maanantai 2. joulukuuta 2013

Seuraamisia ja koirakavereita

Viikonloppu meni ulkoilun merkeissä, ihanaa kun on lunta ja sen ansiosta myös valoisaa!

Treenailen tottelevaisuusliikkeitä Ledin kanssa melko satunnaisesti, yleensä kuitenkin jokaisella pissalenkilläkin jotain pientä. Nytkin Ledi tyypilliseen tapaansa etsi itse itselleen palkinnon, eli repi metsästä hirmuisen puukarahkan jota sitten kanteli ylpeänä ympäriinsä.

Otin koiran sivulle, heitin karahkan metsään taakseni ja lähdin seuruuttamaan Lediä. Sitä kontaktin tiiviyttä! Se oikein porasi katseellaan lupaa singota noutamaan keppi metsästä. Lisäksi palkan taakse jättämisessä oli se hyvä puoli, että koira ei kuitenkaan koettanut edistää yhtään. Otin yhden seuraamispätkän myös täyskäännöksellä ja vapautin koiran ennen kuin ehdittiin liian lähelle kepin heittopaikkaa, jotta se ei ehtinyt alkaa tohkeissaan edistämään. Supertaitava! Olen vaan vieläkin liian arka tekemään pidempiä seuraamispätkiä, joten siinäpä asia joka pitää ottaa ihan tosissaan toteutuslistalle.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa koirapuistossa, ja Ledihän taas rakastui leikattuun urokseen. Tällä kertaa se oli sekarotuinen Nero-niminen kolmevuotias koiruus, joka onneksi ihastui Lediin ihan yhtälailla ja oli niin vikkelä jaloistaan ja itsevarma ettei koostaan huolimatta jäänyt kakkoseksi paineissa. Tunnin verran ne jaksoivat nujuta ja juosta kahdestaan, vaikka puistossa oli paljon muitakin koiria.


Onneksi Ledi ei ole mikään nylkyttäjä, mutta sen kaulailukin osaa olla rasittavaa jos se tekee sitä toistuvasti. Hurmaava bullmastiffin pentu Onni jäi leikeissä kolmanneksi pyöräksi, vaikka kovasti koettikin pienestä iästään ja koostaan huolimatta kiivetä Ledin reittä pitkin!


Useammassakin koirablogissa on ilmeisesti innostuttu pitämään liikuntapäiväkirjaa viikon ajan, mutta minulta se kyllä jäi kesken. Tiivistettynä viimeinen viikko (koira yleensä enimmäkseen irti):

Sunnuntai: 1,5 kävelylenkki metsässä ja kaupungilla
Maanantai: 1 h juoksulenkki
Tiistai: 50 min hölkkälenkki
Keskiviikko: pissalenkit
Torstai: pissalenkit
Perjantai: pissalenkit
Lauantai: pissalenkki + 20 min tottelevaisuustreeni
Sunnuntai: 2-3 h ulkoilua lenkkipoluilla ja koirapuistossa + iltapissatus

Joten älkää suotta tunteko itseänne huonoksi koiranomistajaksi jos ette joka päivä ehdi tai jaksa aktivoida koiraanne edes paria tuntia, ette ole yksin. Tosin tämän tiedostaneena tarkoitukseni on karsia hevosharrastuksia tammikuusta lähtien, kun tässä on nyt pari kuukautta joutunut laiminlyömään koiraansa niiden takia kun päivästä loppuu tunnit ja viikosta päivät kesken, omasta jaksamisesta puhumattakaan. Onneksi kaveri on pystynyt ja halunnut lenkkeillä Ledin kanssa, juoksulenkit on selvästi tehnyt sille hyvää kun se joutuu ravaamaan pidempiä matkoja tasaista vauhtia.

Kyllähän minulla olisi toiveena että Ledi saisi joka päivä vähintään sen tunnin pidemmän lenkin, mutta nyt se vaan ei ole ollut mahdollista eikä tuolla onneksi pää hajoa parin päivän makoiluista, mutta tylsäähän sillä on. Ja niillä pissatuslenkeillä kyllä huomaa että virtaa löytyy, kun se porhaltaa ympäriinsä tuhannen pyrstötähden voimalla. Sitä aikaa vaan pitää nyt alkaa järjestämään, koira sentään on oma mutta hevoset toisten, joten asiat tärkeysjärjestykseen!

2 kommenttia:

  1. Meillä on kanssa onneksi se tilanne, että koira kestää korvien välin puolesta ne heikotkin lenkkeilyjaksot. Tietty ainahan se olisi hyvä pyrkiä riittävään aktivointiin ja liikkumiseen, sillä jos miettii ittensä koiran paikalle "koko päiväksi" vain kotiin makoilemaan ilman mitään kivoja virikkeitä, nii ymmärtää kuinka tylsää se elämä on, pelkkiä seiniä katellessa ja torkkuessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siksi olisikin ihan huippua että koiran voisi ottaa mukaan töihin ja illalla tallille.

      Poista