Kuukauden kooste

Tuntuu että viimeinen kuukausi on lennetty tukka putkella paikasta toiseen ympäri Suomen! Pari viikkoa oli lomaa ja toiset pari viikkoa sitten tullut muuten vaan puuhasteltua töiden sallimissa rajoissa.

Ledi oli lomalla maalla pihavahtina, se kehittyi mukavasti jopa siihen pisteeseen että ilmoitti tiellä kävelijöistä haukkumalla mutta ei poistunut talon portailta. Tutuille autoille se ei enää haukkunut ollenkaan, eikä tutuille ihmisille. Vielä siltä kuitenkin puuttuu aika paljon itsevarmuutta, kun se vaikutti yksin vieraita kohdatessaan melko epävarmalta ja siksi haukkui etenkin isokokoiset miehet. Itse jos olin poissa niin Ledi istui rakennustyömaalla isäni kaverina tunnista toiseen, tai hakeutui rapsutettavaksi jos joku tuli käymään.

Kelit myös olivat kovin suotuisat loman aikana ja uitin Lediä paljon. Ja uitin nimenomaan kävelemällä sen kanssa vedessä niin että se ui rinnalla rauhallisesti ja oikein eikä reuhtonut menemään kepin perässä. Pielisjoessa oli myös hyvä uittaa, virtaus oli juuri sopiva että pystyin kävelemään hitaasti ja koira joutui tekemään paljon töitä pysyäkseen rinnalla. Itse kun uin niin sain ihan tosissaan uida että pääsin eteenpäin, joten kovin kauaa kerrallaan ei kehdannut niin kovalla vastuksella uittaa. 

Heitän Ledille keppiä tai frisbeetä ainoastaan vedestä, eli koiran on oltava jo uintivalmiudessa ettei se riko itseään säntäämällä päättömästi järveen. Jos se joutuu odottamaan yhtään niin se ei suinkaan esimerkiksi ui ympyrää, vaan se hakee takajaloillaan pohjaa ja lilluttelee pystyasennossa! Ei se totisesti ainakaan pelkää vettä :D

Ruohoa tuli myös leikattua paljon. Ekan päivän työnnettävällä mallilla Ledi käveli koko ajan perässä, mutta toisena päivänä malttoi jo jäädä varjoon makaamaan ja katselemaan. Päältäajettava sen sijaan meni sellaista kyytiä että Ledin oli varmuuden vuoksi taas juostava perässä etten vaan kurvaile pois pihasta ja lähde kylille ilman sitä! Käyhän se koiran lenkittäminen niinkin :)

Ensimmäiset vesipelastustreenitkin oli, oikeastaan ne oli jo kolmannet mutta oltiin reissussa kaksi ekaa kertaa. Vepestä teen erillisen postauksen koska siitä on niin paljon kerrottavaa! Paljastetaan sen sijaan vielä lopuksi se miksi Ledi pääsi poseeraamaan palkintopallilla.

Lähdin kisakuskiksi Orimattilaan haulikkokisoihin ja Ledi sai olla epävirallinen kisamaskotti. Lähdettiin ajamaan viideltä aamulla ja perillä oltiin vähän ennen yhdeksää. Paikalla järjestettin kahdet kisat yhtäaikaa joten porukkaa riitti ihan mukavasti, ja kutakuinkin kaikki halusivat rapsuttaa Lediä. Sehän sopi sille paremmin kuin hyvin ja tervehti osaa kohteliaan iloisesti ja toisia sitten vähän riehakkaammin. Onhan se ollut pennusta asti välillä ampumaradalla mukana, mutta herätti se vähän ihmetystä muissa miten lunkisti se oli seuraamassa kisaa. Ei se ainakaan paukkuarka ole!



Päivä oli pitkä ja tapahtumaa ja ihmisiä niin paljon että innokkainkin kaverikoira väkisin väsähtää. Palkintojenjakoa odotellessa Ledi ei enää päätään jaksanut nostaa jos joku tuli rapsuttamaan, häntää ehkä vähän huiskautti tervehdykseksi.

Varjossa huilaamassa

Odotus kuitenkin palkittiin ja kisoista lähti pokaali matkaan - minun ja Ledin ensimmäinen! Ei kisattu mutta sen verran hyvät tukijoukot oltiin että saatiin iso hieno kiiltävä pokaali kirjahyllyyn. Ledi kyllä varsinkin sen ansaitsi mahtavalla käytöksellään. Se hurmasi aika pitkälti kaikki jotka tapasi ja sai paljon kehuja paitsi luonteensa, yllättäen myös ulkonäkönsä suhteen. Hieno mahtava Ledi!

Huomenna taas vepetreenit, koetan kirjoitella niistä ennen seuraavaa lomaa ettei tule taas kuukauden taukoa ;) ja Tuikun paino on kuulemma pysynyt nyt hyvin kurissa, joskin se on aloittanut oma-alotteisen marjakuurin ja syö kuulemma kaikki mansikat, vadelmat ja mustikat jotka vaan löytää. Muistan kun opetin sitä nuorempana syömään niitä suoraan metsästä, hyvä että on oppi mennyt onnistuneesti perille! :D

Marjakaverukset

Toipilaan tottiksia

Kipulääkkeet ja nivelvalmisteet ovat yhdessä toimineet sen verran hyvin että ollaan vähän uskallettu tottistellakin. Ulkona hölkytellessään Ledi ei enää onnu mutta vähän varoo sitä. Siksi ei olla pahemmin riehuttu, keskiviikkona tottiksissa käytiin lähinnä leikkimässä ja ottamassa taas perusasentoja. Tälläkin kertaa pimeä metsätie oli aika jännä kävellä, vaan kun näki kentän niin jo innostui että sehän oli kiva paikka. Edelleenkin pitäisi itsensä saada suoraan ettei ole kiertyneenä koiraan päin ja opetella viemään patukka kainaloon ja palkata koira joko sivulle tai taakse, ettei se ala poikittaa seuraamisessa eteen. Vaan tämän päiväistä videointia pikaisesta tottissessiosta katsoessani palkkaan näköjään edelleen oikealle jos ei joku asiasta huomauta tai itse muista! Olkoonkin että Ledin valitsema "huippupalkka" mallia ratapölkky ei ollut helpoin mahdollinen palkka käsitellä, mutta olisi senkin voinut nakata vasemmalle. Pitänee kuivaharjoitella ilman koiraa. Nyt keskityin puuttumaan sen hyppimiseen seuraamisen alussa niin josko siitä tulisi vielä ihan toimiva peli, kun saisi itsensä ruoskittua kuntoon kehon asentojen ja apujen suhteen. Kouluttaja sanoi että jos koira näyttää yhtään kipuilevan niin sitten ei treenata mitään ettei koira yhdistä treeniä kipuun.Tässä se tosiaan näköjään tulee eteen ja palkkaan väärään suuntaan, mutta tulipahan edes yksi onnistunut liikkeellelähtö ilman pomppua..

Otettiin Ledi mielen virkistykseksi ampumaradalle mukaan ja kun edellisestä kerrasta oli kuukausia aikaa, vein sen kauemmaksi nähdäkseni miten se reagoi. Reaktio yllätti kyllä täysin niin otin seuraavan sarjan nauhallekin.. hetki piti miettiä että miksi ihmeessä se noin innostuu ampumisesta??

Se kuitenkin selittyi sillä että laukaukset tupsahteli hiekkavalliin ja koirastahan se näytti hurjan mielenkiintoiselta ja sinne olisi pitänyt päästä kaivelemaan. Se näköjään nosti itse itsensä treenivireeseen haukkumalla, ei se jatkossa sitten enää noin intoillut radan perään vaan malttoi ottaa käskyjä vastaan teki tottista hyvällä innolla. Harjoiteltiin vastapainoksi myös kärsivällisyyttä.

Toivotaan että koipi pysyy kunnossa vielä parin viikon päästäkin kun kipulääkitys lopetetaan.

Ampumaradalla

Käytiin Ledin kanssa ampumaradalla katsomassa mitä se tuumaa laukauksista. En uskonut että se niistä välittää mitään, mutta aloitettiin kuitenkin kuulostelu kaukaa ja hiljaisella pienoiskiväärillä. Tultiin koko ajan lähemmäs kun pennun käpyleikit eivät näyttäneet häiriintyvän. Mentiin takaisin kauaspois kun vaihdettiin järeämpiääniseen pistooliin, mutta sekään ei häirinnyt vaan pikemminkin kiinnosti että mikä tuollaisen jännän ääneen päästää.

 

Viimeisenä otettiin esiin kivääri-kivääri (hienoa kun tiedän näiden oikeat nimet) jossa oli niin murakka ääni että itseäni melkein pelotti. Pentua taas sekään ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. On se hieno. 

Ensi kerralla sitten Tuikku mukaan jotta nähdään tuliko siitä ilotulitteiden vuoksi paukkuarka vai pelkääkö se vain rakettien rätinää ja välkettä.