maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kohti retkeilyvalion arvoa

Kaikki eivät varmaankaan tiedä että koira voi saavuttaa tittelin FIN RVA, Suomen retkeilyvalio. Sen saavuttaakseen koiran pitää täyttää mm. nämä vaatimukset:

Retkeilyvalion arvovaatimukset

Suomen retkeilyvalionarvon (Fin Rva) saavuttamiseksi koiran on on oltava vähintään 5-vuotias. Sillä tulee olla kokemusta vähintään yhdestä talvi-, kolmesta syys- ja viidestä kesäretkestä, joista vähintään puolessa sen on täytynyt myös yöpyä teltassa, avotulimajoitteessa tai taivasalla. Vähintään neljäsosalla retkistä koiran on myös pitänyt kuljettaa itse omat ruokansa. Retkien tulee olla suoritettu vähintään kolmen eri maakunnan alueella, sekä vähintään kolmessa eri kansallispuistossa muiden retkeilyalueiden ja erämaiden lisäksi. 

Koiran tulee olla ulkomuodoltaan sellainen, että se sopii suomalaiseen luonnonmaisemaan hyvin. Turkin on oltava tuuhea ja säänkestävä ja luonteen ehdottomasti iloinen ja hauska.

Loput kriteereistä voit lukea Minnan retkeilyblogista.

Tuikun RVA:n tavoitteleminenhan alkoi hyvin jo pentuna 4 kk:n iässä Ruunaalla. Matka oli sen verran pitkä että välillä piti lainata toisten jalkoja.
Pentuajan jälkeen teimme lähinnä päivämatkoja varusteiden puuttumisen vuoksi, kunnes taas 2010 pääsimme lähtemään Kolille. Tässä vaiheessa Tuikku sai omat reputkin ruoan kantamista varten.
Kesällä 2011 tehtiinkin sitten jo pari retkeä, ensin lyhyempi yhden yön reissu Niittylahteen..
..ja myöhemmin viiden päivän vaellus Itärajan retkeilyreitille.
Plus Tuikku osaa pienestä koostaan huolimatta vetää ahkiota!

Toivottavasti Tuikku pääsee jatkamaan vaellusharrastustaan myös Savonlinnasta käsin. Nyt sitten otan kohteeksi Ledin ja alan leipomaan siitä retkeilyvaliota. Tähänastiset saavutukset ovat:

Niittylahden yhden yön yöpyminen kesällä 2011
Kevättalven lumikenkävaellus Kainuussa maaliskuussa 2012
Ledi oli kyllä hienosti koko matkan, melko pian se oppi myös lepäämään silloin kun siihen on mahdollisuus. Iltanuotiolla sillä jo silmä luppasi ja telttaan päästyään simahti totaalisesti. Käytöksestä kuitenkin täysi kymppi, ei häslännyt tai tehnyt mitään hölmöä. Oli muuten hienosti tänäänkin autossa odottamassa ratsastustuntini ajan, vaikka pihalla pyöri viisi koiraa ja hevosia niin silti vain katseli autosta hiljaa ja odotti että päästään jatkamaan matkaa kotiin saakka. On se hieno! Taudistakin toipui hienosti, ei se muuten olisi reissuun päässytkään. Iisi yskii vielä harvakseltaa, joten toisia koiria emme tapaa vielä viikkoon.

Kunhan saadaan luustokuvat otettua touko-kesäkuussa niin niiden perusteella ostan tai olen ostamatta Ledille reppuja ruokien kantamista varten. Olen myös haaveillut kickbikesta, jos luustokuvat antaa myöten niin ensi kesänä on kyyti kylmää koiravaljakolla. Sitä ennen pitäisikin kaivaa agikepit naftaliinista ja alkaa opettaa Ledille keppien pujottelua, tekisi hyvää sen kehonhallinnalle.

ps. nauratti kun huomasin että tämä blogi on löydetty hakusanoilla "arpinaama akka". Hyvä että jotenkin :D

1 kommentti:

  1. Kuivaretkeillyt olen koko ankean sateisen joulukuun päivän, jostain tänne tupsahdin.
    Arpnaama naurattaa minuakin, muutenkin viihdyin teidän kanssa retkillä.

    VastaaPoista