Puusilmä omistaja

Olen tässä jo useampana päivänä ihmetellyt Tuikun tapaa jähmettyä paikoilleen ulkosalla ja sen kääntyilyä takapäätään kohti ikään kuin sillä olisi kipuja, saattoi myös napsia ilmaa tai takapäätään hampaillaan. Tähän viittasi myös se, että se saattoi luimistellen kulkea kyyryssä pieniä matkoja kipua pakoon. Enimmän aikaa se kuitenkaan ei osoittanut mitään merkkejä kivusta.

Tänään takametsässä jälleen ulkoillessamme sitten myös Ledi alkoi jahdata häntäänsä hätäisenä ja kun sain sen lopulta kiinni, näin että sillä sätkii hännässä jotakin. Fak mii, ampiainen? Sitten ne iskivät minuunkin kiinni, pieniä, äänettömiä, pirun kipeää tekeviä maa-ampiaisia?! Lähdettiin siitä sitten jatkamaan matkaa niin ne helkutan pörriäisethän tuli vaan perässä. Pistettiin juoksuksi, Tuikku tosin katsoi viisaammaksi syöksyä kanervikkoon matalaksi ja jäädä sinne makaamaan, mutta sain sen suostuteltua kuitenkin perään. Juostiin sitten järveen viilentelemään pistoja. Mokomat tuholaiset vielä oikein kaivautuivat koiran turkkiin ja tuikkivat sieltä, montako kertaa lie Tuikkuakin pistäneet viimeisen viikon aikana enkä älynnyt, kun en nähnyt.

Nyt kun tapahtuneesta on jo puolisen tuntia on itselläni reidessä kipeä ja useamman sentin levyinen paukama, koirat eivät onneksi näytä naamaan saaneen osumaa. Pitänee pysytellä visummin poluilla jatkossa.  Tuikku parka.

ps. Ledillä näytti olleen maha sekaisin työpäivän aikana. Laskemisen voi siis aloittaa alusta.

pps. Kuulin että Ledin emä on kuollut. Harmittaa.

4.

Neljäs päivä putkeen vailla tuhoja tai sisäsiisteysongelmia, jihuu! Olen kyllä kiinnittänyt huomiota ruoka- ja ulkoiluaikoihin ja rajoittanut hupijuomista, sekä koettanut päästä lähtemään töistä aiemmin mikäli vain mahdollista. Toivon kovasti että yhtä hyvin menee koko viikko.

Tänään naksuttelin koirille hyödyllisiä temppuja, kuten Tuikun menemään tiskipöydän alle ja Ledin tulemaan jalkojeni väliin istumaan. Olipahan vähän aivojumppaa molemmille. Palvattu naudanpolvi on muuten koko ajan jomman kumman hampaissa, pienempi luu on joko syöty tai kätketty kun ei ole näkynyt. Harmi että noita oli vain yksi enää jäljellä. Se yksikin kyllä sattuu kun Ledi pudottaa sen varpaille tai naamalle, jos sattuu varomattomasti makoilemaan lattialla.

Huomionhakuinen pentukoira.

Se ihana susikoira

Vastapainoksi kirjoitukselleni Se hullu saksanpaimenkoira kirjoitettakoon nyt uusi merkintä siitä (ikään kuin Ledistä ei olisi mainittu tässä blogissa tarpeeksi). Tänään Ledi tapasi maailman rohkeimman sheltin. Se oli noin tassun kokoinen 13-viikkoinen rääpäle, joka kuitenkin aika reippaasti tuli koiriani tervehtimään kun tervepäinen omistaja aikansa meitä katsottuaan kysyi haluaisiko minun koirani tulla tervehtimään hänen pentuaan. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, kun Ledi oli taas niitä ihmetellyt ja haukkunut. Tästä syystä ihmetykseni oli suuri että omistaja moista uskalsi ehdottaa. Hän, kuten kaikki muutkin, oli puolestaan ihmeissään kun kerroin että minullakin tämä isompikokoinen on vasta pentu vaikka se on niin jumalattoman iso. Ledihän oli oikein hienosti ja varovasti nuuskutteli pikkurääpäleen ja pikkurääpäle nuuski minun koirat. Harvoin näkee noin rohkeaa aikuistakaan shelttiä!

Ledi on niittänyt kiltin "susikoiran" mainetta myös muutaman muun pikkukoiran ja pikkupennun kanssa, ihmetyttää ihan miten varovasti se osaa olla niiden kanssa. Ihmispennustakin se sai bussissa kokemusta, kun taaperoikäinen muksu silitteli koiria ja sitten yhtäkkiä kävi niiden päälle makaamaan hieroen naamaansa niiden turkkiin. Se nyt oli jo vähän liikaa kummallekin, mutta kovin hienovaraisesti luikertelivat tilanteesta pois. Kyllä tuosta Lemminkäisestäkin vielä hieno koira tulee! Tuikkuhan jo toki on täydellinen ;)


ps. tämäkin päivä selvittiin ilman irtaimisto- tai pissavahinkoja! Töihin lähtö tosin myöhästyi joitain minuutteja, kun kotiin piti palata kolmesti kun kuulin Ledin hyppivän makuuhuoneen ovea auki.. kolmannella kerralla sain sen kiellettyä ja se jäikin sisälle hiljaa, mutta aukihan se ovi oli kun myöhemmin tulin kotiin.. mitään ei kuitenkaan oltu tuhottu eikä sängyssä nukuttu. Ehkä siinä vain on kissamaisia piirteitä: ovet pitää vaan periaatteesta olla auki ettei niiden takana voi säilyttää salaisuuksia!

pps. kaivelin TOKO1 -kurssin opuksen naftaliinista. Josko sen ohjelmaa alkaisi veivaamaan tuossa läheisellä kentällä molempien kanssa, Tuikulle muistinvirkistykseksi ja Ledille ihan uutena. Sivullehan se osaa tulla, mutta muuta se ei osaakaan, paitsi näyttää somalta.

Rauhallinen viikonloppu

Ihme juttu, koirat olivat viikonloput kuin mitkäkin herrantertut. Oikeastaan ne olivat vain omia itsejään pitkästä aikaa. Ei turhaa häsläystä, ei tavaroiden syömistä, sisälle pissaamista tai tyhjän haukkumista. Ehkä niitä sitten vaan stressaa vieraassa asunnossa oleilu keskenään työpäivien ajan? Toisaalta itsekin olen ollut nyt energisempi kun on saanut nukkua riittävästi ja koirien ei ole tarvinnut olla pitkiä pätkiä sisällä keskenään. Silti olin enemmän kuin ihmeissäni miten lunkisti ne ottivat vieraat vastaan, ihmeen vähällä häsläämisellä päästiin.

Tänään vietettiin viimeistä kesäpäivää rannalla auringonpaisteessa, koirat sai polskia ja kaivella rantahiekkaa kun itse tyydyin kahlailemaan ja makoilemaan auringossa. Ledi keksi että se pystyy seisomaan järvessä takajaloillaan kaulaansa myöten vedessä keppiä odottamassa, enpä ollut sitäkään ennen nähnyt. Siitä lähdettiin sitten vielä kyläkierrokselle tutustumaan uuden naapuruston koiriin jotka omistajineen ovat olleet lähes kaikki ihmeen mukavia! Täällä on näköjään tapana sanoa "nenäpäivää" mutta ei sentään kysymättä lupaa ensin. Sehän vaan passaa, Ledikin kun aikansa saa katsoa erilaisia turreja niin ei se enää seuraavalla kerralla jaksa niitä noteerata. Yläkerran naapurikin ehdotti että voitaisiin pitää treenejä tuossa viereisellä kentällä joku ilta, kun heidänkään koiralleen ei olisi yhtään pahitteeksi moinen.

Toiveissa olisi syksyllä päästä vihdoin sinne SPL Kuopion alaosaston kentällekin ainakin käymään.. kunhan se auto nyt kotiutuu tänne vähän pysyvämmin. Ostin myös uuden pinon palvattuja naudanpolvia, josko Ledi mieluummin niitä jyrsisi yksin ollessaan kuin omia tai vieraiden kenkiä.

Näyttelyvaliot

Joensuussa tuossa aiemmin kesällä pyysin äitiäni kuvaamaan Ledin liikkeitä että pääsisin itsekin niitä tutkailemaan tietokoneen ruudulta. Huomasin että vallan hengästyy saksanpaimenkoiraa esittäessä, jos oikeasti pitäisi juosta niin lujaa että koiran liikkeet pääsevät oikeuksiinsa!

 Eilen iski epätoivo kotiin tultuani ja mietin mikähän on tuoreiden saksanpaimenkoiran omistajien kriisinumero. No, rahalla saa uutta irtaimistoa ja siivoaminen nyt muutenkin on päivittäistä. Ja toisekseen itsessähän se vika on jos ei ole järkevää aktiviteettia järjestänyt tarpeeksi.. ihmetyttää vaan tuo sisälle kuseminen, aamulla yllätin itse teosta vaikkei varmasti hätäkään taas ollut. Onko pennustani tulossa hämmentynyt teini?

Koiran esittämiseen liittyen vielä, koiran pitäisi mitä ilmeisemmin juosta omistajan edessä ja seisoa vähemmän neliömäisesti.. taitaa jäädä kehät meiltä kiertämättä.