Hellurei ja hellät tunteet. Koirat vaihtuivat takaisin ja luovutin ihanan Tuikkusen takaisin ihmisilleen ja sain Ledin takaisin. Ja Ledihän liikkuu nyt vaappumalla, koikkelehtii miten päin nyt eteenpäin sattuu pääsemään. Itkuhan siinä tuli kun en raaskinut edes lenkille viedä kun liikkuminen oli niin huonoa.
Jotain kuitenkin tapahtui koska tänään se liikkui jo paremmin. Käytin kuitenkin fysioterapeutilla kun olin jo ajan varannut, ja selkä oli taas jäykkä samasta kohti kuin aina (rintarangan ja lannerangan liitoskohdasta alaspäin). Tuntoa sentään oli jaloissa, että ne koira käänsi oikein päin oma-alotteisesti eikä muutenkaan mitään vikaa varsinaisesti löytynyt kuin lihakset. Takapääkään ei ole surkastunut mitenkään vaan siellä on ihan hyvin lihasta, epäili että selästä säteilee jotain raajoihin jonka takia välillä liikkuu huonommin. Kipua Ledi ei ole näyttänyt missään vaiheessa.
Olin varannut eläinlääkäriajankin varmuuden vuoksi huomiselle, pitää aamulla katsoa onko tarvetta mennä vai onko koira selvästi parempi. Jotain vikaahan siellä on joka aiheuttaa lihasten jumiutumisen, mutta ilmeisesti seuraava askel olisi mennä Kouvolaan magneettikuviin.
Otin nyt kuitenkin fyssarilta osteopaatin puhelinnumeron, hänen luonaan käydään mahdollisesti elokuussa kun hän palaa lomalta. Kouvolaan on pitkä matka.
Surettaa. Onneksi Ledi on iloinen oma itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti