Valjaiden vaarallisuudesta

Lähdimme viikonlopuksi maalle isänpäivää viettämään. Koirien(kin) mielestä siellä on parasta oma piha jossa saa juoksennella vapaasti, sekä ympäröivä metsä johon on helppo lähteä lenkille. Lauantailtana lähdimme taskulampun turvin metsään ja koirille toki heijastinliivit, koska alkumatkasta kävelimme myös tietä pitkin. Lenkissä nyt sikäli ei ollut mitään sen ihmeellisempää, Iisiä vähän jännitti vieraassa ja pimeässä metsässä mutta Ledi juoksenteli taskulampun valokeilan ulkopuolella partioimassa, kuitenkin lähettyvillä. Sitten se jäi jonnekin, ja vaikka sitä kutsui niin ei koiraa heti kuulunut. Pienen tovin kuluttua se tuli metsästä ilman heijastinliivejä, ja seuraavana päivänä varmistui että se oli tosiaan jäänyt heijastinliiveistään kiinni keppiin ja osin purrut, osin repinyt itsensä irti. Onneksi kyseiset heijastinliivit olivat sen verran kehnoa tekoa että antoivat periksi kohtuullisen helposti! Jäin vain miettimään olisiko koira jäänyt sinne jos sillä olisi ollut valjaat päällä? Meillä ei valjaita ole käytössä oikeastaan koskaan, korkeintaan vetohommissa. Toiset sen sijaan ulkoilevat metsässä ja koirapuistossa valjaat päälle. Siinä ne heijastinliivit roikkuivat kepin päässä saumoistaan revenneinä ja rikki purtuna.

Tuikulla on käynyt pari kertaa niin, että sillä on metsässä maata nuuskiessa luiskahtanu tassu löytänä roikkuvan puolikuristavan pannan sisään, ja sitten se on kellahtanut selälleen varvikkoon. Pienestä ininästä on sitten osannut lähteä suunnistamaan oikeaan suuntaan koiraa etsimään ja auttamaan. Ledistä sen sijaan ei kuulunut pihaustakaan, vaan se oli oma-alotteisesti käynyt syömään tietään vapauteen.Tuli vaan tuosta mieleen että olisi ihan kätevää alkaa vahvistaa "Hauku!" -käskyä myös kaukona, jotta saisi koiran pitämään meteliä jos se on joskus pulassa mutta sitä ei näy.

"Mihin halusittekaan tämän kuusentaimen?" t. Puutarhuri Ledi

Sunnuntaina lähdimme sitten jäljittämään talon ympärillä käyskennelleitä hirviä. Iisi kunnostautui taas hirvikoirana ja seisoi kuin pointteri siihen suuntaan josta hirven haju tuli. Sillä vaan on taipumuksena lähteä jäljestämään niitä väärään suuntaan :D edistyimme asiassa sen verran että löysimme makuupaikan, ja siitä pääsimme vielä sen verran lähemmäs että kuulin hirvien jymistävän kuusikon takaa kauemmas. Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt niitä. Koiriin olen kyllä tyytyväinen, ne nuuskuttelivat jälkiä sopivalla mielenkiinnolla, mutta pysyivät käskemättä lähellä eivätkä lähteneet jahtiin. Ledin häntä paljastaa aina kun sillä on tuore jälki, ei ole merkitystä onko jälki siilin, hirven vai kanalinnun kun häntä alkaa huiskamaan. Vanhoilla jäljillä se ei heilu.

Lenkkien välissä koirat saivat puuhastella pihalla keskenään, ja sunnuntai-iltana kotona olikin jo kaksi aika pehmeässä kunnossa olevaa koiraa. Ledi oli niin uninen parkkipaikalla että näytti hetken aikaa siltä että se haluaa itsensä kannettavan sisälle. Väsynyt koira = tyytyväinen koira!