Tuikkuhan on jo vanha konkari tavaroiden kantamisessa. Parhaimmillaan se poimii omatoimisesti pudottamani esineen ja kantaa sitä suussaan kunnes huomaan kaivata sitä. Se haluaa myös kantaa oman osuutensa ostoksista kotiin, suurin saavutus on lähes sen itsensä korkuinen sipsipussi jonka se kantoi kotiin maata viistäen. Yleensä se kuitenkin kantaa vain karkkipusseja tai suklaalevyjä.
Kävellessäni tässä kerran Ledin kanssa osui reitillemme tyhjä kaljapullo, vaan laiskana ihmisenä en jaksanut sitä itse alkaa kantaa niin annoin sen koiralle kannettavaksi. Ledihän muutenkin tykkää ottaa esineitä suuhunsa, joten se ei nähnyt siinä mitään kummallista vaan kantoi pullon kiltisti kotiin pudottamatta kertaakaan.
Seuraavan kerran olin sitten jo takaisin Kuopiossa ja hain kirjapaketin postista. Nyt oli kädet täynnä kaikenlaista niin annoin pahvipakkauksen Ledille, vaikka tämä oli jo jonkun verran painavempi. Kyllähän isoon kitaan tavaraa mahtuu ja niin se kantoi senkin kotipihaan saakka.
Eilen kävin ohikulkiessani kaupassa ja Ledi sai kannettavakseen pizzalaatikon ja Tuikku karkkipussin (tässä vaiheessa ruokavalioni vaikuttaa varmaan todella terveelliseltä). Lapset yleensä kiinnittävät enemmän huomiota tavaroita kantaviin koiriin, aikuiset ei näytä edes huomaavan. Toistaiseksi ei ole tullut yhtä oikeata avustajakoiraa lukuun ottamatta vastaan ainoatakaan koiraa joka olisi kanniskellut keppiä kummoisempaa - no, äidin koira keksi tämän tempun Tuikulta, joten se kyllä kantaa ostokset ja omat lelunsa vaikka kuinka kauas. Olen joko laiska tai hemmetin fiksu, mutta lisä"kädet" ovat tulleet jo monesti tarpeeseen. Ledille pitää vielä opettaa myös kauppakassin kantaminen, sillä Tuikku ei moiseen suostu. Ilmeisesti heiluva ja niljakas hedelmäpussi vaan tuntuu inhalta suussa, joten mitäpä sitä pakottamaan. Koirat kantavat ostoksiaan niin ylpeänä etteivät ehdi noteerata edes räyhääviä pikkukoiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti