä pätkiä patukka piilossa että kontakti oikeasti olisi minuun eikä patukkaan. Alammekin Ledin kanssa tanssimaan seuruuta vasemmalla jalalla askel eteen, askel taakse. Peruutusta toki voi tehdä enemmänkin, ei olisi ollenkaan huonoa takapäätreeniä. Pienenä ongelmanahan on ollut että kun sanon "Seuraa!" Ledi siirtyy perusasennosta eteeni. Sanallisesti tai kehoakin apuna käyttäen koiralle voi antaa palautetta että ei näin, mutta hihnalla kannattaa kuulemma korjata vain huomion herpaantumista jos koira alkaa katselemaan muualle kontaktissa. Kuulostaa ihan järkevältä. Eri liikkeistä voi olla myös eri palkka, kunhan palkka on aina sama tietylle liikkeelle. Silloin koira tietää mitä on tulossa eikä joudu pettymään jos leikin sijaan saakin vain nakkia.

Hallilla on kyllä tosi hyvä matto, alkuun varoin vähän ettei Ledi vaan pääse taas loukkaamaan itseään leikkiessään mutta pito oli parempi kuin missään, enkä onnistunut palkkaamaankaan mitenkään niin että se olisi niksahtanut jostain. Toisaalta harmi että olen alkanut varomaan palkkaamista sen vuoksi että pelkään rikkovani koiran. Pitänee vaan opetella palkkaamaan se turvallisesti riittävän alas ettei se koskaan pääsisi hyppäämään mutkalla lelun perään.

Karu oli kyllä taas herätys siihen miten erilailla koira käyttäytyy vieraassa paikassa jossa on paljon häiriötä. Voipi olla että mulla ei aika eikä jaksaminen riitä treenata BH-koetta valmiiksi tämän vuoden aikana, kun olohuoneessa treenaaminen ei ihan riitä. Koirat jäivät loppuvuodesta harrastuksissa kakkossijalle joten saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi. Hirmu tyytyväinen olen kyllä Ledin käytökseen, yhtään ei ollut hölmöä huutelua tai räyhäämistä. Ehkä seuraaviin treeneihin itselläkin on jo vähän parempi suunnitelma kun ei tarvitse murehtia sitä että karkaako koira toisten luo tai voiko sen kanssa tehdä muuta kuin seisoa vieressä ja karjua sitä hiljaiseksi, kun nytkään ei tarvinnut niin tehdä. Käytös 9½, ohjaajalla paljon skarpattavaa.

Sisäseuruuta

Koska ulkona on kylmää ja pimeää ja paljon muitakin tekosyitä löytyy, niin kokeiltiin löytää uuden kameran asetuksia nyt ensiksi sisällä. Eihän noita äkkiseltään ihan löytynyt, mutta harjoitus tekee mestarin ja kasa muita latteuksia. Otin sitten Ledin kanssa parit sivulle tulot ja seuruut olohuoneessa, ja kuvistakin näkyy se karu totuus että vinohan se meinaa olla, ja seuratessa (onneksi vain alussa) poikittaa eteen.

1. yritys

Kyllähän se tulee sivulle - vai eteen? Vaikka se tulisi suoraan sivulle, kun sanon "Seuraa" niin se edistää jo poikittamaan eteen, vaikka olisin paikoillani. Pitää alkaa taas hihnan kanssa muistuttamaan että edistäminen ei ole suotavaa.

Kahden ensimmäisen askeleen jälkeen seuraaminen onneksi suoristuu.

2. yritys

Nappisuoritus!

..mutta heti "Seuraa"-käskyn jälkeen ollaankin jo edellä.

3. yritys

Hieno!

Seuraaminen oli jo parempi alusta lähtien, tosin riippuu ihan siitä kuinka vikkelästi itse lähtee liikkeelle. Haluaisin pyrkiä siihen että kehotan seuraamaan, odotan pari sekuntia ja sitten vasta lähden. Sain jo vuosi sitten treeneissä palautetta että ei pitäisi sanoa käskysanaa vasta silloin kun on jo menossa, saati että ensimmäisen seuruuaskeleen tarvitsisi olla jättiläisen harppaus. Olen koettanut skarpata asian suhteen.

4. yritys

Tiivis sivulletulo!

Ehkä jopa hieman liiankin tiivis jos koira nojaa jalkoihin ja kaatuu väistettäessä..

5. Sivu - Maahan - Sivu!

Seuruupätkien jälkeen Ledi ei ymmärtänyt ollenkaan että nyt pitäisi mennä maahan. Päässä löi tyhjää. Jokusen toiston jälkeen alkoi kuitenkin raksuttaa.

Käsimerkki roikkuu sitkeästi mukana, valitettavasti.

Ledi on vasta viimeisen kuukauden aikana hoksannut että maahanmenosta voi myös nousta takaisin istumaan! Tai sitten sillä tosiaan on aiemmin ollut niin ikäviä jumeja, että maasta ylös punnertaminen on tehnyt kipeää. Nyt ei tunnu olevan ongelmaa muun kuin sen suhteen, etten tiedä pitäisikö se pyytää ylös sivulle tulo sanalla, vaiko käyttää Istu-käskyä. Liekö sillä väliä jos vaan käyttäisi yhtä sanaa johdonmukaisesti.

Koirathan olivat tässä eräänä päivänä ruokailleet oma-alotteisesti työpäivän aikana. Kotona odotti kaksi melkoista syöttösikaa joilla oli kova jano. Itsepä olin unohtanut kaapin oven raolleen, enkä ollut tajunnut että joku oli poistanut kannenkin ruokalaation päältä. Eipä tuosta mitään harmia koitunut, en kehdannut oksettaa koiria kun en tiennyt olivatko ne juuri syöneet vai jo 8 tuntia sitten.

Jatkamme treenailuja laiskanlaisesti, josko sitä huhtikuussa alkaisi olla vähän virkeämpi.