Tallikoira

Ledi pääsi tänään ekaa kertaa tallille, siis ihan sisälle saakka talliin! Onhan se hevosia pariin otteeseen nähnyt jokusen metrin päästä eikä ole niille mitään sanonut tai selkäkarvojaan nostellut, kohteliaan utelias vain ollut. Tallin omistajan luvalla tein kierroksen tallissa iltaheinien aikaan Ledi hihnassa ja kyllä sitä aluksi jännitti kaikki tuoksut ja äänet, mutta uteliaisuus voitti ja kohta se jo reippaasti jolkotteli käytävällä joka paikkaa nuuskimassa. Koska tallilla pyörii paljon muidenkin koiria tiesin että ainakin oma vuokrahevoseni suhtautuu koiriin ystävällisesti, niin raotin karsinan ovea sen verran että saivat ihmetellä tovin toisiaan. Kumpikaan ei nähnyt tilanteessa mitään ihmeellistä ja jatkoivat pian omia puuhiaan. Toivottavasti Ledistä tuleekin sellainen koira jonka voi ottaa jatkossakin tallille mukaan ja ehkä joskus jopa voisi tehdä maastolenkit yhdessä koiran kanssa.

Lapsuusmuisteloita

Selailin vanhoja kuvia ja huomasin ettei blogiin ollut koskaan päätynyt video siitä, kun kuusi pientä saksanpaimenta valtasi silloisen pienen yksiöni ja Tuikun takapihan. Tuikku kuitenkin oli oikein esimerkillinen leikkitäti ja viihdytti lapsukaisia sillä välin kun ihmiset tankkasivat ruokaa loppumatkaa varten. Videolla puhutaan siitä miten Ledi (Mieko) sikailee kaikista eniten kun tietää saavansa joka tapauksessa jäädä ;)



Ledillä on muuten uusi leikki nimeltä "tylsä emäntä". Leikkihän menee niin että tylsä emäntä istuu tietokoneella ja Ledi tuo käteen tai syliin jonkin esineen saadakseen huomiota. Esine luovutetaan sanasta "Kiitos!" ja koira saa namin. Esine laitetaan pöydälle ja koira lähtee tai lähetetään etsimään jotain muuta. Se löytää kyllä mitä erikoisimpia esineitä ja on ilmeisen valikoiva sen suhteen mitä se haluaa tuoda. Kaikkia leluja se esimerkiksi ei tuo ja kenkiin se ei koske ollenkaan, mutta sen sijaan se saattaa poimia jonkin pienen roskan matolta tai vastaavasti koettaa tuoda jotain aivan liian isoa tai hankalasti kannettavaa. Onpahan sitä puuhaa siinäkin.

Ledin kepit, osa 3

Tein iltalenkillä keppikujan keskelle entistä latupohjaa, joten nyt oli koiralla mahdollisuus mennä myös ohitse. Tein kujasta mahdollisimman helpon eli tasaisen leveän. Jätin Ledin ensin aika kujan suulle ja kutsuin sen läpi. Toisella kerralla jätin sen vähän kauemmas ja kutsuin sen kujaan keppien sivusta. Kolmannella kerralla jätin sen usean metrin päähän (olen huono arvioimaan etäisyyksiä, jotain viiden ja kymmenen metrin väliltä) ja menin parin metrin päähän kujan vastakkaisesta päästä palkkaamaan sen suoralta linjalta. Kaikki meni hienosti. Sikäli olen tyytyväinen että olen onnistunut tekemään harjoituksista niin helppoja ettei Ledi ole tehnyt kertaakaan väärin. Kaipa sitä jotain oppi Tuikun kanssa mokaillessa! Toivottavasti maltti pysyy päässä vaikeuttamisen kanssa enkä ala kutsumaan sitä kujalle vinosti liian aikaisin. Yksi vaihtoehto olisi toki alkaa lähettää sitä vain kahden kepin väliin eri suunnista, siinä ei ainakaan pahasti voisi epäonnistua. Sitähän voisi tehdä sisälläkin! Otetaanpa harkintaan.

Huomenna ehkä otan Ledin tallille mukaan. Ehkä. Pitää vähän miettiä, jos siellä on toisia koiria niin niitä ei mielellään vielä tapaisi ettei vaan tartuta niihin tautia. Ikävä voi olla kökkiä autossa useampi tunti, mutta eipä se kai kotonakaan sen mukavempaa olisi.

Ledin kepit, osa 2

Tällä kertaa tein ensin yhden jätön ja kutsuin Ledin kepeille niiden loppupäästä. Koska sen katse on niin nauliintunut lopussa odottavaan palkkaan, tarvitsee se ainakin toistaiseksi vain jättää suoralle linjalle odottamaan niin se kyllä juoksee läpi. Huonompi homma varmaan sitten kun pitäisi alkaa opettaa että KEPIT on ne juttu ja että se sisääntulo pitäisi osata hakea itse sivummastakin lähdettäessä. Putkiaivoisuuden vuoksi uskalsinkin jo nyt kokeilla lähettää sen itsenäisesti kepeille suoraa linjaa pitkin, lopussa odotti patukka. Kujaa kavensin vähän pidemmältä matkalta kuin eilen, kummankin päädyn jätin avoimemmaksi. Huoletti lähinnä että siitä paikallaan makaava patukka ei ole kovin kummoinen palkka, niin toisella kerralla kokeilin sitten palkata sen vielä toisella patukalla joka lentää sen eteen. Lopputulos oli vähän heikko, pitää keksiä jotain parempaa tai ainakin muuttaa ajoitusta paremmaksi. Tietysti voisin seisoa keppien sivussakin jolloin eteen palkkaaminen olisi helpompaa.. hyvä olla jälkiviisas! Tässä kuitenkin vielä hyvin heikkotasoinen video viimeisistä kepeistä, tultiin juuri metsästä taukoilemasta ja lähetin melkein vauhdista menemään. Meinasi kädet loppua taas kesken.. Hyvää oli myös se, että Ledi meinasi jo metsästä karata kepeille! Intoa siis on.

Ledin kepit, osa 1

Sanoista tekoihin. Tänään aloin opettamaan Ledille agilitykeppejä kujatekniikalla. Tehtiin vain neljä toistoa että ei alkanut puuduttamaan, ei ollut ongelmia kun kuja oli sen verran leveä ja polulle tehty että erehtymisen vaara oli kyllä olematon vaikka taas mentiinkin sata lasissa, kuten alta näkyy. Vaikeutetaan sitten hiljalleen. Leikki kyllä tällä viimeisellä kerralla jo aika laiskasti, en kyllä itsekään voinut oikein panostaa kamera toisessa kädessä. Pitäisi olla kameramies mukana!