Pientä treeniä

Ledi oli viikon hoidossa lomareissuni aikana ja hyvin oli mennyt. Viikonloppuna käytiin uida polskimassa pariinkin otteeseen ja myös kanttarelleja etsimässä vähemmän menestyksekkäästi. Ledi sai myös vesipelastustreeniä hukkuvan pelastuksen sekä kumiveneen noudon merkeissä, olkoonkin että kyseessä oli ihan vaan iso uimapatja jolla lilluvan ihmisen Ledi kävi vetämässä rantaan. Uidessa se pysyy jo kohteliaan matkan päässä minusta, tai vastaavasti ennakoin sitä paremmin eikä se raapinut kertaakaan vedessä. Uin kuitenkin sen lähellä ja välillä matkustan säästä tai hännästä pitäen että se joutuu tekemään vähän enemmän töitä uidessaan, ja samalla tottuu että sitä lähmitään vedessä ja ui silti eteenpäin.

Laiturilta hyppäämisen suhteen se on rohkaistunut lisää, ennen se hyppäsi vain pelastamaan tai kepin perässä, mutta nyt hyppää myös ihmisen mukana ja pari kertaa ihan omia aikojaankin. Vieläkin se välillä jää arkailemaan ja roikkumaan laidalle, josta sitten sukeltaa pää edellä veteen kuin norppa. Ei paras mahdollinen tyyli :)

Myös eteen istumisen treeni ja esineen vientiä harjoiteltiin tänään, kovasti se vielä koettaa hakeutua perusasentoon jos en anna selkeää vihjettä että haluan sen eteen istumaan. Esine alkaa tulla jo mukavasti käteen, yksi yö vaan mietin että mikä se seuraava vaihe sitten on? Vepessähän olisi hyvä olla kisakumppani jonka kanssa on treenattu ja se on koirallekin tuttu, eli yksi ohjaaja rannalla ja toinen veneessä/vedessä. Mulla vaan kun sellaista ei ole niin mietin että kenelle alan koiraa lähettämään pelastusliivejä ja muuta roinaa? Noh, hangataan perusteita ensin.

Ei olla vieläkään lenkkeilty, vieläkin se välillä kipuilee. Uiminen tuntuu olevan hyvästä, vaikka se riehuu vedessä ja ui paljon niin sen jälkeen ei vaikuta kuitenkaan kipeältä. Tällä viikolla voisi koettaa tehdä parin kilsan lenkin kokeeksi. Omaan tahtiin uidessaan, eli kun se ei sinkoile ihmisten tai kumiveneiden perään, se ui hyvässä asennossa selkä pinnalla. Kun sillä on kiire, kauhoo se enemmän etuosalla ja takapää vajoaa kuten alla olevassa kuvassa. Siksi mieluusti uittelen sitä niin että mitään ei tapahdu, ja se uiskentelee ympäriinsä ja lilluttelee.

Valaistuin myös treenailun suhteen noin muutenkin. On totta että Ledi on ollut paljon toipilaana, mutta polvilausunnon jälkeen heitin hanskat totaalisesti naulaan harrastelun suhteen. Vaikka se ei hyppyjä tai mitään rankkaa liikuntaa kestäisikään, voisin kehittää itseäni ohjaajana ja treenata vaikka aloluokkien liikeitä ja käydä hakemassa kisakokemusta mölleistä. Entä sitten vaikka jätettäisiin hyppy väliin ja otettaisiin siitä nolla, jos muut liikkeet ollaan saatu hiottua huippuunsa? Treenin ja palkkaamisen muuttaminen rauhalliseksi (=nivelystävälliseksi) taas on lisähaaste minulle, ei koiran vika. Katsotaan mihin kaikkialle tässä vielä päästään kun ei vaan luovuteta :)

En ole tuon tarkan paikan suhteen vielä nipottanut, haluan että Ledi hoksaa ensin jutun idean että pitäisi hakeutua eteen istumaan eikä sivulle. Sitten voidaan hinkuttaa enemmän suoruutta ja etäisyyttä. Videollakin näkyy että Ledi ei halua istua takajalkojensa päällä (eikä maata) vaan istahtaa niiden yli hanurilleen. Liekö sitten käy vähemmän polviin moinen tyyli, mutta kunhan jotenkin.. :)