Tehtiin viikonloppuna kokeilumielessä pikku vaellus Kuopion lähelle Niittylahteen. Siellä on n. 10 kilometrin rengasreitti joka soveltui erinomaisesti varusteiden testaamiseen. Pakattiin siis rinkat täyteen kuin oltaisiin lähdössä viikon reissulle, koirille omat reput ruokaa täyteen (paitsi tietysti Ledi, jolle oli tarpeeksi tekemistä oman itsensä toimittamisessa perille) ja kohti Niittylahtea.
Lämmintä piisasi lauantaina lähemmäs 30 astetta ja aurinko paistoi, joten heti alussa kävi selväksi että vettä tulisi menemään. Mukaan sitä oltiin varattu reilut 6 litraa mutta kummasti ne hupenivat jo ensimmäisillä kilometreillä auringon alla, kun koirillekin piti osa antaa. Melko kuivaa maastoa näiden helteiden jäljiltä! Koirista Tuikku sai erityisoikeuden olla kiinni lähes koko matkan, kun tunnetusti se tykkää lähteä oravien, jänisten ja isojen lintujen perään. Suojelualueosuuksilla myös Easy oli kiinni varmuuden vuoksi, Ledi nyt ei ymmärrä vielä edes lähteä porukasta omille teilleen. Hienosti se haki paikkansa letkassa ja kulki omalla paikallaan erikseen käskyttämättä, mitä nyt pari kertaa eksyi etummaiseksi ja alkoi pyöriä ympyrää tietämättä mihin suuntaan mennä suoralla polulla. Tästä syystä se varmaankin kulkikin mielellään keskimmäisenä.
Hieman puolen välin jälkeen saavuimme suolammen rannalle ja koiratkin pääsivät hakemaan kauan kaipaamansa viilennystä. Ledi roiskautti järveen ja ui lumpeiden seassa ihan huvikseen ja jäi lopulta seisomaan selkäänsä myöten veteen. Tuikku solahti leidimäisesti veteen ja kävi uimassa pienen kierroksen roiskauttamatta pisaraakaan. Olisi kelvannut omistajallekin, vaan kun oli niin hyvän hyttyssuojan saanut hiestä ja hyttysmyrkyistä (Autan on ihan superia ainetta!) niin ei raaskinut riisua, etenkään kun vastarannalla näkyi jonkun mökki.
Laavulla päästiin keittelemään ruokaa ja tässä vaiheessa pieni saksanpaimenkoira veti naamalleen orvon nälkäisen koiranpentuilmeensä ja Tuikun paikalle kantamista eväistä saikin jokainen karvanaama mahansa täyteen.
Vesi vaan uhkasi loppua joten iltapuhteeksi lähdettiin metsästämään sitä lähimaastosta. Suokin oli melko kuiva, vaan koirat hoksasivat heti mitä etsitään ja hajautuivat nuuskuttelemaan kosteampia kohtia. Jopa Ledi hoksasi että märkää sammalta kaivamalla voi löytää vettä! Koko suosta löytyi vain yksi kohta joka oli riittävän märkä veden saamiseksi, ja Tuikun kanssa yhdessä kaivettiin sinne potero juomapaikaksi.
Yöksi vetäydyttiin teltan suojiin, ihmiset omalle puolelleen ja koirat eteiseen. Tuikku vanhana konkarina asettui mukavasti yhteen nurkkaan ja Ledi pötkähti viereen. Easyn piti kuitenkin päästä isäntänsä kainaloon joten lopulta noin kolmelta yöllä päädyttiin laskemaan kaikki koirat paremmalle puolelle että saisi edes muutaman tunnin nukkua rauhassa ilman että joku on raapimassa hyttysverkkoa tai ynisemässä korvan juuressa - teltan ulkopuolella.
Sunnuntaina herättiinkin sitten sateeseen joten enää ei ainakaan vedestä ollut pulaa. Sinällään hyvä, tulipahan testattua varusteiden vedenpitävyys ja huomattua mahdolliset puutteet. Teltta purettiin sateessa ja matka jatkui kosteissa merkeissä. Lämpötila oli laskenut yön aikana lähes 15 astetta, joten nyt oli huomattavasti mukavempi taivaltaa sateesta huolimatta. Olisi vaan aika ankeaa jos sataisi monta päivää putkeen ja aamullakin pitäisi vetää märät varusteet päälle!
Vaikka matka ei kilometreissä pitkä ollutkaan, oli maastot vaihtelevia ja parit maisemapaikatkin löytyi. Hyttystä, mäkärää ja paarmaa oli kiitettävästi mutta kiitos Autan sekä ihmiset että koirat selvisivät muutamalla puremalla.
Allekirjoittanut suosittelee: Autan ötökkäkarkoite (punkit, paarmat ja hyttyset) sekä Fjällräven Akka R/S3.
ps. metsässä on jo mustikoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti