Lauantaiaamun jälki

Aamun ajatuksena oli tehdä Ledille pidempi mutta kohtuullisen mutkaton jälki. Harmi vaan että jälkeä ei voi tehdä kuljeksimalla metsässä ensin ympäriinsä ja valitsemalla paras reitti ennakkoon, joten maasto yllätti tällä kertaa sen verran että jäljestä tuli lopulta pitkähkö (420 askelta, eli noin 250 metriä) JA mutkainen. Reitti meni metsästä alamäkeen ja aukolle, ja aukolta takaisin ylämäkeen ja metsään. Kaiken lisäksi aukon laidalla tuuli vienosti. Mutkaisuus johtui joko karmeasta risukosta tai pohjan märkyydestä, mutta tulipahan Ledille puuhasteltavaa ihan kunnolla. Oman haasteensa asiaan toi myös se, etten saanut kameramiestä mukaan vaan koetin estää liinaa sotkeutumasta risuihin, tulkita ja tarvittaessa ohjata koiraa sekä kuvata koko tapahtuman. Helpommin sanottu kuin tehty enkä kyllä voi suositella kellekään jos meinaa tehdä asiat kunnolla.

Alun ensimmäisen suoran jälkeen tuli melko jyrkkä kulma oikealle, mutta hienosti Ledi siitäkin selvisi ilman apua. Sen jälkeen oli kuitenkin hieman hakemista missä kohti jälki meni, kun tultiin metsäkoneen jättämille märille urille. Seuraavan pätkän se nuuskikin todella tarkkaan, vaikka periaatteessa hajun kai olisi pitänyt olla ihan selvä? Niin tarkkaan kun nuuskuttelisi kulmatkin niin avot! Urista jälki siirtyi aukolle, videolta katsoessa en ole varma jarrutinko narusta vai korjasiko Ledi itse reitin aukon suuntaan. Siitä piti taas hetki nuuskia missä jälki jatkuu, joten jatkossa voisin jarruttaa jo hyvissä ajoin ennen kulmaa tai loivempaakin kaarretta.

Vaikka aukolla tuuli pienesti, jäljestys oli ilmeisen helppoa. Tuuli kuljetti hajua jonkin verran vasemmalle mutta ei eksyttänyt pahasti pois reitiltä. Liekö kuiva heinä on helppo pohja haistella? Myös kun jatkettiin aukolta ylämäkeen takaisin metsään, meni se pätkä vauhdikkaasti mutta tarkasti. Mutta sitten! Metsässä oli mörkö!

En tiedä mikä siellä oli, mutta Ledi pysähtyi ja alkoi ensin heiluttamaan häntää, sen jälkeen nosti jännittyneenä karvat säältä pystyyn ja oli hämmentynyt että mitä pitäisi tehdä, kun ei uskalla eteenpäinkään mennä. En nähnyt mitään tai ketään, mutta siellä on voinut olla kissa tai muu pienempi eläin puskassa. Onneksi jälki ei mennyt mörölle päin ja Ledi etsi hajun uudelleen ilman auttamista ja päästiin loppupalkalle, joka tällä kertaa oli vaatimattomasti maksaa ja mätiä. Hieno koira, itse pitäisi vaan suunnitella ja toteuttaa reitti vähän paremmin. Tehdessä oppii molemmat! Videota en reissussa ollessa saa siirrettyä koneelle, mutta laitan sen sitten su/ma tänne blogiin. Tälle päivälle ei tehdä enää toista jälkeä, koska Ledi on juossut koko päivän ulkona pihatöissä auttamassa ja tuskin jaksaisi enää täysillä keskittyä. Huomisaamuna jos sitten tekisi sen lyhyemmän jäljen jyrkemmillä kulmilla, että saisi harjoiteltua tarkkuutta (sekä koira että ohjaaja).

Edit.
5.5. nyt myös video lisätty: