Ledi lenkkaa taas

Voihan plööh!

Perjantaiaamuna ajelin Savonlinnaan Tuikkua tapaamaan, ja koirat saivat olla aamupäivän (4 h) pihalla vapaana. Ledi repi kantoja irti ja juoksenteli hangessa, kun sai tarpeekseen niin asettui makaamaan tallin oviaukkoon ja siirtyi työnjohtotehtäviin.

Ilmeisesti joko juostessaan on satuttanut itsensä tai kylmässä makaaminen teki lihaksille hallaa, mutta lähtiessä sen oli vaikea hypätä kyytiin ja illalla kun se nousi nukkumasta niin sen takajalat ei meinannut heti ottaa alle. Takaosa oli hutera ja liikkuminen melkoista könkkäämistä. Hieroin sitä vähän mutta sanomattakin selvää että lauantai meni levossa, ja illalla koira olikin jo parempi. Sunnuntaina otin sen mukaan ulos grillailemaan lohta, ja se sai taas liikuskella vapaasti grillikodan ympäristössä ja metsässä. Siellä se oli ihan normaali ja touhotti kuten ennenkin, mutta illalla se kuitenkin kostautui ja Ledi ei varannut oikealle takajalalle painoa kunnolla.

Maanantai ja tiistai levossa ja nyt koira liikkuu taas verrattain normaalisti, tosin se hakeutuu istumaan "lonkkavammaisesti" tajalat lähes suorana sojottaen ja tokihan se liikkuu selästä jäykästi ulkona. Fysioterapia on ensi viikolla ja jos siltä näyttää, niin sitten varaan ajan röntgeniin ja vilkaistaan onko nivelrikko mennyt huonompaan suuntaan. Lukaistessani kirjoituksen koiran kivusta tunnistin valitettavan paljon oireita.

Toivon kovasti että säännöllisellä fysioterapialla ja selän kunnossa pitämisellä oireilu lakkaa eikä tarvitsisi mennä röntgeniin, tai vaikka tarvitsisikin niin sieltä ei löytyisi mitään kamalaa. Koska vaikka se niin sydämettömältä kuulostaakin, niin siinä vaiheessa kun koira ei selviä arjesta ilman jatkuvaa kipulääkitystä tai se ei voi juosta vapaana ilman kipua, ei se minusta ole enää koiran arvoista elämää. Toivottavasti sen päätöksen tekeminen on kuitenkin hyvin kaukana tulevaisuudessa.