Letkeä Ledi

Ledi on liikkunut talven yli melko hyvin, mutta nyt takajalan askel on taas lyhentynyt ja se tuntuu liikkuvan eri ulkoilutuskerroilla kovin vaihtelevasti. Välillä ravaa ihan hyvin (joskin lyhyellä taka-askeleella), toisinaan takajalat vähän harallaan sahapukkimaisesti ja sitten kolmannella kerralla se saattaa peitsata. Se ei halua ravata kovaa ravia pitkällä askeleella, vaan vaihtaa mieluummin laukkaan.Käytiin siis kolmen kuukauden tauon jälkeen taas moikkaamassa Sannaa Viiksessä vesijuoksumaton ja hieronnan merkeissä.

Altaassa Ledi käveli ihan puhtaasti suoralla selällä ja hyvällä askeleella kovemmassakin nopeudessa, ainoastaan kun jyrkkyyttä muutettiin niin että takaosa joutui tekemään enemmän töitä, alkoi Ledi mennä tasakäyntiä. Kuitenkin kun jyrkkyys pysyi samana mutta vauhtia hiljennettiin, pystyi se taas kävelemään puhtaasti. 

Hieronnassa ei löytynyt jumeja. Alaselässä oli molemmin puolin selkärankaa pientä kireyttä, joka suli samantien pois. Myös sisäreidet kiristivät hieman mutta nekin pehmeni käsittelyssä. Lihaksistosta ei löytynyt mitään jonka vuoksi Ledi liikkuisi huonosti, eikä myöskään löytynyt jumeja tai kireyttä jotka heijastaisivat jonkin alueen keventämistä. On kuulemma ihan hyvässä lihaskunnossa, takapäähän vaan voisi edelleenkin saada lisää voimaa. No, toukokuussa pääsee toivottavasti jo uimaan. Helpottavaa toki kuulla että ei ole alkanut jumiutua sen kummemmin talven aikana, mutta jos liikkuminen ei normalisoidu niin että se ravaisi valtaosan ajasta ja pidemmällä askeleella, pitää miettiä onko tarvetta käydä pitkästä aikaa fysioterapeutilla. Hieroja antoi myös siunauksensa suunnitelmalleni treenata Ledin hyppytekniikkaa ja kehon hallintaa jumppasarjalla, jossa on peräkkäin neljä matalaa (20 cm) estettä kuuden jalkaterän mitan päässä toisistaan, eli koira joutuu oikeasti keskittymään mihin jalkansa laittaa. Tätä ainakin luvassa seuraavalla agikenttävierailulla!

Käytin Ledin myös vaa'alla kun Viiksessä sellainen sattui olemaan, ihme kyllä Ledi painaa edelleenkin 36,5 kg? Ilmeisesti se ei sitten kuitenkaan ole saanut yhtään massaa talven aikana, kun se on punnittu viimeksi joskus loppusyksystä. No, parempi näin ettei tule liian painavaa koiraa.

Ledi on myös kunnostautunut kauppa-apulaisena. Tällä viikolla se muunmuassa kantoi litraisen mehupurkin kotiin asti niin varovaisesti ja pudottamatta että se säilyi ehjänä! Hyvä Ledi! Ja kantaa se Iisikin kyllä ihan yhtä hyvin ja ylpeänä, tottahan sillekin pitää samalla lailla antaa jotain suuhun. Mokomat työkoirat :)

Postauksissa muuten meni 200 kirjoituksen raja rikki. Tämä on postaus nro 201 joten pienet kuplivat sille!

Avustajakoira kantaa kauppaostokset tai vaikka lompakon kotiin

Iisi hierojalla

Torstaina pääsi Iisikin hierottavaksi ensimmäistä kertaa. Hieroja kyllä sanoikin että selästä löytyi ne seitsemän vuoden kuona-ainekertymät myhkyröinä. Iisikin huomasi kun ne löytyivät ja oli useamman kerran sitä mieltä että hieronta jo riittäisi ja sätkytteli itseään pystyasentoon, mutta malttoi kuitenkin aina rentoutua uudelleen pehmitettäväksi.

"AUTS!"

Selkälihakset olivat kauttaaltaan vähän pökkelöt mutta Iisillä(kin) kipeimmät kohdat löytyivät alaselästä, eli mihin rintakehä päättyy ja lanneranka alkaa. Reisilihaksista puolestaan paljastui että vasemman puolen lihakset ovat heikommat ja niitä olisi hyvä vahvistaa, että koira käyttää kehoaan tasapuolisesti. Saatiin kaksi harjoitusta joita voi tehdä lihasten vahvistamiseksi vaikka telkkaria katsoessa.

"OUTS!"

Harjoitus 1:
Etujalat korokkeelle, esim. pesuvadin päälle, ja takajalkojen nostelua vuorotellen ilmaan vain sen verran että jalka on ilmassa. Tällöin maassa olevan jalan lihakset joutuvat säilyttämään tasapainon. Oikealle jalalle 10 nostoa, vasemmalle 5.

Nyt tuntuu jo mukavalta.

Harjotus 2:
Koira seisoo luistamattomalla alustalla ja sitä työnnetään käsillä kevyesti sivulta sekä lavasta että takaosasta yhtäaikaa. Koira joutuu työntämään vastaan säilyttääkseen tasapainonsa. 10 toistoa kummallekin puolelle.

Selän kuona-ainekertymät lähtivät kuitenkin sulamaan aika hyvin, vähän sinne kuulemma vielä jäi mutta saattavat sulaa itsestään pois nyt kun on alkuun jo saatu.

Hieman huolestunut pentukoira

Sitten oli Ledin vuoro, tällä kertaa Ledillä oli vain vesijuoksumatolle aika. Ledi oli ihan riemuissaan kun pääsi taas kivaan paikkaan! Vettä oli tällä kertaa enemmän kuin ennen, mutta kävely aloitettiin silti siitä mihin viimeksi jäätiin, eli nopeus 2,6 km/h. Vaikka nopeus nostettiin 2,8 ja jopa 3,0 km/h ei Ledi rikkonut peitsille suuremmasta veden vastuksesta huolimatta! Se on selvästi alkanut hahmottaa takapäätään ja lihakset ovat vahvistuneet, kerta se jaksaa liikkua oikein. Olen toki huomannut että se lumessakin jaksaa liikkua paremmin ja korjaa peitsin itse pois. Huippua!

Täähän olikin tuttu juttu!

Lähes terve

Jostain syystä blogin luetuin juttu on viikosta toiseen "Ledini on rikki". Muuta selitystä en sille ole keksinyt kuin että jotkut tulevat blogiin aina kyseisen linkin kautta, tai että ihmisiltä on hajonnut paljon LED-valoja, ja hakevat googlesta apua mutta päätyvätkin johonkin hemmetin koirablogiin.

Viime viikolla oli fysioterapia ja nyt tiistaina vesiterapia ja hieronta. Ledi jaksoi vähän paremmin kuin viimeksi, mutta kun juoksumaton nopeutta muutti niin Ledi alkoi helposti peitsaamaan, kun se on helpompaa niin. Siksi nopeutta vaihdeltiin sen mukaan että koira pysyi puhtaassa käynnissä. Nopeudet oli 2,6 ja 2,8, kuulemma ensi kerralla voidaan kokeilla jo kolmosta. Vettä on polveen saakka eli aika raskasta, tarkoitushan onkin saada koira käyttämään jalkojen koko liikerataa tehokkaasti. Nyt se polki molemmilla takajaloilla symmetrisesti etujalkojen jälkiin, kun viimeksi vasen takajalka oli vähän huonompi. Vastusta voi lisätä myös kallistamalla mattoa ylämäkeen.

Hieronnassa lantion alueella jossain kiinnityskohdissa oli pientä jumia joista Lediki ilmoitti päätään nostamalla. Muuten se ensimmäistä kertaa hieronnan aikana köllötteli silmät ummessa nautiskellen. Oli puhetta että Ledille voisi ottaa tehokuurin vesiterapiaa, kun ei sitä luntakaan ole kuulunut että voisi siinä kahluuttaa. Esimerkiksi kahdesti viikkoon kuukauden ajan niin takapään lihakset voimistuisivat nopeammin. Ajanvaraus vaan meinaa olla hieman haasteellinen, meille kun oikeastaan käy vain ilta-ajat joita on vain tiistaisin ja torstaisin, ja suurin osa niistä jo mennyt seuraaville parille viikolle. Suunnittelin myös vieväni Iisin hierontaan ensi kerralla jotta saa vähän käsitystä missä kunnossa se on, kun sekin välillä peitsailee, vaikkei muuten juuri oireile. Varasin nyt niitä aikoija mitä tälle vuodelle vielä oli vapaana, tammikuun ajanvaraus ei olekaan vielä auennut.

Tuikun tilassa ei ole kuulemma muutosta parempaan tai huonompaan. Se varmaankin ensi viikolla hierotaan uusiksi niin sitten ainakin tietää onko jumit yhtään sulaneet tällä välin. Kuulin myös (puhelimen välityksellä, valitettavasti koska kuuloni mahdollisesi vaurioitui hieman) että Tuikku taas lähti jäniksen perään MUTTA kääntyi huudosta takaisin! Mikähän höperyys siihen on iskenyt jos ei enää jänikset kiinnosta.

Ai niin ja hieroja sanoi että Ledille voisi opettaa pää alhaalla peruuttamista ja peruuttamisesta istumista, jotka vahvistavat takapäätä. Otetaan asialistalle.

Niin ja Ledi ei siis ollutkaan syönyt kenkää, kepo vaan oli raivannut suurimman osan riekaleista roskiin. Huh. Mutta se oli ihme juttu että Ledi oli syönyt kengän ihan normaalin työpäivän aikana, ollessaan Iisin kanssa kotosalla kuten aina. Liikaa virtaa todennäköisesti ja liian vähän älyllistä tekemistä.

Vesiterapia

Tänään siis käytiin ensimmäistä kertaa vesiterapiassa. Menetelmästä voi lukea lisää ACE:n omilta sivuilta.

Ensin hieroja katsoi liikkeet pihalla, ilokseni Ledi ravasi nyt puhtaasti edestakaisin ja oikeaan kierrokseen, vasempaan kierrokseen rikkoi peitsille. Sen jälkeen mentiin terapiahuoneeseen. Käytännössä koira laitetaan akvaarioon jonka pohjalla on juoksumatto, jonka nopeutta ja kaltevuutta voi säätää samoin kuin veden määrää. Veden korkeus säädetään yleensä koiran polveen saakka. Ideana Ledin kohdalla on se, että se joutuu laittamaan takapäänsä töihin ja käyttämään lihaksia oikein. Takapäätreeni vahvistuu kallistamalla mattoa hieman, että koira joutuu kävelemään vedessä "ylämäkeen".

Hieroja katsoi liikkeistä että Ledi astuu vasemmalla takajalalla syvemmälle mahan alle, mutta muuten ei outoa vinksotusta tai muutakaan ollut. Melkoista tasapainon hakemista ja horjahtelua oli aluksi vedessä, mutta Ledi ei kovin kummissaan jaksanut olla tästäkään vaan lampsi menemään. Huomasi kyllä että on melko raskasta ja hieman huolettikin miten se jaksaa, kun on pidemmän aikaa ollut joko vähäisellä liikunnalla tai kokonaan urheilukiellossa.

Vauhtia ja kaltevuutta muunneltiin niin, että saatiin 15 minuuttiin mahtumaan lämmittelytreeni, reippaampi pätkä ja loppuverryttely. Lopuksi Ledi vielä hierottiin, oikealta puolelta selästä (olisiko ollut rinta-ja lannerangan yhtymäkohdassa?) löytyi pieni jumi joka sitten suli pois. Vasemman takajalan lihakset olivat hieman kireämmät kuin oikean, mutta mitään suurempaa ei onneksi löytynyt hieronnassakaan. Hieroja kehui miten on rauhallinen koira kaksivuotiaaksi urokseksi ja Ledi nautiskeli olostaan. Välillä sitä vähän epäilytti, ilmeisesti vähän kipeämpiä kohtia hieroessa. Selkä ei kuitenkaan tuntunut kuumalta, että siellä enää tulehdusta olisi. Alla video Ledin loiskimisista.


Ps. kyllä meinaa välillä usko loppua miten mahdottoman vaikeaa voi olla ylämäen ravaaminen puhtaasti. Saattaapi olla että omistajankin kunto kasvaa, kun samaa mäkeä veivataan ylös alas että joskus päästäisiin huipulle saakka samassa askellajissa..

Uutta Kuopiossa!

Fysioterapeutti vihjaisi että Kuopioon olisi tullut ensimmäinen vesijuoksumatto. Selvitin huhun todenperäisyyttä ja sainkin nopeasti vastauksen Koirakoulu ACE:lta, että heillä sellainen tosiaan on ja sain linkin ajanvaraukseen, uutista ei ole vielä julkaistu heidän sivuillaan. Nyt on torstaille varattu aika vesiterapiaan ja hierontaan, joten siitä sitten lisää loppuviikosta!

Ilokseni Ledi on liikkunut jo paljon paremmin ensimmäisen fysioterapiakerran jälkeen. Jännä että vajaan tunnin käsittelyllä voikin olla niin suuri vaikutus, mutta ilmeisesti ne lihasjumit todella alkavat nyt sulaa. Urheilukielto on ilmeisesti aiheuttanut Ledille jo ulostusvaivoja, eilen kun sai olla ulkona useamman tunnin ja hölkytellä välillä vaihtelevassa metsämaastossa (huom. ei siis juossut metsässä montaa tuntia, vaan olimme ulkona viettämässä päivää), toimi vatsa aamulla jo normaalimmin. Ihan hyvä, koska olin jo varaamassa eläinlääkäriaikaa kun koira on useamman päivän ajan tikistänyt vähän väliä mutta ei ole saanut ulos kuin pientä löysää luirua. Toivottavasti korjaantuu nyt kun voime jumppaamisen lisäksi hiljalleen alkaa lisäämään liikunnan määrää. Epäilin myös tuliko vahingossa ostettua eri ruokaa kuin viimeksi, koska vatsavaivojen alkaminen ajoittui melko hyvin uuden ruokasäkin ostamisen ajankohtaan?

Sunnuntaina myös Iisi kunnostautui hirvikoirana, hienosti jäljitti vasaa vaikka sitä selvästi vähän hirvittikin (puujalka, har har). Ei kylläkään nähty yhtään hirveä mutta jäljet olivat tuoreet, eikä se Iisikään onneksi lähtenyt muutamaa metriä kauemmas ja jäljestettiin ehkä 100 metriä metsässä pellon reunaan saakka. Se seisoi välillä kuin lintukoira ilmaisten suuntaa josta hirven haju tuli. Ledi puolestaan jäljitti metsäkanalintuja, ja ehtipä ajaa lentoonkin jokusen. Reissu meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin vastaava vuosi sitten, nyt oli jo tullut malttia ettei kiskonut hihnassa koko aikaa ja kykeni vastaanottamaan käskyjäkin. Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä muutaman päivän vaellukselle, mutta Ledi ei taida sinne päästä mukaan ettei rasitu liikaa. Ehkä kysyn eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Mutta vesijuoksusta + hieronnasta lisää torstain jälkeen.