Blogissa on ollut hiljaista Pentu tuli taloon -postauksen myötä, joka myös on syy hiljaisuuteen. Aika ja jaksaminen oli ensimmäiset viikot aika tiukilla, kun kovien pakkasten vuoksi pentu ei tarennut ulkona, eikä myöskään pienuutensa vuoksi olisi jaksanut lenkkeilläkään. Se ei myöskään osannut/osaa olla yksin, joten Tuikun pää alkoi leviämään tekemisen puutteen vuoksi. Itsellä meinasi pälli levitä pissakakkarumbaan, kun yötkin meni pökäleitä siivotessa ja pennun liikuskelua kuunnellessa, joka ei yhtään edesauttanut aikaisten aamuherätysten onnistumista. Nyt alkaa jo vähän helpottaa kun pentu on kasvanut ja yhteisymmärrystä alkaa jo vähän löytyä!
Ledi on siis nyt 11 viikkoa ja reilut 12 kiloa. Olen pyrkinyt esittelemään sille maailmaa mahdollisimman paljon, ja tähän mennessä ollaan käyty mm. seuraavissa paikoissa
- eläinkaupassa
- kaverien luona
- äitin luona
- tallilla
- isän luona
- juna-asemalla
- torilla
- metsässä
- jäällä
jonne ollaan matkustettu
- paikallisbussilla
- kaukobussilla
- henkilöautolla
- pulkassa :D
joissa ollaan tavattu seuraavanlaisia eläimiä, joihin tehty lähempää tuttavuutta
- isovillakoira
- newfoundlanninkoira
- mitteli ja buhund
- suomenlapinkoira
- kissoja
- hevosia
ja ihmisiä kuten
- lapsia pulkassa ja ilman
- lastenvaunuihmisiä
- vanhuksia rollaattoreineen
- hiihtäjiä, pyöräilijöitä, juoksijoita
- kasa muita satunnaisia vastaantulijoita, jotka haluavat pentua lällytellä.
Ledin "koulutus" on keskittynyt lähinnä kärsivällisyyden ja hyvien tapojen opettelemiseen, kuten että käsiä ei purra eikä ovista sikailla tai ruokakupille rynnitä. Nopsaan se kyllä hoksaa ja kärsivällisyyttä sillä on ihmeen paljon noin pieneksi koiraksi.
Tuikkuhan ei aluksi ollut oikein halukas jakamaan asuntoa ja omaisuuttaan pennun kanssa, mutta viikossa se oli jo lämmennyt ajatukselle niin paljon että kävi leikkimään pennun kanssa ja mitä enemmän pentu fyysisesti jaksaa, sen enemmän iloa siitä Tuikulle tuntuu olevan kun on paini- ja leikkikaveri. Tähän saakka se on ollut turhan pieni rajumpiin leikkeihin.
Kaikin puolin olen saanut olla tyytyväinen valintaani, pennussa tuntuu olevan paljon potentiaalia ja ainakin vielä on kovin terveen oloinen pentu niin pääkopaltaan kuin rakenteeltaankin. Tähän mennessä mikään ei ole sitä säikäyttänyt vaikka on mitä rämähdyksiä sattunut sen lähellä, uteliaana menee tutkimaan että mitä tapahtuu. En ihan tiedä onko se hyvä vai huono :D
Tuikun agilitykurssi valitettavasti jäi kesken pennun vuoksi kun ei ollut lapsenvahtia, että olisi päässyt edes ohjattuihin treeneihin saati viikolla harjoittelemaan, eikä oma jaksaminen enää olisi riittänytkään. Viikon päästä kun saa pennulle rokotukset olisi tarkoitus lähteä taas omalla ajalla treenimään, kun pentukin hallille jaksaa jo kävellä. Pitää tosin miettiä onko fiksumpaa jättää se kotiin kun ottaa sinne piseksimään, tulee kalliiksi kun on 5 euron sakko per läikkä..
Jatkan taas päivittelyä kunhan päästään normiin koira-arkeen kiinni. Maaliskuun viikonloput reissataan ympäriinsä mutta viikolla pitää sinne agikentälle kyllä taas päästä, Tuikkukin on ansainnut ihan omaa aikaa. Loppuun vielä kuva koirien tämänhetkisestä kokoerosta, joka tuntuu kapenevan hurjaa vauhtia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti