Pentu perrrr...honen.

Pentu on hämmästyttänyt tekemisen innollaan, ja nimenomaan yhdessä tekemisen innollaan. Sille kun heitti pallon ensimmäistä kertaa, toi se sen takaisin eikä lähtenyt juoksentelemaan ympäriinsä keskenään pallolla leilkkien. Käsittämätöntä! Vaikka se asunnossa puuhastelee tylsyyksissään kaikenlaista idioottia (pureskelee sitä sun tätä, varastaa tavaroita ja piilottaa ne) kuoriutuu pikku tuholaisesta keskittynyt ja oppimisenhaluinen palveluskoira kun sille vaan antaa tehtävän. Se jaksaa miettiä ratkaisua jos naksuttelen sille ja päätän palkita esim. jakkaran päälle nousemisesta tai tasapainolaudan keikkaamisesta. Ihmeellistä, koira joka ei käy haukkumaan turhautuneena heti ensimmäisten viiden sekunnin jälkeen! Ensimmäiset asiat jotka sille opetinkin, oli että ruokakupille odotetaan lupaa, samoin eteiseen ja ulko-ovesta kulkemiseen. Hämmästys oli tässäkin suuri, kun parin kerran jälkeen pentu istui kiltisti odottamassa naamallaan harras ilme, vaikka lähtökään ei yleensä parissa sekunnissa tapahdu.

Veljensä Mu(o)tka kuuluu olevan kova jäljestämään, ja tavatessamme pari viikkoa sitten se kulkikin hihnassa nenä maassa jatkuvasti. Ledi sen sijaan näyttää ottavan ilmavainun täysin vaivattomasti, sillä eilen se löysi heittämäni lelun ilmasta ottamansa hajun perusteella! Eikä voinut olla edes vahinko, koska piilotin lelun vielä muutaman kerran niin, ettei se sitä voinut nähdä ja käveltyämme tuulen alle, kääntyi se suoraan lelun suuntana nenän johtamana ja löysi lelun - tosin ihmetteli kehujani ja juoksi syliini jättäen lelun sinne.

Muille koirille huutamiseen olen nyt vihdoin alkanut puuttua kun se ei näytä menevän itsestään ohi, vaikka jonkun verran koiria ollaan tavattukin että saisi varmuutta niiden suhteen. Erikoista tässä on se, että se tuntuu huutavan vain pienille koirille! Vastaantulleille saksanpaimenkoirille ja muille kookkaille otuksille se ei ole sanonut pihaustakaan, eikä muutenkaan ole osoittanut suurempaa mielenkiintoa niitä kohtaan. Pikkukoirat sen sijaan on pelottavia!

Yllätyin myös parkkistottelevaisuusharjoituksissa miten eto rääpäle kuumui, kun leikitimme toista koiraa. Se roikkui valjaissaan hihna kireällä ja huusi MINÄHALUUNMINÄHALUUNMINÄHALUUN! ja kyllä se sitten kävikin leluun kiinni kuin susi, joskin vieraan ihmisen kanssa leikki vähän laiskasti - tosin vikaa oli kyllä vähän leikittäjässäkin.

Tuikku on lainassa Savonlinnassa vielä viikon niin ehtii perehtyä pennun sielunelämään vielä tovin. Ikävä on kyllä Tuikkuakin, se kun osaa niin paljon kaikennäköistä hyödyllistä. Pennunkin kanssa on toki mukava lenkkeillä, ei se karkaile tai vedä hihnassa, mutta ei se osaa esimerkiksi hakea näkemiäni esineitä hangesta. Vielä. Edelleenkin mietityttää mikä se eilen näkemäni mytty oli, kun en puutteellisella varustuksella viitsinyt umpihankeen lähteä.

Nyt kun olen ollut koko viikonlopun kotona, huomaa ettei sisäsiisteyden kanssa ole mitään ongelmaa kun vaan on paikalla laskemassa pennun pihalle tarpeilleen. Perjantai-illasta lähtien ei ole tullut yhtään pissaakaan sisälle, mutta työpäivien aikana tähän tietenkään ei ole mahdollisuutta. Johan tähän luuttuamiseen tietysti on tottunut että sen puoleen en ota asiasta stressiä, eihän kukaan voi määräänsä pidempään pidättää. Hienosti se kuitenkin yöt malttaa nukkua ja viikonloppuvisiitillä Savonlinnassakaan ei tullut yhtään vahinkoa sisälle! Kaikin puolin mainio pakkaus.

Tuikku kun tulee takaisin niin pääsee itse kukin kuntokuurille, karvanlähtöinen valtamerilaiva on pakko saada vähän sutjakempaan kuntoon joten ei auta kuin repiä aikaa ja jaksamista molempien tarpeiden tyydyttämiseen.