Fyssarin vaihtoehdot

Käytiin maanantaina siellä tutulla fysioterapeutilla pitkästä aikaa. Mikrovirralla availtiin jumeja ja mietittiin vaihtoehtoja nyt kun tiedetään ettö polvien nivelrikko on aiheuttanut ne jumit joita ollaan ihmetelty tässä sen pari vuotta.

Hän kehoitti rimpauttamaan Maaningalla putiikkia pyörittävälle akupunktiohoitajalle, koska on kuullut hänestä paljon hyvää. Kivunlievitykseen nivelrikkoiselle ja mitähän kaikkea muuta hyötyä, pitää kysäistä. Kun mainitsin kultahippuhoidon mahdollisuuden, niin hän tiesi että Lappeenrannassakin on eläinlääkäri joka niitä tekee, ei tarvitsisi lähteä Helsinkiin saakka. Savonlinnasta ajaisi pariin tuntiin.

Hoidon jälkeen käytiin ihmettelemässä pihan kurkipatsaita jotka olivat aika jänniä, kuten myös niiden keskellä oleva suihkulähde joka pirskotteli kylmää vettä nenälle saakka. Käytiin myös pyörähtämässä torilla toisella suihkulähteellä ja ihmettelemässä ihmisvilinää, ajattelin käydä ns. paremman ravintolan terassilla syömässä jonkun herkkuleivoksen jos vaan koiran kanssa saidi tulla. Ledille kuitenkin iski akuutti kakkahätä aivan terassin sisäänkäynnin ulkopuolella, niin en kakat siivottuani kehdannut enää mennä kysymään voidaanko tulla vaan hipsittiin aina vauhdikkaasti autoa ja kotia kohti. Sattuuhan tuota :D naureskelinkin itsekseni että toisilla on lompakossa kesäkumeja, mulla kakkapusseja.

Fysioterapeutti antoi matkaan myös metsäjumpan ohjeen, jolla voi vahvistaa koiran lihaksia ilman pakkopuurtamista. Metsäjumppa löytyy myös täältä.

Hän myös ehdotti kokeiltavaksi isoa lutteroksi täytettyä ilmapatjaa, sen päällä kävely ja temppuilu on kuulemma osoittautunut testikäytössä hyvin tehokkaaksi kuntoutusmuodoksi. Jotta nivelen voitelu toimisi kunnolla, pitäisi sen koko liikkuvuuskapasiteettia käyttää säännöllisesti. Jalan koko liikerataa pitäisi siis päästä käyttämään, ja teitä pitkin liikkuessa niin ei tapahdu vaan pitäisi liikkua rauhallisesti upottavalla sammalella, korkeassa varvikossa, pehmeässä hangessa ja astua laonneiden oksien yli. Myös istu-seiso -harjoitukset pumppaavat voiteluainetta nivelpintoihin. Ja minä kun olen varta vasten varonut teettämästä istu-maahan-seiso -liikkeitä ettei niveliin sattuisi! Luonnollisesti myös rauhallinen uiminen on edelleen erittäin hyväksi nivelille ja lihaskunnon ylläpitoon, sen sijaan kepin perässä hullun kiilto silmissä kauhominen huonolla uintitekniikalla on lähinnä haitaksi.

Hyvä käynti oli kaiken kaikkiaan. Pitää vähän miettiä vaihtoehtoja :)

Paljon hyvää!

Kaikenlaista sitä on tässä ehtinyt tapahtua. Maanantaina tulin töistä ja asunto oli täynnä ripulia ja oksennusta. Koira näytti olevan jo ok joten kiirehdin pikaisen siivouksen jälkeen sen kanssa fysioterapiaan.

Tällä kertaa käytettiin taas mikrovirtaa koska se sopii paremmin laajojen lihasjumien rentouttamiseen. Tällä kertaa oikea takajalka vänkäsi taivuttelussa vastaan, ja sen ristikkäinen etujalka eli vasen sai maininnan mutten enää muista miksi. Hyvää tässä on että ei aina samat kohdat vaivaa eli jaloissa tuskin on mikään vialla ainakaan pahasti. Myöskään ranteet eivät rahisseet, vaikka Ledi niitä on nuollut ja kalunnut aina välillä.

Oksentelu sitten kuitenkin jatkui koko illan kun päästiin kotiin, jopa niin rankasti että vesikään ei kestänyt sisällä. Kun oksentelu lakkasi niin keitin riisiä ja heitin sekaan yhden rasvapullan tekemään liemestä vähän energiapitoisempaa, ja nesteytin sitä työntämällä ruutalla lientä suuhun vähän kerrassaan. Sain illan aikana vajaat pari desiä menemään ennen kuin oli pakko alkaa nukkumaan, ja päivän Nutrolinit lusikasta. Koira oli niin nuutunut jo että harkitsin kyllä päivystykseen lähtöä, nutta onneksi nesteet pysyivät sisällä. Pötköteltiin siskonpedissä lattialla että heräisin heti jos koiran tila muuttuisi.

Ledillä oli koko illan sen toppamantteli päällä, koska kaikki matot olivat kakkaisina evakossa parvekkeella (pesula, täältä tullaan taas!) ja en halunnut että lihakset jumiutuu heti fyssarin jälkeen viileällä lattialla makaamisesta. Eipä tuo näyttänyt yhtään kuumissaan olevan, vaikka normaalioloissa varmasti olisi tuskastunut. Kerran se vielä pyysi yöllä ulos ripulille, mutta oli jo silloin vähän virkeämpi. Yöllä se monta kertaa nousi ylös vain kiivetäkseen uudelleen patjalleni ja painautuakseen ihan kylkeen kiinni, pieni höpöläinen. Se myös joi yöllä itse, joka oli hyvä merkki.

Aamulla otus alkoi olla jo oma itsensä, mutta kävin lounastauolla kuitenkin katsomassa sitä. Se oli oikein puuhakas ja virkeä! En sitten tiedä mistä noin raju reaktio johtui, mielestäni se ei ollut ulkona syönyt mitään eikä ruoassakaan nyt mitään niin outoa ollut - huono erä wokkivihanneksia, tai pahaksi mennyt naudanliha sitten?

Seuraavina päivinä fyssarin jälkeen huomasi että koira liikkui taas paljon joustammin ja ketterämmin. Ledi oli ennen fyssaria käyttäytynyt vähän huonosti, haukkunut toisille koirille ja jopa joillekin ihmisille(!) eikä tottelevaisuuskaan huimannut päätä. Liekö sitten tosiaan ollut niin jumissa että on aiheuttanut jo kipua, kun nuokin ongelmat jäi fysioterapeutille? Nyt on taas niin iloinen ja tottelevainen koira että! Toisia koiriakin se vaan katselee eikä nosta edes karvojaan.

Oikeaa takajalkaa pitäisi muistaa jumpata edestakaisin muutaman kerran aina ennen uloslähtöä, jotta se saisi alkuverryttelyn siinä ja vertyminen jatkuisi liikkeessä ulkona. Josko se sillä ei pääsisi pökkelöitymään.

Uudet nivelvalmisteetkin tuli postissa, tänään annoin ensimmäisen annoksen. Alkaa noita purkkejakin kertymään! Olin kyllä vähän pettynyt kun Supplexia oli iso purkki, mutta jauhetta vain 1/3 sisällöstä..

Ledin 250 euron arvoinen nykyinen purnukkavalikoima

Nähtäväksi jää miten vaikuttaa, pidetään peukkuja! Osteopaatti on siis 12.2. jos oikein muistan, varmaan sen jälkeen koira on kunnossa jos on, kun nivelvalmisteetkin siihen mennessä ovat alkaneet toivottavasti vaikuttaa. Loppuun vielä kuva arpinaamasta, supikoira jätti puumerkkinsä naamaan mutta kuten eräs tuttavani sanoi, ei kolo komiassa haittaa..

Pahoittelen muuten jos tekstissä on kirjoitusvirheitä - iPadilla saa jotenkuten kirjoiteltua Bloggeriin, mutta välillä se vähän takkuaa. Kuvien lisääminen on ihan mahdotonta, joten tämäkin postaus tuli nyt vähän jälkikäteen kun pääsin pöytäkoneen ääreen!

Laserkoira Ledi

No käytiin siellä fysioterapeutilla!

Odotusaulassa Ledi nuuskutteli ympäriinsä tavalliseen tapaansa, mutta kaapin alta nuuskiessaan päästi aika uhkaavan ja vähän epävarmankin matalan murinan. Mietin että kukaan on tuskin kääpiökoiraansa voinut hukata kaapin alle ja tuskin se hiirellekään noin murisisi, niin päätin kurkata mitä niin kamalaa kaapin alla voi olla.

 

Peili. Siivooja oli siirtänyt peilin kaapin taakse, jossa se ei ilmeisestikään ennen ole ollut. Kyllähän se itse kutakin epäilyttää jos toinen saksanpaimenkoira kurkkii kaapin alta!

Epäilyttäviä heijastuksia

Huh helpotusta, väärä hälytys!

Ledi oli haluton taivuttamaan jalkojaan, se vastusti liikettä ja antoi vasta pikkuhiljaa periksi. Olen huomannut saman tassuja kuivatessa, kuten myös sen että jokin kohta välillä rutisee. Se ei suinkaan ole mikään aiemmista oireillesta jaloista, vaan tällä kertaa vasemman takasen kinner pitää rutinaa! Pahimmat jumit löytyikin takaosan vasemman puolen lihaksista ja etuosan oikealta puolelta (rikkinäinen kyynärä), eli ristikkäiset lihakset jälleen. Niin ja toki koko alaselkä oli taas aivan pinkeänä reisiin asti molemmilta puolilta.

Siinä sitten taas mietittiin että mikä ne lihakset aina vetää jumiin, todennäköisesti kyse on noidankehästä että yhteen kohtaan jos sattuu niin sitä varoessa menee joku paikka jumiin, ja kun sitäkin pitää varoa niin menee kolmaskin paikka jumiin. Ja sitten on koko koira nakelissa.

Ledi on siitä erikoinen potilas että se menee hoitohuoneeseen intoa täynnä ja heittäytyy hoitopatjalle pitkälleen leveä virne naamallaan, ilmeisesti se on yhdistänyt paikan hyvän olon tunteeseen. Ja siinä se maata lötköttää kovin tyytyväisen näköisenä, jos jokin kipeä kohta löytyy niin sen naama menee mietteliään näköiseksi, ja jos on kipeämpi niin nostaa päätään ja katsoo mitä siellä tehdään kun kirpaisee. Jos on tosi tosi kipeä kohta niin sitten se saattaa alkaa huokailemaan tai vinkaista pienesti.

Uutuutena tällä kertaa lihaksia käsiteltiin mikrovirran sijaan laserilla. Mikrovirta on kuulemma sähköä mutta laser energiaa, toimintaperiaate sama että se vilkastuttaa lihaksen toimintaa ja auttaa sitä korjaamaan itse itsensä, noin kärjistettynä.

"Laserterapiassa käytetään 650-1100 nm aallonpituuksia, jotka ovat punaista tai lähellä punaista olevaa valoa. Näillä aallonpituuksilla on biofysiologisia, terapeuttisia vaikutuksia. Laser nopeuttaa vaurioituneen kudoksen ja tulehdusten paranemista lisäämällä verenkiertoa, nopeuttamalla aineenvaihduntaa ja vähentämällä turvotusta. Laser lievittää myös kipua."
http://www.kaarinanell.fi/palvelut/laser

Lisätietoa laserhoidosta voi lukea esimerkiksi Helsingin koirauimalan sivuilta. Sillä löytyi pari hyvinkin kipeää kohtaa, ja fyssari pyysi seuraamaan huomaanko eroa mikrovirta- ja laserkäsittelyn tulosten välillä. Ainakin nyt iltasella jo huomaa että alaselkään on tullut lisää liikettä, kun se on ollut ihan pönkkö viime viikot. Tänään ei saa vielä lenkkeillä mutta huomenna voi antaa juosta turvallisella alustalla, eli metsässä. Täällä on viimeisen viikon ollut kaikki pururadat niin liukkaassa märässä jäässä, ettei kestä koira eikä omistaja pystyssä edes nastakengillä!

Fysioterapeutti on myös organisoinut seitsemän koulutusiltaa tänne Kuopioon eri aiheista. Itseä kiinnostavia aiheita löytyi useampikin, ja luennot ovat mukavan tiiviisti noin viikon välein tammi-helmikuun aikana. Luentojen kuvaukset löytyvät esimerkiksi niiden omalta Facebook-sivulta.

Ledi vaappuu

Hellurei ja hellät tunteet. Koirat vaihtuivat takaisin ja luovutin ihanan Tuikkusen takaisin ihmisilleen ja sain Ledin takaisin. Ja Ledihän liikkuu nyt vaappumalla, koikkelehtii miten päin nyt eteenpäin sattuu pääsemään. Itkuhan siinä tuli kun en raaskinut edes lenkille viedä kun liikkuminen oli niin huonoa.

Jotain kuitenkin tapahtui koska tänään se liikkui jo paremmin. Käytin kuitenkin fysioterapeutilla kun olin jo ajan varannut, ja selkä oli taas jäykkä samasta kohti kuin aina (rintarangan ja lannerangan liitoskohdasta alaspäin). Tuntoa sentään oli jaloissa, että ne koira käänsi oikein päin oma-alotteisesti eikä muutenkaan mitään vikaa varsinaisesti löytynyt kuin lihakset. Takapääkään ei ole surkastunut mitenkään vaan siellä on ihan hyvin lihasta, epäili että selästä säteilee jotain raajoihin jonka takia välillä liikkuu huonommin. Kipua Ledi ei ole näyttänyt missään vaiheessa.

Olin varannut eläinlääkäriajankin varmuuden vuoksi huomiselle, pitää aamulla katsoa onko tarvetta mennä vai onko koira selvästi parempi. Jotain vikaahan siellä on joka aiheuttaa lihasten jumiutumisen, mutta ilmeisesti seuraava askel olisi mennä Kouvolaan magneettikuviin.

Otin nyt kuitenkin fyssarilta osteopaatin puhelinnumeron, hänen luonaan käydään mahdollisesti elokuussa kun hän palaa lomalta. Kouvolaan on pitkä matka.

Surettaa. Onneksi Ledi on iloinen oma itsensä.

Sähköhoitoa ja nyrkkiä!

Raflaava otsikko keltaisen lehdistön tyyliin, Ledi kävi siis tänään fysioterapiassa ja samanaikaisesti Tuikku hierojalla Savonlinnassa. Fyssari onkin muuttanut 10 minuutin ajomatkan päähän Kunnonpaikkaan, ihan kätevä ajella sinne eteläisen Kuopion sijaan.

Kuukausi sitten vasen polvi rutisi, mutta ei rutissut enää joten se onneksi johtui väliaikaisesta rasituksesta kuten silloin arveltiinkin. Selkää hoidettiin taas aluksi sähkövirralla ja lopuksi lantiota ja takaraajoja käsin. Alaselässä on vielä jäykkyyttä, mutta on jo sen verran paremmassa kunnossa että ei tarvitse mennä sinne ellei jostain syystä mene huonompaan suuntaan! Kelkan vetämistä hän ei kuitenkaan suositellut ennen kuin koiran saa liikkumaan reippaasti ja puhtaasti ja takapäähän lisää voimaa, koska taakanvedolla saa kuulemma helposti koiran jumiin jos se liikkuu väärin tai jännittää koko ajan ja siksi liikkuu huonosti.

Tuikusta sen sijaan tuli huonompia uutisia. Oikea kyynärpää napsuu ja vasen ranne on remppa, liikkuu sivuttaissuunnassakin enemmän kuin pitäisi. Myös oikea kylki oli huomattavasti kipeämpi kuin vasen. Häntä on veltto, siitä on lihasjänteys kadonnut kuin sille olisi joskus sattunut jotain, jäänyt esimerkiksi oven väliin. En kyllä muista että sille olisi niin käynyt, joskus joku toinen koira on voinut koirapuistossa haukata hännästä mutta vetelä se on kyllä aina ollut. Tuikulle aletaan syöttämään nivelvalmisteita kuten Ledillekin ja uusi hieronta joskus parin viikon päästä. Tuikun häntä on aina ollut...eloisa, kamalan pitkä ja löysä ja vinksottaa milloin mihinkin suuntaan. Kyllähän siitä varmaan voi sanoa että se on vetelä, mutta ei se ennen ole ainakaan kokonaan löysä ollut kun se kippurassakin sitä on pitänyt VahtiKoirana? Ehkä sille sitten on pentuna sattunut jotain, en kyllä pysty muistamaan. Katselin valokuvia niin ihan sillä näyttää 7-viikkoisesta saakka olleen samanlainen häntä. Toivottavasti nivelvalmiste ja hieronta tuovat lisäpuhtia askeleisiin. Hierojaa sisko kehui kovasti, jos kellä on tarvetta koirahierojalle Savonlinnassa niin voin vinkata nimen. Alla Tuikun häntägalleria 2006-2012, alimpana kuva heinäkuulta. Häntä ei siis ole vääntynyt käppyräksi, vaan se on vaan niin löysä että menee vähän tuulen mukana. Rentona hännän pää yleensä osoittaa sivulle (en ole varma osoittaako aina samaan suntaan?) mutta onpa se joskus ihan suoranakin nähty. Näin sitä vielä kuuden vuoden jälkeen oppii katsomaan koiraansa uudella tavalla!

Ensi viikolla sitten Ledin kanssa taas vesijuoksumatolle!

Uutta Kuopiossa!

Fysioterapeutti vihjaisi että Kuopioon olisi tullut ensimmäinen vesijuoksumatto. Selvitin huhun todenperäisyyttä ja sainkin nopeasti vastauksen Koirakoulu ACE:lta, että heillä sellainen tosiaan on ja sain linkin ajanvaraukseen, uutista ei ole vielä julkaistu heidän sivuillaan. Nyt on torstaille varattu aika vesiterapiaan ja hierontaan, joten siitä sitten lisää loppuviikosta!

Ilokseni Ledi on liikkunut jo paljon paremmin ensimmäisen fysioterapiakerran jälkeen. Jännä että vajaan tunnin käsittelyllä voikin olla niin suuri vaikutus, mutta ilmeisesti ne lihasjumit todella alkavat nyt sulaa. Urheilukielto on ilmeisesti aiheuttanut Ledille jo ulostusvaivoja, eilen kun sai olla ulkona useamman tunnin ja hölkytellä välillä vaihtelevassa metsämaastossa (huom. ei siis juossut metsässä montaa tuntia, vaan olimme ulkona viettämässä päivää), toimi vatsa aamulla jo normaalimmin. Ihan hyvä, koska olin jo varaamassa eläinlääkäriaikaa kun koira on useamman päivän ajan tikistänyt vähän väliä mutta ei ole saanut ulos kuin pientä löysää luirua. Toivottavasti korjaantuu nyt kun voime jumppaamisen lisäksi hiljalleen alkaa lisäämään liikunnan määrää. Epäilin myös tuliko vahingossa ostettua eri ruokaa kuin viimeksi, koska vatsavaivojen alkaminen ajoittui melko hyvin uuden ruokasäkin ostamisen ajankohtaan?

Sunnuntaina myös Iisi kunnostautui hirvikoirana, hienosti jäljitti vasaa vaikka sitä selvästi vähän hirvittikin (puujalka, har har). Ei kylläkään nähty yhtään hirveä mutta jäljet olivat tuoreet, eikä se Iisikään onneksi lähtenyt muutamaa metriä kauemmas ja jäljestettiin ehkä 100 metriä metsässä pellon reunaan saakka. Se seisoi välillä kuin lintukoira ilmaisten suuntaa josta hirven haju tuli. Ledi puolestaan jäljitti metsäkanalintuja, ja ehtipä ajaa lentoonkin jokusen. Reissu meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin vastaava vuosi sitten, nyt oli jo tullut malttia ettei kiskonut hihnassa koko aikaa ja kykeni vastaanottamaan käskyjäkin. Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä muutaman päivän vaellukselle, mutta Ledi ei taida sinne päästä mukaan ettei rasitu liikaa. Ehkä kysyn eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Mutta vesijuoksusta + hieronnasta lisää torstain jälkeen.

 

Fysioterapia

Eilen torstaina oli Ledin ensimmäinen fysioterapia.  Ennen potilashistorian kuulemista fysioterapeutti katsoi ensin liikkeet käynnissä ja ravissa, ja huomautti heti että takapään käyttö on tehotonta. Koira pötkäytettiin tatamille ja pienen tunnustelun jälkeen fyssari otti esiin pienen pattereilla toimivan laitteen josta lähti johto ja kaksi sauvaa, ja alkoi työntää koiraan sähkövirtaa. Kuulostaa pahemmalta kuin onkaan, en muista ko. laitteen nimeä mutta googlettelin tässä ja tämä sen tarkoitus oikeasti on:


Sähkövirta kulkee napojen välillä sykkivänä virtana, rentouttaen lihasta ilman sormin tapahtuvaa painetta. Erittäin jumittuneiden lihasten hoito on helpompaa sähköisesti kuin manuaalisesti.

Huomasin itsekin miten koiran takapään lihakset alkoivat rentoutua parisenkymmentä minuuttia hoidon aloitttamisen jälkeen. Hän irroitteli lihaksia myös käsin, mutta hieronnasta kuitenkaan ollut kyse. Oikean kyynärän kanssa kun oli aiemmin ongelmia niin nyt on ollut ristikkäisen jalan, eli vasemman takajalan kanssa. Nyt se polvi jopa rutisi. Fyssari selitti että kun selkä on ollut kipeä, on koira koettanut vähentää selän kuormaa liikkumalla polvet pihdissä, joka on rasittanut niitä väärin. Koira myös peitsaa sen vuoksi, että normaalisti liikkuessa selän lihakset venyvät ja nyt se tuntuu epämiellyttävältä.

Kuinka sitten tästä eteenpäin? Koiran takapään lihaksia pitää alkaa hiljalleen vahvistamaan, kunhan eläinlääkärin määräämä urheilukielto päättyy niin liikutusta voi lisätä asteittain. Ylämäkitreeniä, "kavaletteja" eli vaikka risujen yli kävelyä, että koira joutuu nostamaan takajalkoja esteiden yli ja oikeat liikeradat jumppautuvat. Ravatakin saa, mutta peitsaaminen pitää lopettaa heti ja korjata koira ravaamaan oikein. Kunhan lunta tulee, niin lumessa olisi hyvä kävellä ja ravata niin kauan kun sitä on 10-20 cm, sen jälkeen siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kunnes lunta tulee, oli fysioterapeutti kuullut että Kuopioon olisi tulossa/tullut vesijuoksumatto koirille. Laitoin siitä menemään jo kyselyä että pitääkö asia paikkansa, voisi Lediä käydä sielläkin kuntouttamassa. 2-3 viikon kuluttua käydään uudestaan näyttämässä tilannetta fysioterapeutille ja jatketaan sen mukaan.

Alaselkä tuntui myös aavistuksen lämpimältä, johon olin itsekin kiinnittänyt huomiota. Mikäli lämpö ei nyt viikonlopun aikana katoa, voi olla että pitää vielä syödä toinen tulehduskipulääkekuuri. Ja kaikki tämä vaan siitä, että koiralla on pitkä selkä, toistaiseksi ei juuri massaa tukemassa sitä ja enemmän vauhtia kuin järkeä. Lohduttavaa kuitenkin on se, että polven rutinakin voi kadota kokonaan kun ylimääräinen rasitus saadaan siltä pois, onhan ne molemmat kuitenkin todettu terveeksi vasta kolme viikkoa sitten. Käytännössä olemme nyt ulkoilleet tuossa lähimetsässä jossa on pehmeä sammapohja, varvikkoa ja kaatuneita puita, joten jalat ovat joutuneet vähän töihin. Fysioterapia näyttää kuitenkin tuoneen jo nyt pientä tulosta, koska tänään Ledi on liikkunut jo vähän vaivattomammin kuin ennen terapiaa. Näin sitä itsekin oppii uusia asioita koiran rakenteesta ja lihashuollosta. Ei oppi ojaan kaada, sen tietää Ledikin.