Toipilaan tottiksia

Kipulääkkeet ja nivelvalmisteet ovat yhdessä toimineet sen verran hyvin että ollaan vähän uskallettu tottistellakin. Ulkona hölkytellessään Ledi ei enää onnu mutta vähän varoo sitä. Siksi ei olla pahemmin riehuttu, keskiviikkona tottiksissa käytiin lähinnä leikkimässä ja ottamassa taas perusasentoja. Tälläkin kertaa pimeä metsätie oli aika jännä kävellä, vaan kun näki kentän niin jo innostui että sehän oli kiva paikka. Edelleenkin pitäisi itsensä saada suoraan ettei ole kiertyneenä koiraan päin ja opetella viemään patukka kainaloon ja palkata koira joko sivulle tai taakse, ettei se ala poikittaa seuraamisessa eteen. Vaan tämän päiväistä videointia pikaisesta tottissessiosta katsoessani palkkaan näköjään edelleen oikealle jos ei joku asiasta huomauta tai itse muista! Olkoonkin että Ledin valitsema "huippupalkka" mallia ratapölkky ei ollut helpoin mahdollinen palkka käsitellä, mutta olisi senkin voinut nakata vasemmalle. Pitänee kuivaharjoitella ilman koiraa. Nyt keskityin puuttumaan sen hyppimiseen seuraamisen alussa niin josko siitä tulisi vielä ihan toimiva peli, kun saisi itsensä ruoskittua kuntoon kehon asentojen ja apujen suhteen. Kouluttaja sanoi että jos koira näyttää yhtään kipuilevan niin sitten ei treenata mitään ettei koira yhdistä treeniä kipuun.Tässä se tosiaan näköjään tulee eteen ja palkkaan väärään suuntaan, mutta tulipahan edes yksi onnistunut liikkeellelähtö ilman pomppua..

Otettiin Ledi mielen virkistykseksi ampumaradalle mukaan ja kun edellisestä kerrasta oli kuukausia aikaa, vein sen kauemmaksi nähdäkseni miten se reagoi. Reaktio yllätti kyllä täysin niin otin seuraavan sarjan nauhallekin.. hetki piti miettiä että miksi ihmeessä se noin innostuu ampumisesta??

Se kuitenkin selittyi sillä että laukaukset tupsahteli hiekkavalliin ja koirastahan se näytti hurjan mielenkiintoiselta ja sinne olisi pitänyt päästä kaivelemaan. Se näköjään nosti itse itsensä treenivireeseen haukkumalla, ei se jatkossa sitten enää noin intoillut radan perään vaan malttoi ottaa käskyjä vastaan teki tottista hyvällä innolla. Harjoiteltiin vastapainoksi myös kärsivällisyyttä.

Toivotaan että koipi pysyy kunnossa vielä parin viikon päästäkin kun kipulääkitys lopetetaan.