Jälkiluento

Käytiin eilen Maaningan suunnalla PK-jälkiluennolla, jonka KPSH oli järjestänyt. Sieltä sai aika mukavasti vinkkejä jälkiopetuksen aloittamiseen, treenien vaikeuttamiseen asteittain ja ongelmatilanteiden selvittämiseen. Toki kotiin palattua oli vielä samana iltana pakko tehdä parit jäljet molemmille.

Ensimmäisen jäljen tein luvattoman huonosti tohkeissani ja ripottelin ruokaa sinne tänne, tuulen sentään muistin tarkistaa että puhalsi takaa. Se oli Ledin ensimmäinen jälki mutta en nyt itseäni hirveästi ruoski siitä että sen möhlin, kun loppu siitä muutamasta metristä meni kuitenkin kivasti, vaikka luennolla kovasti painotettiinkin että ensimmäisen jäljen tulee olla tarkkaan suunniteltu ja kokemuksen täytyy olla 100 % onnistunut kaikin puolin, että koiralle jää siitä hyvä fiilis. Toisaalta eihän se itse tiedä mitä teki väärin niin tuskin se kovin masentuikaan.

Tehtiin sitten pidemmät jäljet hiljaiselle nurmikentälle puron laitaan, kummallekin oma mutta Tuikulle vähän pidempi. Ledi jäljesti nyt tarkasti kuono maassa eikä seilannut edestakaisin vaan eteni rauhallisesti ja määrätietoisesti koko 10 metrin matkan. Tuikku oli hieman ihmeissään koska se ei ollut koskaan ennen ajanut kenenkään toisen tekemää jälkeä, eikä osannut arvostaa myöskään jäljeltä löytyvää kuivaruokaa kun on tottunut makkaraan tai muuhun herkkuun (ei, kaikki herkut eivät ole olleet voimakkaasti tuoksuvia). Silläkin loppu meni paremmin kun jälki ei ollut kuulemma enää niin laahattua vaan ihan normaaleja askelia.

Ensimmäisellä jäljellä kävi muuten perinteiset - tein sen kävelytiestä muutaman metrin sivuun ja jätin vanhenemaan muutamaksi minuutiksi ja pissatin pennun sillä välin, niin jo jonkun koira fleksissä siellä jäljellä tai ainakin sinne päin oli vetämässä intopinkeänä. Ei siis tarvitse sinne enää niitä tehdä jos ei ole aikaa vieressä kytätä ettei sinne kukaan mene.

Maassa kuulemma on näin keväisin maahometta, mutta pitää katsoa josko jossain sitä sitten ei olisi (näkyy kuulemma valkeana kökkönä?) tai koettaa löytää kuivempaa paikkaa. Tuikulle voisi myös pyöräyttää esineruudun metsään pitkästä aikaa, pentuakin olen opettanut jo poimimaan ihmiseltä tuoksuvia esineitä maasta. Kevät ja syksy on jostain syystä aikaa jolloin tekee eniten mieli treenata koirien kanssa.