Joku voisi kertoa noille koirille että vaikka uudessa asunnossa onkin neliöitä tuplaten, ei sisällä silti tarvitse käyttäytyä kuin aivoton. Lähipäivinä kaikuvassa asunnossa onkin kajahdellut turhan usein epätoivoinen "Onko aina pakko perseillä??!" "Pois siitä!" "Nyt RIITTÄÄ!" kun isot koirat pistää painiksi, tai sitten kun eivät riehu niin jäljittävät minua rasittavasti joka paikkaan. Ja ei, lenkityksen määrällä ei ole merkitystä paviaanimaiseen käytökseen. Aivotyötä ne kai vaatii, mutta kun oma jaksaminen ei taas tässä kuussa näytä riittävän työtilanteen vuoksi niin saavat tyytyä fyysiseen rasitukseen. Nyt ollaankin tehty kolmen tunnin lenkkejä kun ollaan tutkittu uutta ympäristöä. Uimassa saa polskia puolisen tuntia päivittäin ja koirapuistokin löydettiin eilen, se tosin oli tyhjä silloin. Ympäristö täällä on muuten mukavan siisti, ei ole koirankakkaa joka nurkalla tai muutakaan roskaa.
Työn alla on postiluukun ja ovikellon rämppääminen, ettei aloitteleva vahtikoira Ledi oppisi haukkumaan rappukäytävän äänille. Tänään reaktiot olivatkin jo huomattavasti pienempiä kuin alkuviikosta.
Pitää ensi kerran ottaa videokuvaa kun Ledi ui ja haukkuu mennessään kun on niin tohkeissaan kepin noutamisesta. Ei mitenkään toivottavaa, mutta enpä ole moista ennen nähnytkään. Eikä se edes uppoa, vaikka vettä joka louskauksella suuhun meneekin. Pöljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti