Koirien kannalta loma on siis ollut kovin mälsä. Tuikku ja Ledi joutuivat ulkoilemaan eri aikaan kun Ledi ei saa rällätä. Myöskään pidempää lenkkiä en ole nyt lähtenyt yrittämään. Pimeyttä vastaan ostin Ledille neljännen ledivalon kaulaan, kun aiemmat ovat joko hävinneet tai purtu rikki pentuvaiheessa. Tämä uusin vaikuttaa kyllä melko kestävältä, tuskin ainakaan murtuu pakkasessa kun on vähän kumimaista materiaalia. En kyllä kauheasti vilkkuvista valoista pidä mutta ihan hyvinhän tuo näkyy missä koira viipottaa kakkapaikkaa etsimässä.
Ledin 3-vuotissynttäritkin meni salakavalasti ohi 18.12. ja koira jäi vaille nakkikakkua. Ei se kyllä koskaan aiemminkaan ole saanut, joten tuskin pahastui. Joululahjojakaan ei saanut reppana. Mitenhän se pärjää.
Tuikun kuulumisia ei ole tullut päiviteltyä pitkään aikaan kun Tuikku viettelee rauhaisaa maalaiselämää omaa pihaansa vahtien. Nyt se oli käyttäytynyt erihyvin kun lenkillä oli tullut vastaan metsästyskoiria, ja olipa koettanut haastaa leikkiinkin toista. Hieno Tuikku! Tässä kuitenkin kuvia Tuikun uudesta kaverista Enosta, jonka kanssa päivät menee ilmeisen leppoisasti.
Kunhan arki koittaa niin kirjoittelen Ledin nykyisestä ruokavaliosta ja muusta ruokintaan liittyvästä, koska tässä syksyn mittaan ollaan aloiteltu raakaruokintaa. Sitä odotellessa suosittelen lämpimästi lukemaan esimerkiksi tämän divarista sattumalta löytyneen kirjahelmen mikäli saksanpaimenkoirat tai pelastuskoiratoiminta yleensä ovat lähellä sydäntä. Kovasti se vaan omakin mieli kaipaa treenaamaan vastaavaa, mutta kun ei koira kestä niin ei kestä. Alkoi polttelemaan nuoren (kuvatun, peruskoulutetun) koiran hankkiminen Saksasta, jokohan pitäisi alkaa kyselemään onko kellä suhteita sinne.. jos vielä sen kortin katsoisi, ja jos ei sieltäkään ensimmäisellä yrittämällä saa tervettä koiraa niin sitten se on uskottava ja vaihdettava rotua. Koiraprojekti 2017?
Ps. Ledille on varattu aika osteopaatille 12.2. josko silloin selviäisi jotain uutta miksi koira ei kestä kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti