Luustokuvat hukassa!

Ledihän kävi luustokuvissa jo elokuussa, ja kun ei Kennelliitosta kuulunut laskua niiden lausumisesta eikä Omakoiraan kirjautuminen onnistunut, niin soittelin sinne ja selvisi etten ole enää jäsen ja että lasku tulee postissa. Jaha. Mutka-veljen luustokuvien lasku tuli myös maapostissa parin-kolmen kuukauden viiveellä joten en ennen tätä ollut kovin huolissani. Nyt kuitenkin soitin Kennelliittoon.

Ystävällinen naisvirkailija tarkisti koiran tiedot ja ilmoitti, että kyseiset kuvat eivät ole koskaan saapuneet Kennelliittoon lausuttavaksi, ja kehotti ottamaan yhteyttä kuvanneeseen eläinlääkäriasemaan. Soitin KEK:iin ja sieltä ilmoitettiin että juuuuuuu, ne kaikki(?) elo-syyskuussa kehityspalvelu Aquaan/Akvaan/tms lähetetyt kuvat ympäri Suomen ovat kadonneet jonkun tietojärjestelmävian vuoksi, ja että klinikalta ovat koettaneet ilmoittaa asiakkaille ainakin Facebookin kautta. Juu en seuraa heidän FB-sivuaan koska siellä on lähinnä linkkejä uutisjuttuihin tai mukahauskoihin huumorikuviin.

En löytänyt tästä tiedotetta heidän kotisivuiltaan, en myöskään Kennelliiton sivuilta. Melko kehnoa asiakaspalvelua jos on todella ollut kyse noin laajasta viasta. Nyt kuvat lähetetiin uudelleen Kennelliittoon ja kuulemma parissa viikossa pitäisi tulla tulos. Kysyin vielä että tuleeko varmasti, vaikken edelleenkään pääse Omakoiraan. Juu juu, ei kuulemma tarvitse liittyä. Skeptisenä jään seuraamaan saanko tulokset ennen joulua.

Kiivaan etsimisen jälkeen löysin lopulta tämän Facebookista.

Edit. muualta selvisi että kyse on tosiaan vain osasta digiröntgenkuvista, jotka on lähetetty tulostettavaksi kyseiseen firmaan, jotta ne Kennelliitossa voidaan lausua. Kaikkien kuvat eivät ole kadonneet, ja perinteiset filmikuvat on lausuttu ihan normaalisti. Eniten ärsyttää se, että tästä mokasta en ole vieläkään nähnyt tiedotetta.

Edit 2. Ko. pulju on Agfa. Ledi oli tallilla mukana, tehtiin 1,5 tunnin maastolenkki ja Ledi oli mallikelpoinen reittiopas. Liukastui tosin jäätynyttä lätäkköä ylittäessään (taitava..) joten toivottavasti siinä ei nitkahtanut mitään. Huomenna sillä on fyssari ja Tuikulla hieronta, toivottavasti ei oo pahasti vikaa kummassakaan.

Hoitoja ja potkuttelua

Fysioterapeutti ilmoitteli itsestään, nyt on ylihuomiselle varattu uusi aika ja ensi viikolle uusi vesiterapia+hieronta. Viikonloppuna löysin Tuikulta kipeän kohdan niskasta/selästä, joten varasin sillekin ajan hierojalle Savonlinnaan jotta selviäisi onko kyseessä vain lihasjumi vai tarvitseeko muutakin hoitoa. Olen kovin toiveikas että Ledi saisi terveen paperit ja se pääsisi vetohommiin tänä talvena, kun se kicksparkkikin tuli ostettua kun halvalla sain. Vetovaljaita en ole uskaltanut ostaa ennen kuin fyssarilta tulee siunaus että voi alkaa hiljalleen vedättämään, mikäli fysiikka siihen antaa periksi. Kasvattaja ainakin arveli että voisi olla ihan hyvästä vahvistaa takapään lihaksia sillä, kun vaan aloittaa järkevästi. Voi olla kylmää kyytiä jos saan molemmat koirat opetettua vetämään haluamaani suuntaan!

Valjaiden vaarallisuudesta

Lähdimme viikonlopuksi maalle isänpäivää viettämään. Koirien(kin) mielestä siellä on parasta oma piha jossa saa juoksennella vapaasti, sekä ympäröivä metsä johon on helppo lähteä lenkille. Lauantailtana lähdimme taskulampun turvin metsään ja koirille toki heijastinliivit, koska alkumatkasta kävelimme myös tietä pitkin. Lenkissä nyt sikäli ei ollut mitään sen ihmeellisempää, Iisiä vähän jännitti vieraassa ja pimeässä metsässä mutta Ledi juoksenteli taskulampun valokeilan ulkopuolella partioimassa, kuitenkin lähettyvillä. Sitten se jäi jonnekin, ja vaikka sitä kutsui niin ei koiraa heti kuulunut. Pienen tovin kuluttua se tuli metsästä ilman heijastinliivejä, ja seuraavana päivänä varmistui että se oli tosiaan jäänyt heijastinliiveistään kiinni keppiin ja osin purrut, osin repinyt itsensä irti. Onneksi kyseiset heijastinliivit olivat sen verran kehnoa tekoa että antoivat periksi kohtuullisen helposti! Jäin vain miettimään olisiko koira jäänyt sinne jos sillä olisi ollut valjaat päällä? Meillä ei valjaita ole käytössä oikeastaan koskaan, korkeintaan vetohommissa. Toiset sen sijaan ulkoilevat metsässä ja koirapuistossa valjaat päälle. Siinä ne heijastinliivit roikkuivat kepin päässä saumoistaan revenneinä ja rikki purtuna.

Tuikulla on käynyt pari kertaa niin, että sillä on metsässä maata nuuskiessa luiskahtanu tassu löytänä roikkuvan puolikuristavan pannan sisään, ja sitten se on kellahtanut selälleen varvikkoon. Pienestä ininästä on sitten osannut lähteä suunnistamaan oikeaan suuntaan koiraa etsimään ja auttamaan. Ledistä sen sijaan ei kuulunut pihaustakaan, vaan se oli oma-alotteisesti käynyt syömään tietään vapauteen.Tuli vaan tuosta mieleen että olisi ihan kätevää alkaa vahvistaa "Hauku!" -käskyä myös kaukona, jotta saisi koiran pitämään meteliä jos se on joskus pulassa mutta sitä ei näy.

"Mihin halusittekaan tämän kuusentaimen?" t. Puutarhuri Ledi

Sunnuntaina lähdimme sitten jäljittämään talon ympärillä käyskennelleitä hirviä. Iisi kunnostautui taas hirvikoirana ja seisoi kuin pointteri siihen suuntaan josta hirven haju tuli. Sillä vaan on taipumuksena lähteä jäljestämään niitä väärään suuntaan :D edistyimme asiassa sen verran että löysimme makuupaikan, ja siitä pääsimme vielä sen verran lähemmäs että kuulin hirvien jymistävän kuusikon takaa kauemmas. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt niitä. Koiriin olen kyllä tyytyväinen, ne nuuskuttelivat jälkiä sopivalla mielenkiinnolla, mutta pysyivät käskemättä lähellä eivätkä lähteneet jahtiin. Ledin häntä paljastaa aina kun sillä on tuore jälki, ei ole merkitystä onko jälki siilin, hirven vai kanalinnun kun häntä alkaa huiskamaan. Vanhoilla jäljillä se ei heilu.

Lenkkien välissä koirat saivat puuhastella pihalla keskenään, ja sunnuntai-iltana kotona olikin jo kaksi aika pehmeässä kunnossa olevaa koiraa. Ledi oli niin uninen parkkipaikalla että näytti hetken aikaa siltä että se haluaa itsensä kannettavan sisälle. Väsynyt koira = tyytyväinen koira!

Fyssari peruttu

Tämän viikon fysioterapia peruuntui fysioterapeutin sairastumisen takia.

Koirapuistoilua

Meille ei mitään ihmeellistä kuulu, Ledin kanssa olen tehnyt hiljalleen pidempääkin lenkkiä ja viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa molempina päivinä, ettei sosiaaliset käytöstavat ihan kokonaan unohdu. Sekä Ledi että Iisi olivat molemmat hienosti, vaikka porukassa oli myös nuoria staffiuroksia sekä yleensä riitaa haastava seropinarttu. Ledi keskittyi tyttöjen vikittelyyn ja Iisi murahteli staffeille etteivät kävisi liian tuttavallisiksi. Iisi myös lähti hirmu hienosti pois tilainteista joissa riitanarttu tuli räykyttämään naaman eteen. Kaikki on ihan ok jälleen, keskiviikkona on seuraava fysioterapia joten sitten kuullaan tuomio olenko onnistunut miten koiran kuntouttamisessa.