Ihme juttu, koirat olivat viikonloput kuin mitkäkin herrantertut. Oikeastaan ne olivat vain omia itsejään pitkästä aikaa. Ei turhaa häsläystä, ei tavaroiden syömistä, sisälle pissaamista tai tyhjän haukkumista. Ehkä niitä sitten vaan stressaa vieraassa asunnossa oleilu keskenään työpäivien ajan? Toisaalta itsekin olen ollut nyt energisempi kun on saanut nukkua riittävästi ja koirien ei ole tarvinnut olla pitkiä pätkiä sisällä keskenään. Silti olin enemmän kuin ihmeissäni miten lunkisti ne ottivat vieraat vastaan, ihmeen vähällä häsläämisellä päästiin.
Tänään vietettiin viimeistä kesäpäivää rannalla auringonpaisteessa, koirat sai polskia ja kaivella rantahiekkaa kun itse tyydyin kahlailemaan ja makoilemaan auringossa. Ledi keksi että se pystyy seisomaan järvessä takajaloillaan kaulaansa myöten vedessä keppiä odottamassa, enpä ollut sitäkään ennen nähnyt. Siitä lähdettiin sitten vielä kyläkierrokselle tutustumaan uuden naapuruston koiriin jotka omistajineen ovat olleet lähes kaikki ihmeen mukavia! Täällä on näköjään tapana sanoa "nenäpäivää" mutta ei sentään kysymättä lupaa ensin. Sehän vaan passaa, Ledikin kun aikansa saa katsoa erilaisia turreja niin ei se enää seuraavalla kerralla jaksa niitä noteerata. Yläkerran naapurikin ehdotti että voitaisiin pitää treenejä tuossa viereisellä kentällä joku ilta, kun heidänkään koiralleen ei olisi yhtään pahitteeksi moinen.
Toiveissa olisi syksyllä päästä vihdoin sinne SPL Kuopion alaosaston kentällekin ainakin käymään.. kunhan se auto nyt kotiutuu tänne vähän pysyvämmin. Ostin myös uuden pinon palvattuja naudanpolvia, josko Ledi mieluummin niitä jyrsisi yksin ollessaan kuin omia tai vieraiden kenkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti