Käytiin Ledin kanssa ampumaradalla katsomassa mitä se tuumaa laukauksista. En uskonut että se niistä välittää mitään, mutta aloitettiin kuitenkin kuulostelu kaukaa ja hiljaisella pienoiskiväärillä. Tultiin koko ajan lähemmäs kun pennun käpyleikit eivät näyttäneet häiriintyvän. Mentiin takaisin kauaspois kun vaihdettiin järeämpiääniseen pistooliin, mutta sekään ei häirinnyt vaan pikemminkin kiinnosti että mikä tuollaisen jännän ääneen päästää.
Viimeisenä otettiin esiin kivääri-kivääri (hienoa kun tiedän näiden oikeat nimet) jossa oli niin murakka ääni että itseäni melkein pelotti. Pentua taas sekään ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. On se hieno.
Ensi kerralla sitten Tuikku mukaan jotta nähdään tuliko siitä ilotulitteiden vuoksi paukkuarka vai pelkääkö se vain rakettien rätinää ja välkettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti