Ravaajatyyppinen koira joka ei halunnut ravata

Ledihän alkoi liikkua epäpuhtaasti alkukesästä. Kesällä se aina välillä tuntui ontuvan toista etujalkaansa ja välillä sitten liikkui muutoin vähemmän kauniisti, virheet ravissa kuitenkin oli yleensä niin pieniä ettei eläimiin vähemmän perehtyneet sitä mitä ilmeisemmin edes huomanneet. Koirahieroja kokeili toukokuussa löytyykö raajoista tai selästä kipeitä kohtia, muttei sieltä oikein mitään löytynyt. Nyt se ei enää onnu, mutta se peitsaa. Irti ollessaan se mielellään laukkailee sinne tänne, hihnassa kävelyvauhti on yleensä liian hidasta ja peitsauksen voisi pistää sen piikkiin. Irti ollessaan koiran ei pitäisi mielestäni peitsata, mutta Ledistä vaihtoehdot on joko peitsata tai laukata.

Niinpä meidän rauhallinen ja pieni iltapissalenkki muuttuikin juoksutreeniksi sekä koiralle että omistajalle (en ole käynyt juoksemassa sitten kevään...). Koira takaisin hihnaan jotta pystyin nostamaan sen takaisin raville. Ihmeen vaikeaa voi sekin olla, ja välillä Ledillä meni jalat niin sekaisin että luulen sen töltänneen (islanninhevosten spesiaali askellaji) kunnes kompastui kinttuihinsa. Takajalkojen askel on onnettoman lyhyt ravissa, joten nyt ei auta kuin uskaltaa alkaa pyöräillä sen kanssa että se ravi sieltä löytyy ihan tosissaan. Tähän saakka olen varonut juoksuttamasta sitä liikaa ettei se sen vuoksi menisi rikki, mutta ei tästä näinkään näytä hyvää tulevan.

Juostuamme lammen kahdesti ympäri alkoi Ledi ilmeisesti väsyä "uuteen" rankkaan askellajiin, kun ei saanutkaan laukata valtaosaa ajasta. Se putoili ravista peitsiin tai vastaavasti nousi laukalle, joten enimmän aikaa joko pysähdeltiin nostamaan ravi uudestaan tai sain olla pudottamassa sitä hiljaisempaan tahtiin. Välillä meni kauniistikin, mutta puutteelliset sen liikkeet kyllä auttamattomasti on. Hikihän tuota kyllä omistajallekin tuli ja liikkeet varmaan vielä puutteellisemmat, mutta plussaa on että koko kesän jatkuneet selkäkivut taitaa olla ohi!

Sinällään outoa kun muistan vielä ihastelleeni miten hienot liikkeet sillä olikaan, mutta ehkä se sitten pentuna juostessaan ja törmäillessään rikkoi itsestään jotain. Luustokuvistahan tuon näkee puolen vuoden päästä. Katsotaan nyt onko juoksuopetuksesta apua, jos peitsaaminen ei kuukaudessa huomattavasti vähene niin kaipa tuota voisi vihdoin raahautua Jynkkään eläinfysioterapeutille.

Loppuun vielä ällöttävä kuva Ledistä jonka satuin löytämään bannerikuvaa etsiessäni. Hömppä tuli samalla lailla jalkojeni väliin vielä isona ronttinakin kun uusi tilanne jännitti. Onneksi on pitkät jalat.

Kuva: Paula Martiskainen

Edit. nyt 2014 on hyvä jälkiviisaana näitä lueskella, että koirahan oli rikki jo tässä vaiheessa ja siksi peitsasi, kun ravaaminen tuntui epämukavalta. Vaan ei sitä silloin tiennyt kun muut sanoivat että ihan normaalia..